Lue keskustelun säännöt.
Suomenkieli ja pyytämisen mahdottottomuus, mistä se kumpuaa?
12.04.2026 |
Ymmärtävätkö suomenkieliset ollenkaan, miten töykeältä ja vastenmieliseltä heidän jatkuva komentelunsa kuulostavat muiden ihmisten korvissa?
Suomenkielisen tapa ilmaista itseään on mallia: Anna se! Tee sitä! ja paljon muuta, aina ja kaikkialla komentavassa muodossa. Mistä tällainen suhtautuminen itseensä ja kanssaihmisiin on peräisin?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imperatiivin käyttö yleisesti ei tarkoita, että olisi töykeä tai tarkoituksellisesti tyly. Suomessa konditionaalin käyttö ei ole niin yleistä. Eihän täällä teititelläkään kuin harvoin.
Anna se!
Antaisitko sen?
Kumpikin ihan hyvä lause, äänensävyhän siinä määrittää, onko tyly ja käskyttävä.
Jos sanot "anna se!" mukavalla äänensävyllä, se ei ole tylyyttä ja epäkohteliasta.
Ihmiset tykkäävät lyhentää sanoja ja lauseita muutenkin ja suomen kielessähän tämä on tyypillistä: lyhennetään sanoja ja lauseita, aina jos mahdollista. Jotenka kiireisessä arjessa "anna se" on ihan kohtelias lause, jos äänensävy on mukava.
Maassa maan tavalla. Sinun pitäisi ymmärtää suomalaisten tapa puhua ja kommunikoida sekä hyväksyä se.
Saman lauseen voi sanoa kohteliaalla äänensävyllä ja töykeästi. Tässäpä se. On muuten sellainen juttu, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä kohteliasta "käskyä", joka on ilmaistu epäsuorasti. Kun tällaiseen törmää monasti, ei enää viitsi puhua kiertelemällä vaan sanoo asiat selvästi.
Millaiset ihmiset eivät ymmärrä selkeää kysymystä, johon on helppo suostua? Alkaako tässä hahmottumaan syitä, miksi enemmistö suomenkielisistä puhuu kaikille komentelevasti, eivätkä itse kuule sitä, tai näe siinä mitään kummallista?
En viitsi käyttäytyä, kun en saa tahtoani heti läpi, joten palasin komentelemaan. Se on käsitys, jonka saan lukiessani tekstiä epäsuorasta ”komentelusta”. Pohjimmiltaan kaikki on vain komentelua ja puhtaasti laiskuutta päädytään komentamaan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis takki rouva, mukavan aurinkoinen päivä tänään, voisitteko siirtyä, että sovin ohittamaan teidät, voi kiitoksia kovasti, hyvää päivänjatkoa!
=Mää eestä, väistä, siirry, tööt
Joissakin tilanteissa ei ole mahdollista käyttää pitkiä kohteliaita sanamuotoja. Esimerkiksi raitiovaunu on lähdössä pysäkiltä ja poistujan pitäisi päästä käytävän ja ovensuun tukkivien ihmisten keskeltä ulos. Silloin ei ole aikaa tuhlattavaksi. Kaupungissa on tehokas liikenne ja kuskeilla on aikataulut.
Voisitko pukea sanoiksi, miten kiireessä, kaupungin (muiden kustantamassa) tehokkaassa liikenteessä, jossa kuskeilla on aikataulut ja kaikki, poistutaan raitiovaunusta tuhlaamatta aikaa sanoihin "saanko kulkea tästä" tai "teettekö tilaa"? Aika kiireinen elämä tuntuu olevan Tampereella, Helsingissä, Tallinnassa tai Lissabonissa, kun edellä mainittuihin ei löydy aikaa.
Suomessahan ei tarvitse intonaatiota kysymyksiinkään, toisin kuin monissa muissa kielissä. Suomen -ko ja -kö päätteet riittävät. Toisissa kielissä (vaikkapa espanja, italia, ranska, venäjä jne.) täytyy käyttää intonaatiota ja kiekaista ylöspäin, jotta lause ymmärretään kysymykseksi eikä suoraksi väitteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan ei tarvitse intonaatiota kysymyksiinkään, toisin kuin monissa muissa kielissä. Suomen -ko ja -kö päätteet riittävät. Toisissa kielissä (vaikkapa espanja, italia, ranska, venäjä jne.) täytyy käyttää intonaatiota ja kiekaista ylöspäin, jotta lause ymmärretään kysymykseksi eikä suoraksi väitteeksi.
Joten silloin pelkästään ulkomaalaisen korvaan jo "teettekö tilaa" saattaa kuulostaa töykeältä, kun sitä ei sanota kysyvällä intonaatiolla.
Se saattaa kuulostaa siis "tee tilaa" käskyltä.
Esim. jäättekö pois tällä pysäkillä / te jäätte pois tällä pysäkillä, muodostetaan monissa kielissä identtisellä lauserakenteella ja ainoastaan kysyvänoloinen kiekaisu lauseen lopussa paljastaa, että se on kysymys eikä käskytys. Suomalaiset eivät osaa tätä kysyvää intonaatiota lainkaan.
Kulttuurimme tätä nykyä pitää kohteliaisuutta enemmän epäilyttävänä kuin elintärkeänä. Siinä on jotain liian koukeroista, kansalaiset pitävät rehellisyydestä.
Joka tavallaan kohteliaisuudella liehittelee, se on falski kovin helposti. Ranskan suuren vallankumouksen opetus tästä asiasta on meillä omaksuttu erittäin hyvin. Siellä yksi arvosteltava aihe oli käytöstapojen liiallisuus. Kun kaikki ovat saman arvoisia, ei tarvita erityisiä käytöstapoja.
Virossa asia tunnutaan vievän vieläkin pidemmälle, muuten. Siellä edes asiakaspalvelija ei viesti tai elehdi kohteliaasti, vaan niukan asiallisesti ja suorastaan neutraalisti koneen omaisesti. Olen käynyt monia kertoja Tallinnassa ja todistanut asiaa. En tiedä mikä tässä on taustalla sitten. Onko kohtelias fraseologia jotenkin epäisänmaallista tai NL:oon kuuluvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan ei tarvitse intonaatiota kysymyksiinkään, toisin kuin monissa muissa kielissä. Suomen -ko ja -kö päätteet riittävät. Toisissa kielissä (vaikkapa espanja, italia, ranska, venäjä jne.) täytyy käyttää intonaatiota ja kiekaista ylöspäin, jotta lause ymmärretään kysymykseksi eikä suoraksi väitteeksi.
Joten silloin pelkästään ulkomaalaisen korvaan jo "teettekö tilaa" saattaa kuulostaa töykeältä, kun sitä ei sanota kysyvällä intonaatiolla.
Se saattaa kuulostaa siis "tee tilaa" käskyltä.
Esim. jäättekö pois tällä pysäkillä / te jäätte pois tällä pysäkillä, muodostetaan monissa kielissä identtisellä lauserakenteella ja ainoastaan kysyvänoloinen kiekaisu lauseen lopussa paljastaa, että se on kysymys eikä käskytys. Suomalaiset eivät osaa tätä kysyvää intonaatiota lainkaan.
Tampereella tai Helsingissä todennäköisesti ymmärretään kysymykset "teettekö tilaa" ja eteenkin "saanko kulkea tästä". Tallinnassa voi olla vähän niin ja näin ja Lissabonissa ei taida olla niin väliä, mitä suomeksi sanoo.
Miten Tampereella tai Helsingissä poistutaan raitiovaunussa, kiireessä, kun aika ei riitä kahden tai kolmen sanan sanomiseen?
Suomen kieli kyllä mahdollistaa kohteliaan puhumisen.
Konditionaalin käyttö pyynnössä jo tekee pyynnöstä kohteliaamman.
Antaisitko vasaran?
Anna vasara!
Ihmisiltä ovat vain käytöstavat jossain välissä hukkuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihminenhän ei edes huomaa tätä. Kaikesta loukkaantuvat 'yhyy Suomi on paska maa' - tyypit saattavat huomata.
Kälyni on ihan oikeasti sitä mieltä, että suomen murteissa ei ole teitittelyä ja siksi palveluammatissa ei voi käyttää murretta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurimme tätä nykyä pitää kohteliaisuutta enemmän epäilyttävänä kuin elintärkeänä. Siinä on jotain liian koukeroista, kansalaiset pitävät rehellisyydestä.
Joka tavallaan kohteliaisuudella liehittelee, se on falski kovin helposti. Ranskan suuren vallankumouksen opetus tästä asiasta on meillä omaksuttu erittäin hyvin. Siellä yksi arvosteltava aihe oli käytöstapojen liiallisuus. Kun kaikki ovat saman arvoisia, ei tarvita erityisiä käytöstapoja.
Virossa asia tunnutaan vievän vieläkin pidemmälle, muuten. Siellä edes asiakaspalvelija ei viesti tai elehdi kohteliaasti, vaan niukan asiallisesti ja suorastaan neutraalisti koneen omaisesti. Olen käynyt monia kertoja Tallinnassa ja todistanut asiaa. En tiedä mikä tässä on taustalla sitten. Onko kohtelias fraseologia jotenkin epäisänmaallista tai NL:oon kuuluvaa.
Ehkä he ovat oppineet asiakkaidensa tavoille? Ehkä he yrittävät olla kohteliaita ja miellyttää asiakastaan olemalla mahdollisimman suomenkielisiä omien kokemustensa pohjalta, siitä millaisia suomenkieliset ovat?
Keskustelu koskee suomenkielisiä Suomessa ja sitä, miksi he hyvin usein ilmaisevat tahtonsa komentelemalla, pyytämisen sijaan. Muualla komentelua pidetään lähinnä barbaarisena tapana ilmaista itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis takki rouva, mukavan aurinkoinen päivä tänään, voisitteko siirtyä, että sovin ohittamaan teidät, voi kiitoksia kovasti, hyvää päivänjatkoa!
=Mää eestä, väistä, siirry, tööt
Joissakin tilanteissa ei ole mahdollista käyttää pitkiä kohteliaita sanamuotoja. Esimerkiksi raitiovaunu on lähdössä pysäkiltä ja poistujan pitäisi päästä käytävän ja ovensuun tukkivien ihmisten keskeltä ulos. Silloin ei ole aikaa tuhlattavaksi. Kaupungissa on tehokas liikenne ja kuskeilla on aikataulut.
Voisitko pukea sanoiksi, miten kiireessä, kaupungin (muiden kustantamassa) tehokkaassa liikenteessä, jossa kuskeilla on aikataulut ja kaikki, poistutaan raitiovaunusta tuhlaamatta aikaa sanoihin "saanko kulkea tästä" tai "teettekö tilaa"? Aika kiireinen elämä tuntuu olevan Tampereella, Helsingissä, Tallinnassa tai Lissabonissa, kun edellä mainittuihin ei löydy aikaa.
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasismina poistoon, koska kielen perusteella leimaamista.
Vierailija kirjoitti:
Suomen kieli kyllä mahdollistaa kohteliaan puhumisen.
Konditionaalin käyttö pyynnössä jo tekee pyynnöstä kohteliaamman.
Antaisitko vasaran?
Anna vasara!
Ihmisiltä ovat vain käytöstavat jossain välissä hukkuneet.
Jos minä sanon meidän nuorisolle esimerkkisi "antaisitko vasaran", saan vastaukseksi "en". Minun on pakko sanoa "annas vasara" että saan sen vasaran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapakulttuuri oli vahvempi vielä 1980-luvulla. Paras keksimäni selitys on, että N-liiton romahdus loi eräänlaisen vapauden huuman yhteiskuntaamme, johon ei sitten oikein sovellu kohteliaampi/mutkikkaampi puhetapa. Siis jos puhut kohteliaasti ja käytät värikkäämpiä rakenteita, et jaa tätä uutta ja normatiivisesti parempaa todellisuutta.
Poikien kumarrus ja tyttöjen niiaus katosivat yleisinä käytänteinä aika lailla samassa tahdissa N-liiton kanssa.
Käytin paljon konditionaalia, olin kohtelias. Minua moitittiin liiasta pehmeydestä.
Kännyköiden ja internetin tulolla 1990-luvulla voi olla osuutta tähän muutokseen. Kaikkien kanssa juttelu madaltui ja muuttui dynaamisemmaksi samalla kun hierarkiat heikkenivät. Elämän rytmi ylipäätään nopeutui.
Puheeseen syntyi esimerkiksi ns. helsinkiläis-ässä, joka tuntuu saaneen alkunsa huolettomammasta (suurpiirteisemmästä) artikulaatiosta ja erityisesti naisilla. Se siis symboloi naisen vapaampaa ja dynaamisempaa ilmaisua aiempaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kieli kyllä mahdollistaa kohteliaan puhumisen.
Konditionaalin käyttö pyynnössä jo tekee pyynnöstä kohteliaamman.
Antaisitko vasaran?
Anna vasara!
Ihmisiltä ovat vain käytöstavat jossain välissä hukkuneet.
Jos minä sanon meidän nuorisolle esimerkkisi "antaisitko vasaran", saan vastaukseksi "en". Minun on pakko sanoa "annas vasara" että saan sen vasaran.
Eikö sinua pelota ajatus, että jälkimmäisellä tavalla komentaa muualla, saatat saada vasaran joltain harmistuneelta päähäsi, saatesanoilla "ole hyvä". Mitä teidän nuoriin tulee, sinun tehtäväsi on kasvattaa heidät ihmisiksi, eikä jättää heidät tuuliajolle oman onnensa nojaan tai koulun riesoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kännyköiden ja internetin tulolla 1990-luvulla voi olla osuutta tähän muutokseen. Kaikkien kanssa juttelu madaltui ja muuttui dynaamisemmaksi samalla kun hierarkiat heikkenivät. Elämän rytmi ylipäätään nopeutui.
Puheeseen syntyi esimerkiksi ns. helsinkiläis-ässä, joka tuntuu saaneen alkunsa huolettomammasta (suurpiirteisemmästä) artikulaatiosta ja erityisesti naisilla. Se siis symboloi naisen vapaampaa ja dynaamisempaa ilmaisua aiempaan nähden.
Selittääkö tuo komentelua tavallisena tapana puhua ja ilmaista haluaan? Mielestäni suomenkieliset ovat aina komentaneet pyytämisen sijaan. Minua se tapa ilmaista itseään on aina ollut ja on edelleen vastenmielinen. Eivätkö suomenkieliset koskaan vaivaudu ajattelemaan sanomansa vastaanottajaa, vaan vain itsensä?
Joissakin tilanteissa ei ole mahdollista käyttää pitkiä kohteliaita sanamuotoja. Esimerkiksi raitiovaunu on lähdössä pysäkiltä ja poistujan pitäisi päästä käytävän ja ovensuun tukkivien ihmisten keskeltä ulos. Silloin ei ole aikaa tuhlattavaksi. Kaupungissa on tehokas liikenne ja kuskeilla on aikataulut.