Aion alkaa siivoajaksi
..koulutus alkamassa pian.
Kertokaa kokemuksia alalta?
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuoret mitä tunnen kolmekymppisiksi asti alle nelikymppisiä, niin tekevät mielellään vain paria päivää viikossa töitä. Työnantajien alkaa olla vaikeaa riistää nykynuoria koska ovat sen verran älykkäitä etteivät tuhlaa elämäänsä halvalla pilipalitöihin. Elämässä pitää olla muutakin. Kaiksita suurin turnoff työelämässä on ylitöihin painostaminen ja ei edes palkita ylityölisillä tästä. Se on varmin keino saada nuori pois heti kun sopimus päättyy. Ei kannata kysellä enää uudestaan töihin. Työnteon mielekkyys siinä että maksat vuokran ja asut vuokravankilassa työstä saadulla palkalla ja säästelet ostaen halvimpia elintarvikkeita tai jätät ostamatta mitään, niin ei kokonaisuudessaan oikeastaan tuo helpotusta vaan lähinnä ahdistaa.
Siksi on helpompi alkaa elää toisin. Muuttaa kaveriden kanssa yhteen kimppa-asuntoon ja välttelee työntekoa ja ei osta juurikaan mitään. Suunnittele elämän älypuhelimen viihteen ympärille ja ilmaisen tekemisen ympärille. Ostaminen menee ihan totaaliseen minimiin tai sosiaalinen elämä ja missään käynti.
Ei vaan ole vörttiä. Työnantajilla on iso haaste nostaa palkkatasoa jollain tavalla ja saada porkkanaa aloille. Ihmisiä ei kiinnosta olla perseeseennussittavia uimapatjoja työelämälle.
Luonnollisesti ne käy sitten töissä joita se kannattaa ja palkallaan kykenevät ilman suurta säästelyä aktiivilomille. Ne muut jotka käy töissä elää sielä vuokravankilassa tietämättä yhtään mistään kivasta. Edes kotimaan matkoihin tai matkoihin vanhempien tai isovanhempien luokse ei ole varaa. Ei sillä 1600e kk palkalla eletä kelvollisesti mitenkään. Pelkästää auton kulut kattaa järkyttävän panoksin palkasta ja vuokra. Käteen ei jää mitään. Joten luonnollinen siirtymä on autottomuus ja sitä kautta heikommat työllisyydet. Tuo 1600e oli ylimitotettu palkka. Yleensä se nuorelle on noin 1200e kk. Ja se tarkoittaa totaalista nääntymystä ja nälkää. Yhdistettynä pitkiin päiviin ja työmatkoihin tulee ylirasitustila aika nopeasti nuorellakin. Sitten seuraa vuosien tai vuosikymmenten sohvalama. Näitä nuoria on paljon jotka on työelämä väsyttänyt sairaiksi asti. Ravinnosta säästäminen on ainoa keino. Näkee sen että työssä ruokatauoilla eivät syö kunnolla. Hurjaa katsottavaa, mutta minkäs voi kun ei heidän palkka riitä terveelliseen ruokaan. Vaikea sellaiselta on odottaa täyttä työpanostakaan.
Työssä itsessään ei ole mitään vikaa, toki on fyysistä ja etenkin alussa tuntuu kehossa.
Olen työskennellyt parissa firmassa ja sanoisin että suurimmat ongelmat on esihenkilöt ja "työolot". Pitäisi aina perehdyttää uusi siivooja, mutta eihän nyt yhtä kesätyöntekijää tarttis välttämäti. Sanotaan vaan, että siellä on siivouskomero ja teet näin ja näin. Vähän ajan päästä tulee asiakkaalta palautetta ja pomo mäkättää siivoojalle, jolle ei ohjeistettu asiaa, eikä edes tiennyt siitä. Samoin jos edellinen/tuurattava työntekijä ohjeistaa sinua väärin. Välillä asiakkaat on idiootteja, toimiston herra tulee valittamaan kun pönttö on likanen. Tottakai se likaantuu, koska siellä käydään kerran viikossa siivoamassa! Käyttäis prkl vessaharjaa!
Eikä pomotkaan ole kohteista perillä. Minun piti mennä siivoamaan jonkinlainen kerho-/tarhatila, mutta siellä olikin kaikki pimeenä eikä avaimetkaan käyneet lukkoihin.
Avainten haku on oma juttunsa. Pitäisi sopia toisen siivoojan kanssa hausta, mutta eihän se vastaa puhelimeen eikä viesteihin. Toinen vaihtoehto on hakea kohteesta avain. Neuvotaan vaan, että siellä se on siivouskomerossa jonka ovi on auki. Mutta miten kaupan/huoltoaseman jne. takatiloihin pitäis päästä? Ei sinne kehtaa (tai ei voi) vaan kävellä ja etsiä joku koppi. Ainahan voi kysyä henkilökunnalta, mutta eihän ne tiedä asiasta mitään.
Itse siivoaminen on suht mukavaa kun siitä saa rahaa, mutta moni käytännön asia hiertää eikä toimi. Välineet ei toimi tai ne loppuvat, kysyt pomolta asiasta, mutta kukaan ei tee asialle mitään.
Onhan se niin että tämmöisessä yhteiskunnassa joka on näin kallis ja terveyspalvelut on romuna, niin pitäisi minimipalkka tai tuet olla vähintään sen 3000e kk.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niin että tämmöisessä yhteiskunnassa joka on näin kallis ja terveyspalvelut on romuna, niin pitäisi minimipalkka tai tuet olla vähintään sen 3000e kk.
Voihan sitä uneksia kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.
Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin.
No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.
Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.
Eiköhän näitä aloja ole useampikin, missä valitetaan palkan pienuudesta vaativuuteen nähden, vaikka palkkataso ollut tiedossa opintoihin hakeutuessa. Esim. lähi- ja sairaanhoitajat näkyvästi tempaisevat lakkoja pystyyn tämän tästä vaatien lisää palkkaa.
Ei ainakaan nuorena tule katsottua palkkatasoja ja ei niistä puhuta. Vanhempien mielestä on hyvä että kunhan jotain työtä löytää ja tekee.
ITsekin luulee että työssäkäynti kannattaa kun kaikki niin tekee ja käy. Aika nopeasti parin vuoden sisällä huomaa todellisuuden ja miten terveydelle haitallista työ on suhteessa siihen mitä siistä saa ja mitä apua terveydenhuollosta saa siihen mitä kulumia ja väsymistä sekä ylirasitustilaa tulee työnteosta. Edes työttömänä ei kerkeä palautua ylirasituksesta. Koko elimistö hajoaa pikkuhiljaa ennen kolmeakymppiä. Jos tähän lisää liikunnan ja on ennen ollut liikunnallinen, nin tuho on valmis.
Täytyy olla kyllä erityisen heikkoa tekoa jos siivoustyöstä hajoaa ennen keski-ikää.
Keksin fyysisesti raskaampiakin töitä, aletaanko seuraavksi itkemään niistä?
Vierailija kirjoitti:
Ei se nykyisin ole raskasta. On koneet ja hyvät välineet. Työergonomia.
Ehkä jotkut kotisiivoukset voi olla jos joutuu asiakkaan välineillä siivoamaan.
On se edelleen raskasta. Kokemusta on. Paloin ihan loppuun ja lopetin siivoustyöt kokonaan.
T. Siivousalan koulutuksen käynyt
Vierailija kirjoitti:
Siivousala
palkka alussa alhainen ja pysyy lähes samana kokemuksesta riippumatta
vs.
Koodaus
palkka alussa keskitasoa, mutta palkka voi tuplaantua muutamassa vuodessa
5 vuoden jälkeen:
siivooja lähes sama palkka
koodari 4000–6000 €/kk
Paitsi että koodareita ei enää paljon palkata AI vuoksi. Siivojan työ on yksi vähäisisä joka jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niin että tämmöisessä yhteiskunnassa joka on näin kallis ja terveyspalvelut on romuna, niin pitäisi minimipalkka tai tuet olla vähintään sen 3000e kk.
Voihan sitä uneksia kaikenlaista.
Eihän tuo ole mitään uneksimista vaan ihan lyhyttä matematiikkaa. Kapitalistista laskelmaa kannattavuudesta ja rajoista missä työnteko kannattaa. Pikemminkin juuri päinvaston kuin uneksimista. Laskelma kannattavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.
Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin.
No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.
Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.
Eiköhän näitä aloja ole useampikin, missä valitetaan palkan pienuudesta vaativuuteen nähden, vaikka palkkataso ollut tiedossa opintoihin hakeutuessa. Esim. lähi- ja sairaanhoitajat näkyvästi tempaisevat lakkoja pystyyn tämän tästä vaatien lisää palkkaa.
Ei ainakaan nuorena tule katsottua palkkatasoja ja ei niistä puhuta. Vanhempien mielestä on hyvä että kunhan jotain työtä löytää ja tekee.
ITsekin luulee että työssäkäynti kannattaa kun kaikki niin tekee ja käy. Aika nopeasti parin vuoden sisällä huomaa todellisuuden ja miten terveydelle haitallista työ on suhteessa siihen mitä siistä saa ja mitä apua terveydenhuollosta saa siihen mitä kulumia ja väsymistä sekä ylirasitustilaa tulee työnteosta. Edes työttömänä ei kerkeä palautua ylirasituksesta. Koko elimistö hajoaa pikkuhiljaa ennen kolmeakymppiä. Jos tähän lisää liikunnan ja on ennen ollut liikunnallinen, nin tuho on valmis.
Täytyy olla kyllä erityisen heikkoa tekoa jos siivoustyöstä hajoaa ennen keski-ikää.
Keksin fyysisesti raskaampiakin töitä, aletaanko seuraavksi itkemään niistä?
Kyllä varmasti hajottaa itsensä, jos vielä 10h työpäivän jälkeen lähtee kympin lenkille ja treenaa ohessa myös lajinomaisesti ja osallistuu kilpailuihin, niin aika äkkiä kroppa sanoo stop.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.
Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin.
No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.
Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.
Eiköhän näitä aloja ole useampikin, missä valitetaan palkan pienuudesta vaativuuteen nähden, vaikka palkkataso ollut tiedossa opintoihin hakeutuessa. Esim. lähi- ja sairaanhoitajat näkyvästi tempaisevat lakkoja pystyyn tämän tästä vaatien lisää palkkaa.
Ei ainakaan nuorena tule katsottua palkkatasoja ja ei niistä puhuta. Vanhempien mielestä on hyvä että kunhan jotain työtä löytää ja tekee.
ITsekin luulee että työssäkäynti kannattaa kun kaikki niin tekee ja käy. Aika nopeasti parin vuoden sisällä huomaa todellisuuden ja miten terveydelle haitallista työ on suhteessa siihen mitä siistä saa ja mitä apua terveydenhuollosta saa siihen mitä kulumia ja väsymistä sekä ylirasitustilaa tulee työnteosta. Edes työttömänä ei kerkeä palautua ylirasituksesta. Koko elimistö hajoaa pikkuhiljaa ennen kolmeakymppiä. Jos tähän lisää liikunnan ja on ennen ollut liikunnallinen, nin tuho on valmis.
Täytyy olla kyllä erityisen heikkoa tekoa jos siivoustyöstä hajoaa ennen keski-ikää.
Keksin fyysisesti raskaampiakin töitä, aletaanko seuraavksi itkemään niistä?
Itse olen juurkin tehnyt fyysisesti kovempiakin töitä kun siivonnut ja siivoominen myös kuului osana sitä työtä. Treenasin sen lisäksi viikossa noin 20h kovaa treeniä ja melko kevyestikin. Söin päivässä muutaman leivän ja illlla söin ennen nukkumaan meno noin 2000kcal edestä sapuskaa. Jäin velkaa 2000kcal. En saanut kalorimääriä talteen ja myös hivenaine ja vitamiinitasot alkoi pian laskea. Töissä ei ollut lakisääteisiä ruokatunteja kiireen vuoksi...
Ei kroppa vain kestä edes 8h työpäivää viidesti viikossa, jos on elämässä kaikkea muutakin tehtävänään.
Ei elämä voi pyöriä työnteossa. Kyllä 4h päivässä tai kolmesti viikossa töitä luulisi nykyään riittävän, mutta ei.
En kyllä ole jatkossakaan menossa töihin enää ikinä. Lopetin työnteon kolmekolmosena ja olen nyt ollut työttömänä sairaseläkeellä 17 vuotta.
Selän nikamat kuluneet. Olkapää kulunut, lonkka kulunut ja siihen on pistetty titaania.
Mut kulutettiin työelämässä 10 vuodessa rikki. Tein 10-12h työpäiviä vaikka aluksi markkinoitiin että vaan 7.5h päivässä ollaan duunissa. Ei ruokataukoja, ei taukoja ei lomarahoja ei mitään. Täyttä huijausta oli ja ylityölisätkin puuttui.
Sen lisäksi kolmekymppisenä sairaseläkkeelle nivelkulumien vuoksi. Hellurei. Ei säästöjä pienen palkan takia.
Maksa-arvot ja munuaiset meni niin sököksi kipulääkkeistä että tämä on nyt viimeinen oljenkorsi. Sinähän nyt maksat tätä työelämän aiheuttamaa sairaseläkettä ja maksat oikein hyvin. Uskonto, urheilu ja isänmmaa. Minä uskoin ahkeruuteen ja sihen että ahkera palkitaan. Älkää uskoko nuoret.
Asiakaspalvelusta. Jos kohteessa siivotaan silloin kun siellä on ihmisiä paikalla, niin kyllähän heille pitää jollain tavalla osata olla mukava. Asiakas voi aina päättää vaihtaa siivoojaa tai jopa siivousfirmaa, jos ei tykkää siivoojan persoonasta ja käyttäytymisestä, vaikka työn jälki olisikin hyvää. (Tai siis voi jos on kyseessä yksityinen asiakas.) Onko se järkevää? No todennäköisesti ei, mutta sitä voi silti tapahtua. Sen takia asiakkaiden miellyttäminen on pakko ottaa jollain tavalla huomioon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitää suostua kaikkeen, vaan erikoisemmat lisätilaukset ehdottomasti pitääkin kierrättää esimiehen kautta. Normaalilla työajalla tehdään vain niitä hommia, jotka on sovittu normaaliin työaikaan ja normaaliin laskutukseen kuuluviksi.
Oon useammassa firmassa ollut eikä kyllä ikinä ole tullut vastaan, että siivouskärryn "perusvarustuksessa" mukana kulkevia, jatkuvasti käytettäviä pesuaineita olisi ollut enempää kuin korkeintaan kolme. Enemmänkin erilaisia aineita voi löytyä hyllystä, mutta osa niistä on harvemmin joissain erityisjutuissa käytettäviä tai esim. pelkästään koneeseen laitettavia. Tavallinen ylläpitosiivoustyö ei ole sellaista, että mukana olisi ziljoona eri ainetta joista huolellisella arvioinnilla valittaisiin jokaiselle pinnalle ja jokaiselle tahralle juuri täsmälleen oikea.
Ei se ole mikään unelmatyö kellekään. Mistä tulee tämä kuvitelma että voit aina valita mitä teet työksi? Duunari töissä ei se siivoojan työ sen huonompi ole kuin marketin myyjän. Luuletteko hyllyjen täytön olevan kevyttä ja hauskaa työtä? Ei palkka ole hyvä missään noista mutta pystyy sillä ylläpitämään edes vaatimatonta elintasoa.
Vuosia tein ja kokemuksia kyllä kertyi. Tärkein nyrkkisääntö on, että koveta itsesi. Työtä ei ole realistista tehdä annetuissa ajoissa ja palvelukuvauksella. Pyri tekemään parhaasi, mutta jos palautetta tulee, niin älä välitä siitä, koska siitä ei yksinkertaisesti voi välittää, jos työtä haluaa tehdä. Varaudu, että työtaakkaasi lisää paskasti hommiaan tekevät työkaverit ja joudut parsimaan heidän paskaa jälkeään. Tämä ainakin, jos kohteissa vaihtuu välillä tekijät, kuten meillä. Saattoi viikon aikana olla kolme eri tekijää. Tämä toki oli pakollista kiertoa jo sillä, koska kohteita tehtiin seitsemänä päivänä viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai niin alipalkattuun työhön kannata kouluttautua.
Kyllä minulla on parempi palkka kuin esim. hoiva-avustajilla. 15€ tuntipalkka ilman koulutusta.
Miettikää mitä työtä tekevät lähihoitajat ja hoiva- avustajat. Selkä- hartiat- lantiot kipeinä nostelevat ja vääntävät potilaita. Niille vasta niitä selkäkipuja tulee! Puhumattakaan p…… työstä. Sairaaloissa voi siivoja siirtyä pois huoneesta kun p….hajuinen työ alkaa. Ei sillä etteikö se olisi erittäin arvokasta työtä. Mutta väitän, että siivojan työ on paljon siistimpää.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään unelmatyö kellekään. Mistä tulee tämä kuvitelma että voit aina valita mitä teet työksi? Duunari töissä ei se siivoojan työ sen huonompi ole kuin marketin myyjän. Luuletteko hyllyjen täytön olevan kevyttä ja hauskaa työtä? Ei palkka ole hyvä missään noista mutta pystyy sillä ylläpitämään edes vaatimatonta elintasoa.
Tottakai sen eteen on tehtävä töitä, mutta kyllä lähtökohtaisesti voit itse vaikuttaa hyvinkin paljon siihen mihin suuntaan menet työelämässä. Kaikista ei tule astronautteja, mutta maailmassa on valtavasti erilaisia ammatteja, paljon muutakin kuin vain siivoojan tai kaupan työt.
Vaatimukset kasvavat vuosi vuodelta. Vielä muutama vuosi sitten esim. koulujen lomilla siivouksen taso nostettiin ns. takaisin, kun koulu oli tyhjä, tehtiin parempia siivouksia. Tuulikaappien ritilöiden alusia, yläpölyjä, lattiakaivoja yms. töitä joita ei ehdi tekemään ylläpitosiivouksessa kunnolla tai ei ollenkaan.
Nykyään nuo työt pitää tehdä ylläpitosiivouksen yhteydessä. Ja esim. koulujen joululomalla koulusiivooja, kuten minä olin sitten työtön.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään unelmatyö kellekään. Mistä tulee tämä kuvitelma että voit aina valita mitä teet työksi? Duunari töissä ei se siivoojan työ sen huonompi ole kuin marketin myyjän. Luuletteko hyllyjen täytön olevan kevyttä ja hauskaa työtä? Ei palkka ole hyvä missään noista mutta pystyy sillä ylläpitämään edes vaatimatonta elintasoa.
Voihan se myyjä olla myyjänä vaikka jalokiviliikkeessä.
Paskaa palautetta tulee, vaikka tekisit työsi kunnolla. Kuuluu alan luonteeseen. Kaikesta valitetaan.
Saat perehdyttää kielitaidottomia mullaheja. Siihen loppui oma kiinnostus kyseistä työtä kohtaan lopullisesti. Esihenkilöt palkkaa nämä mullahit, mutta perehdytys ja riesa jää rivitekijöille.
Kaikki nuoret mitä tunnen kolmekymppisiksi asti alle nelikymppisiä, niin tekevät mielellään vain paria päivää viikossa töitä. Työnantajien alkaa olla vaikeaa riistää nykynuoria koska ovat sen verran älykkäitä etteivät tuhlaa elämäänsä halvalla pilipalitöihin. Elämässä pitää olla muutakin. Kaiksita suurin turnoff työelämässä on ylitöihin painostaminen ja ei edes palkita ylityölisillä tästä. Se on varmin keino saada nuori pois heti kun sopimus päättyy. Ei kannata kysellä enää uudestaan töihin. Työnteon mielekkyys siinä että maksat vuokran ja asut vuokravankilassa työstä saadulla palkalla ja säästelet ostaen halvimpia elintarvikkeita tai jätät ostamatta mitään, niin ei kokonaisuudessaan oikeastaan tuo helpotusta vaan lähinnä ahdistaa.
Siksi on helpompi alkaa elää toisin. Muuttaa kaveriden kanssa yhteen kimppa-asuntoon ja välttelee työntekoa ja ei osta juurikaan mitään. Suunnittele elämän älypuhelimen viihteen ympärille ja ilmaisen tekemisen ympärille. Ostaminen menee ihan totaaliseen minimiin tai sosiaalinen elämä ja missään käynti.
Ei vaan ole vörttiä. Työnantajilla on iso haaste nostaa palkkatasoa jollain tavalla ja saada porkkanaa aloille. Ihmisiä ei kiinnosta olla perseeseennussittavia uimapatjoja työelämälle.