Lue keskustelun säännöt.
Onks kenellekään käynyt niin, että puoliso paljastuu huonoksi kasvattajaksi lasten tulin jälkeen?
09.04.2026 |
Tunnen perheen, jossa kävi ilmi, että toinen vanhempi ei vaan kykene pitämään rajoja, eikä saa lapsiinsa minkäänlaista otetta. Lapset pyörittävät 6-0, ja vanhempi on lähinnä hölmistyneen oloinen koko ajan. Hän ei vaan tunnu hiffaafan yhtään, miten lasten kanssa ollaan, ja toinen vanhempi on tietty aivan loppu.
Kommentit (35)
Tavallaan joo. Olen alkanut miettiä, että taidan olla jonkin sortin autisti, vaikkei mulla diagnoosia olekaan. En ymmärrä tunnejutuista yhtään mitään, enkä meinaa jaksaa lasten tunneilmauksia. Saati sanoittaa tunteita yms. Mies on samanlainen sulkeutunut, ei-tunteellinen nörtti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omakohtaista kokemusta, mutta kun katsoo kavereiden perheitä niin niissä kyllä miehet heittäytyy ihan onnettomiksi kasvattajiksi, pakoilevat vastuuta ja rajojen asettamista ja sysäävät vastuun naiselle kun haluavat itse olla vain niitä kivoja vanhempia. Mutta on myös ihan vastuuntuntoisiakin miehiä lähipiirissä. Yhtään vastuutonta naista en ole tiedossa
Eräs ystäväni tajusi vasta lapsen saamisen jälkeen miten pahasti väsymys ja katkonaiset yöunet vaikuttavat häneen. Sitä ei tietenkään otettu tosissaan ennenkuin psykoosi laukesi. Ennen lopullista romahdusta ihmiset ympärillä vain pyörittelivät silmiään ja marmattivat miten hän ei suoriudu vanhemmuudesta tarpeeksi hyvin ja että väsymys kuuluu asiaan ja se pitää vaan kestää.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Olen alkanut miettiä, että taidan olla jonkin sortin autisti, vaikkei mulla diagnoosia olekaan. En ymmärrä tunnejutuista yhtään mitään, enkä meinaa jaksaa lasten tunneilmauksia. Saati sanoittaa tunteita yms. Mies on samanlainen sulkeutunut, ei-tunteellinen nörtti.
Pakkoko niitä tunteita on sanoittaa tai välittää jostain tunneilmauksista? Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään sanoituksesta.
Äitini oli täysin kädetön mun kanssa. Onneksi oli mummi, jonka luokse muutin kun olin 11v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Olen alkanut miettiä, että taidan olla jonkin sortin autisti, vaikkei mulla diagnoosia olekaan. En ymmärrä tunnejutuista yhtään mitään, enkä meinaa jaksaa lasten tunneilmauksia. Saati sanoittaa tunteita yms. Mies on samanlainen sulkeutunut, ei-tunteellinen nörtti.
Pakkoko niitä tunteita on sanoittaa tai välittää jostain tunneilmauksista? Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään sanoituksesta.
Lasu tulee jos lapsen tunnetaidot laiminlyödään.
No onhan se myönnettävö, että meidän lapset ovat kyllä minun kasvattamiani. Mieheni ei kykene kasvattajaksi, mutta elelee mielellään joitakin huippuhetkiä lastemme kanssa ja auttelee toisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä. Miehellä traumaattinen lapsuus, eikä kunnon isän mallia ollut. Ei osannut olla lasten kanssa, lasten itku ahdisti, kiukuttelusta meni jotenkin "lukkoon". Kun lapset oli pieniä, harkitsin eroakin tämän takia, koska mies ei esimerkiksi halunnut oikein koskaan olla yksin lasten kanssa. Ei osannut. Mutta, kun lapsista tuli kouluikäisiä ja heidän kanssaan pystyi kunnolla juttelemaan jne, mies innostui todella. Pelasi lasten kanssa, kävi eri paikoissa, ihan kuin eri mies. Kasvattaa ei vieläkään osannut ja kysyi multa aina neuvoa, mitä hänen nyt kuuluu sanoa ja tehdä. Eikä koskaan halunnut olla lapsille vihainen mistään, siitäkin jouduin joskus sanomaan että kyllä täytyy näyttää että lapsi on tehnyt väärin ja ettei se ole susta mitenkään ok.
Olen iloinen että vaikka hän ei osannut, halusi oppia.
Eikö se ole nainen syytä kun valinnut epäkelpoisen miehen? Niin ainakin täälläkin akat tykkää haukkua, että aistivat helposti luuserimiehet, mutta tilastot sanoo ihan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies on joutunut ulkopuoliseksi rahankantajaksi naisen ja lapsen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Olen alkanut miettiä, että taidan olla jonkin sortin autisti, vaikkei mulla diagnoosia olekaan. En ymmärrä tunnejutuista yhtään mitään, enkä meinaa jaksaa lasten tunneilmauksia. Saati sanoittaa tunteita yms. Mies on samanlainen sulkeutunut, ei-tunteellinen nörtti.
Pakkoko niitä tunteita on sanoittaa tai välittää jostain tunneilmauksista? Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään sanoituksesta.
Lasu tulee jos lapsen tunnetaidot laiminlyödään.
🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mies luuli olevansa yksi lapsista. Summa summarum. Jos mies osaa kasvattaa koiran. Se ei juuri kerro mitään miehen luonteen laadusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Olen alkanut miettiä, että taidan olla jonkin sortin autisti, vaikkei mulla diagnoosia olekaan. En ymmärrä tunnejutuista yhtään mitään, enkä meinaa jaksaa lasten tunneilmauksia. Saati sanoittaa tunteita yms. Mies on samanlainen sulkeutunut, ei-tunteellinen nörtti.
Pakkoko niitä tunteita on sanoittaa tai välittää jostain tunneilmauksista? Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään sanoituksesta.
Lasu tulee jos lapsen tunnetaidot laiminlyödään.
Voi v ittu. Nykyään vouhkataan kaikenlaista soopaa ja pennut on jostain syystä entistä haastavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti usein miehistä paljastuu että ovat kykenemättömiä vanhemmaksi. Näin meilläkin kävi. Isä otti ja lähti eikä ole sen koommin kyennyt vanhemmuuteen.
Miksi juuri ne YH-mammojen lapset ovat niitä pahimpia häiriköitä?
Koska mäkättämällä ei saa lapsia kasvatettua vaan ainoastaan immuuneiksi puheelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä. Miehellä traumaattinen lapsuus, eikä kunnon isän mallia ollut. Ei osannut olla lasten kanssa, lasten itku ahdisti, kiukuttelusta meni jotenkin "lukkoon". Kun lapset oli pieniä, harkitsin eroakin tämän takia, koska mies ei esimerkiksi halunnut oikein koskaan olla yksin lasten kanssa. Ei osannut. Mutta, kun lapsista tuli kouluikäisiä ja heidän kanssaan pystyi kunnolla juttelemaan jne, mies innostui todella. Pelasi lasten kanssa, kävi eri paikoissa, ihan kuin eri mies. Kasvattaa ei vieläkään osannut ja kysyi multa aina neuvoa, mitä hänen nyt kuuluu sanoa ja tehdä. Eikä koskaan halunnut olla lapsille vihainen mistään, siitäkin jouduin joskus sanomaan että kyllä täytyy näyttää että lapsi on tehnyt väärin ja ettei se ole susta mitenkään ok.
Olen iloinen että vaikka hän ei osannut, halusi oppia.
En osaisi olla iloinen tai kiitollinen siitä, jos lapsen toinen vanhempi "haluaisi oppia". Jos lapsia hankkii, kummankin pitää pystyä. On kohtuutonta toiselle joutua kasvattamaan lasten ohella myös aikuista ihmistä. Naiset ikävä kyllä tähän rooliin joutuvat turhan usein. Itselläni kuolisi kyllä rakkaus ja kunnioitus tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti usein miehistä paljastuu että ovat kykenemättömiä vanhemmaksi. Näin meilläkin kävi. Isä otti ja lähti eikä ole sen koommin kyennyt vanhemmuuteen.
Miksi juuri ne YH-mammojen lapset ovat niitä pahimpia häiriköitä?
Koska mäkättämällä ei saa lapsia kasvatettua vaan ainoastaan immuuneiksi puheelle.
Ensinnäkin eivät ole pahimpia häiriköitä, mutta vaikeaa voi lapsella toki olla, jos toinen vanhempi ei ole kelvollinen, tai on jättänyt tai hylännyt. Mutta esimerkiksi aidosti itsellisten äitien lapsillahan menee keskimääräistä paremmin jopa. Eli kyse ei ole siitä yh-mammasta, vaan siitä vaikeudesta, joka voi seurata, jos isukki on kelvoton.
"Lasten tulin" jälkeen. Ihmiset on alkaneet vääntämään oudosti suomenkieltä.
Tuossakin pitäisi tietenkin lukea lasten syntymän jälkeen, eikä lasten tulemisen jälkeen joka sitten on vielä väännetty muotoon "tulin".
Vierailija kirjoitti:
Ei omakohtaista kokemusta, mutta kun katsoo kavereiden perheitä niin niissä kyllä miehet heittäytyy ihan onnettomiksi kasvattajiksi, pakoilevat vastuuta ja rajojen asettamista ja sysäävät vastuun naiselle kun haluavat itse olla vain niitä kivoja vanhempia. Mutta on myös ihan vastuuntuntoisiakin miehiä lähipiirissä. Yhtään vastuutonta naista en ole tiedossa
Tunnen useampia "vastuullisia" miehiä jotka haluavat olla kasvattajia aka. hyökkivät äidin kimppuun, sabotoivat äitiyttä, ja lapsi kärsii näiden seurassa. Naisten reaktiot vaihtelevat. Maalaismammat ovat ylpeitä "osallistuvasta isästä" ja kaupunkilaisnaiset halveksuvat itseään tyrkyttävää miestä, joka ei kykene saamaan lapsia voimaan hyvin ja rauhoittumaan.
Siittävä koiras ei ole emo. Isyys on täysi meemi mihin ihmisellä ei ole biologista valmiutta. Se on pelkkiä sanoja paperilla. Koittakaa ymmärtää tämä.
Valitettavasti usein miehistä paljastuu että ovat kykenemättömiä vanhemmaksi. Näin meilläkin kävi. Isä otti ja lähti eikä ole sen koommin kyennyt vanhemmuuteen.