Miksi 80luvulla muksut olivat terveempiä vaikka ruokana oli perunamuussia voihin tehtynä ja aikuiset polttivat sisällä

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset liikkuivat ja harrastivat urheilua ei kännykän katselua. Yksinkertaista. Vähänkin plösömmät olivat poikkeuksia.

Olin niin hoikka, että melkein menin katki.

Kouluun oli viisi kilometriä suuntaansa ja kaupungin hymyyn ajettiin suuntaansa yli 10 km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamupalaksi ei kasarilla todellakaan ollut mitään pullamössöä. Puuroa tai mysliä syötiin meidän perheessä. Viikonloppuna ehkä leipää ja juustoa/ leikkeleitä. 

 

Ei Suomessa kukaan ole ikinä mitään makeita aamupaloja harrastanut. Se on muualla Euroopassa. 

Kyllä minä vetelin 60- ja 70-luvuilla aamiaiseksi pullamössöä, hyvin sokerista munamössöä, makeaa puolukkasörsseliä tai sokeroituja muroja, puuroa saatiin lähinnä normaaliruokana. Koko ajan olin painokäyrien alalaidalla. Sama systeemi oli kavereidenkin kotona, voileivät oli aikuisten juttu.

 Meillä syötiin Weetabixiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syöty lisäaineita.  Ei ollut karkkeja, li suoja, jäätelöä, ei ulkomailta tuotuja myrkkytettyjä hedelmiä. Maito ja voi omosta lehmistä. Kaikki juurekset, sielet ,marjat ym..,omasta takaa ilman myrkkyjä, kanat rokittiin omalla viljalla jossa ei ollut keinolannoiteita. Leipä omista jauhoista ym., ei ollut koulukyyditystä. Pisimmät kävely koulumatkat 8 mk.   Ei ollut kenelläkään astmaa, ei ihottumaa, Harvalla joku talvflunssa.  Eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. 😊😊😊😊😊

Vai ei ollut karkkeja? Meidän itäsuomalaiseen kaupunkiin tuli ensimmäinen valitse itse -karkkikauppa 70- ja 80-lukujen taitteessa. 60-luvullakin oli kaupoissa jo kattavat karkkivalikoimat. Sinä olet kuvitelmissasi noin 30 vuotta ennen kasaria.

Muistan että pikkupentuna R-kioskilta ostettiin usein isoja merirosvorahoja, niin että 5 markalla niitä sai 50 kappaletta joskus 1970-luvulla. Menimme joskus kavereitten kanssa kirjastoon lukemaan sarjakuva-albumeja ja söimme samalla niitä merkkareita.

Minä opin juomaan kurria ja käyttämään margariiniä viimeistään 1980-luvulla. Vanhempani olivat opettajia ja heidän pitkien kesälomien ansiosta vietimme pitkiä aikoja kesämökillä. Kävelin kaikki koulumatkat peruskoulun ja lukion aikana, sillä kaikki kolme eri koulua sijaitsivat suhteellisen lähellä sitä kaupunginosaa missä asuimme. Samoin toisella paikkakunnalla olevalla yliopistossa jatkoin samaa kävelyperinnettä. Semmoinen 30 minuutin kävelymatka yhteen suuntaa on vielä kohtuullinen etäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea - eikä siten myöskään juuri adhd:tä tai autismia.

Tämä! Tässä koko terveys-spekulaatiossa sen ajan ruokineen ja sisällä tupakoimisineen unohdetaan kokonaan henkinen terveys ja siitä seuraava psykosomaattinen terveys.

Sanokaa hömpäksi kuka haluaa, mutta uskon itse vahvasti henkisen ja fyysisen terveyden yhteispeliin. Ei ole sitä yhtä ilman toista.

Henkinen terveys oli erittäin heikkoa 80-luvulla.

Laitokset hoitivat todellakin hyvin sitä pulmaa. Mutta retuperää ilmeni henkisten vaivojen tuloksissa. Avohoidon myötä padot aukenivat ja saimme nähdä kaduilla vallitsevan mielenterveys ilmentymät täydessä laajuudessa. Tänään  huumeet ja hulluus käyvät käsikädessä yhteiskuntaa nakertaen. Tämän päivän tekohulluus on hirveää katseltavaa. Henkiseen hyvinvointiin itseannostellut pirit ja peukut tappavat käyttäjänsä nopeammin kuin vanha kunnon pottuvoi ja läskisoosi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollu laktoosi-intoleranssia, koska sitä ei ollu! Oli pakko syödä sitä ruokaa mitä oli. Ei ollu vegaaneja koska sille sairaalle ilmiölle ei ollu sanoja. Syötiin lihaa koska ihminen on sekasyöjä ja hyötyy eniten lihan proteiineista. Mutta sitä lihaa syötiin kyllä, koska se on niin hyvää, sen perunamuussin kanssa, eikä mistään  helekutin "terveyssyistä". Syötiin, kun oli nälkä. Mentiin ulos, kun kaivattiin toimintaa. Mentijin pimputtamaan naapurin ovikelloa, kun oli yksinäistä.

Eniten kaipaan 80-luvussa sitä, että kaikki ei ollu "netissä". Vaan silloin oli Elämä. Elämä, juhannustanssit ja maitolaiturit...

Höpö höpö! Kyllä minun äiti oli 80-luvulla laktoosi-intolerantti ihan kuten on nykyisinkin. Tunnen myös kasvissyöjiä jotka oli kasvissyöjiä jo 80-luvulla. Kyllä vegaani sana oli olemassa 80-luvulla.

Kasvissyöjiä on ollut aina, Hitler ehkä tunnetuinpana. Siitä vaan yritetään nykyään tehdä joku wokeasia.

Vierailija kirjoitti:

Olivatko oikeesti? Oireita on saattanut olla vaikka minkälaisia, mutta niitä ei vaan diagosoitu, koska ei oltu tietoisia. Nykyään kysytään tekoälyltä jokainen lapsen aivastus ja ajatellaan pahinta ja mennä lääkäriin ja saada nepsy-diagnoosi.

Ei 80-luvulla syöty epäterveellisesti vaan monipuolisesti ja ihan kunnon ruokaa, ei mitään mättöä. Nyt syödään paljon huonommin, tai osa syö ja niin varmaan on ollut aina. Jotkut on syöneet jo 80-luvulla terveellisesti ja ja syö edelleen ja jotkut huonosti. Ei 80-luku ole mitään muinaishistoriaa.  

Meillä syötiin paljon kasviksia , kalaa ja marjoja ja hedelmiä. Ja niitä syön edelleen. Isäni eli lähes 100 vuotiaaksi eikä hänellä ollut mitään lääkitystä. 

Nykyään nuoret ja monet muutkin syö pelkää prosessoitua ruokaa ja juomat on kaikki energia-ym juomia.  Vettä juotiin ennen janojuomana ja muutenkin.  Mättöä, sipsiä ym ym. 

Tupakkaa ei polttaneet läheskään kaikki. Omassa perheessä eikä ystävissä ollut ketään joka poltti.  Naisista poltti 20% eli 80% ei polttanut. 

Ps muusi on huomattavasti terveellisempää, kuin ranskalaiset.

Suomalaiset elää nykyään pidempään kuin aiemmin, että aika paksua väittää 80-luvun olleen joku onnela tässäkään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollu laktoosi-intoleranssia, koska sitä ei ollu! Oli pakko syödä sitä ruokaa mitä oli. Ei ollu vegaaneja koska sille sairaalle ilmiölle ei ollu sanoja. Syötiin lihaa koska ihminen on sekasyöjä ja hyötyy eniten lihan proteiineista. Mutta sitä lihaa syötiin kyllä, koska se on niin hyvää, sen perunamuussin kanssa, eikä mistään  helekutin "terveyssyistä". Syötiin, kun oli nälkä. Mentiin ulos, kun kaivattiin toimintaa. Mentijin pimputtamaan naapurin ovikelloa, kun oli yksinäistä.

Eniten kaipaan 80-luvussa sitä, että kaikki ei ollu "netissä". Vaan silloin oli Elämä. Elämä, juhannustanssit ja maitolaiturit...

Höpö höpö! Kyllä minun äiti oli 80-luvulla laktoosi-intolerantti ihan kuten on nykyisinkin. Tunnen myös kasvissyöjiä jotka oli kasvissyöjiä jo 80-luvulla. Kyllä vegaani sana oli olemassa 80-luvulla.

Kasvissyöjiä on ollut aina, Hitler ehkä tunnetuinpana. Siitä vaan yritetään nykyään tehdä joku wokeasia.

Kasvissyönti on sairasta eikä se ole mikään ihmisen ruokavalio. Ihmisen ruokavalio on liha ja eläinrasva.

Erikoissairaanhoito mullistui vasta 80-luvun puolivälissä. Sitä ennen moni lapsi kuoli, osa siksi, kun ei vaan välitetty järkätä rahaa syöpähoitoon. 

Milloin pullamössöä on edes syöty? En itse ole edes nähnyt ikinä. Olin lapsi 80-luvulla.

Meillä ei onneksi kotona kukaan tupakoinut, mutta haisihan se tupakka kyllä muualla ihan tarpeeksi, mutta kyllä se vaan vieläkin joissain paikoin haisee. Juuri äsken kävin pyörälenkillä ja eräiden kerrostalojen kohdalla koko tienoo haisi tupakalle.

Pakokaasut ei kyllä enää haise kun katalysaattorit tuli jo 90-luvun alussa, samoin dieselien hiukkassuodattimet, enää ei kuorma- ja linja-autotkaan työnnä paksua mustaa nokista savua kuten vielä ysärillä ja lyijyllinen bensiini hävisi myös jo 90-luvun alkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea - eikä siten myöskään juuri adhd:tä tai autismia.

Tämä! Tässä koko terveys-spekulaatiossa sen ajan ruokineen ja sisällä tupakoimisineen unohdetaan kokonaan henkinen terveys ja siitä seuraava psykosomaattinen terveys.

Sanokaa hömpäksi kuka haluaa, mutta uskon itse vahvasti henkisen ja fyysisen terveyden yhteispeliin. Ei ole sitä yhtä ilman toista.

Miksi alapeukut tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamupalaksi ei kasarilla todellakaan ollut mitään pullamössöä. Puuroa tai mysliä syötiin meidän perheessä. Viikonloppuna ehkä leipää ja juustoa/ leikkeleitä. 

 

Ei Suomessa kukaan ole ikinä mitään makeita aamupaloja harrastanut. Se on muualla Euroopassa. 

Kyllä minä vetelin 60- ja 70-luvuilla aamiaiseksi pullamössöä, hyvin sokerista munamössöä, makeaa puolukkasörsseliä tai sokeroituja muroja, puuroa saatiin lähinnä normaaliruokana. Koko ajan olin painokäyrien alalaidalla. Sama systeemi oli kavereidenkin kotona, voileivät oli aikuisten juttu.

 Meillä syötiin Weetabixiä. 

Weetbixit tulivat muistaakseni vasta 70-luvun loppupuolella kauppoihin. Meillä syötiin yleensä Lifejä, äiti ei raaskinut ostaa koskaan Pufeja, koska ne olivat kalliimpia.

Itse muistan ettei kotona juotu juuri ikinä vettä saati, että ois ollut helteessäkään mitään vesipulloja ikinä mukana niin kuin nykyään ihmisillä on vesi matkassa 24/7. Laimeeta mehua oli kannussa kaapissa. Minulla oli kamalat allergiaoireet, mutta ei niistä menty lääkäriin, kuumeeseen ei annettu lääkettä kun silleen ne bakteerit kuolee kun kuume tappaa ne. Kun alkoivat kuukautiset kärsin hirveistä kivuista, mutta ei niitä lääkitty. 

Muistan syöneeni paljon sipsejä, popcornia ja syöneeni irtokarkkeja, juomaksi sokerilimsaa tai kaakaota. En ollut hoikimmasta päästä, mutta en lihavinkaan.

Weetabixejä syötiin meilläkin, maitoa sekaan lautaselle ja sentin kerros sokeria weetabixien päälle :D

Kaakaotakin jos joi niin kaakaojauhetta melkein puoli lasillista jonka sekaan sitten maitoa, vahva suklaanmakuinen juoma sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollu laktoosi-intoleranssia, koska sitä ei ollu! Oli pakko syödä sitä ruokaa mitä oli. Ei ollu vegaaneja koska sille sairaalle ilmiölle ei ollu sanoja. Syötiin lihaa koska ihminen on sekasyöjä ja hyötyy eniten lihan proteiineista. Mutta sitä lihaa syötiin kyllä, koska se on niin hyvää, sen perunamuussin kanssa, eikä mistään  helekutin "terveyssyistä". Syötiin, kun oli nälkä. Mentiin ulos, kun kaivattiin toimintaa. Mentijin pimputtamaan naapurin ovikelloa, kun oli yksinäistä.

Eniten kaipaan 80-luvussa sitä, että kaikki ei ollu "netissä". Vaan silloin oli Elämä. Elämä, juhannustanssit ja maitolaiturit...

Höpö höpö! Kyllä minun äiti oli 80-luvulla laktoosi-intolerantti ihan kuten on nykyisinkin. Tunnen myös kasvissyöjiä jotka oli kasvissyöjiä jo 80-luvulla. Kyllä vegaani sana oli olemassa 80-luvulla.

Kasvissyöjiä on ollut aina, Hitler ehkä tunnetuinpana. Siitä vaan yritetään nykyään tehdä joku wokeasia.

Kasvissyönti on sairasta eikä se ole mikään ihmisen ruokavalio. Ihmisen ruokavalio on liha ja eläinrasva.

Kyllä se norsukin heinällä pärjää. Massaan nähden tätä kiinteää ravintoa ei kulu kovin paljon. Nesteen kanssa on reilumpi kulutus.