Aion alkaa siivoajaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.

Olisko ihan rahan tarve, ammatin helpohko saavutettavuus, fyysisestä työstä pitäminen. 

Sekin, ja mahdollisuus seikkailla välillä ihan muualla ja palata aina takaisin. Ja kaikenlaisten työaikamuotojen, osa-aikaisuuksien ja määräaikaisuuksien mahdollisuudet. Ja joustavuus. Mä olin aikanaan toimesta 5 v poissa erilaisilla vapailla (vuorottelu-, opinto-, virka-) ja tehnyt sen jälkeen kaikkia mahdollisia osaprosentteja mutten enää sataa. Tätä ei ole pakko painaa sata lasissa ympäri vuoden, palkintona neljän viikon kesäloma. Rahan suhde vaivannäköön. Täysin stressitön työ, tulee selkärangasta eikä kulkeudu kotiin mukaan. Leimaat ulos ja sinne jäivät työasiat.

Oliskin stressitön. 

Kaupallinen sektori on näännyttävä, ja kunnallinen kopioi sen älyttömyyksiä. 

Kolmessa vuodessa asiat on kääntyneet päälaelleen. 

No joo, jos on jonkun kilpailutuspyörteen keskellä niin ei silloin. Mutta näin 6 yt:t myöhemmin, vieläkin on töitä yli tarpeen, siitä vaan valikoimaan. Meillä on myös kielitaitovaatimus (B2) eli on jatkossakin. Kiitos siitä Turkkuseen. Miljardityömaa naapurissa pitää huolen siitä ettei roboihinkaan ole äkkiä rahaa.

Missä olet töissä?

Tampereella.

Ok, minä Turun seudulla. Olen kyllä miettinyt, että joskus asuisin sielläkin päin. 

Osa noista hyvistä puolista pitää kutinsa täälläkin. Sote, muun muassa, on myllännyt täällä asioita huonoon suuntaan. 

Sote toi joitakin hyviä puolia ja vei toisia. Kyllä sen kanssa on oppinut toimimaan. Yksi työnantaja on kyllä heikkous. Meillä mun alueella työnkuvia on ruuvattu lähemmäs alkuperäistä emännän roolia, vähemmän enää siivotaan. Jokaiselle on jotakin, mä olen enemmän niillä raivausosastoilla kuin hiposteluosastoilla. Motivaatio tulee siitä kun ei oikeasti ikinä tiedä, että mitä ihmettä tänään taas on vastassa, ja kaikesta selvitään silti. Ja aina voi poikkeilla muualla, työpisteitä on niin joka lähtöön.

Meillä siivotaan ja täytetään kiireessä lippulappuja, tarkkaillaan hysteerisesti lämpötiloja ym. Ja raahataan painavia taakkoja. Lakisääteinen tauko on lyhentynyt puoleen.

Joskus kaupungin siivoojana tehtiin kuten teillä. Nyt sielläkin on asiat huonommin. Pomot vaihtui entisiin kaupallisen puolen ihmisiin, nyt säästetään tauoissa ja työvälineissä. Huonoja siivoojia paapotaan, mutta vanhoja kokeneita ei kuunnella. Jne Kävin naapurissa entisessä kotikaupungissa, sielläkin on omat älyttömyydet kuten toimimaton digibyrokratia ja 2 työtä yhdellä palkalla. 

Olen mennyt uusiin paikkoihin innokkaasti, olin ainoa joka suostui siirtymään soteen. Vaikka vaihdan tarvittaessa paikkaa ja teen mitä pitää, myös extraa, on usko joskus koetuksella. Onneksi tienaan ihan siedettävästi. Sotessa olemme myös yhdessä veneessä. Kaikkia hiostetaan säästöjen nimessä, vaikka siivoojat ovatkin nyt höykytyksen keskiössä. 

Mielenkiintoista kuulla kollegan kokemuksia. Täällä sote on tuonut aivan raivoisan keskittämisen, eli jos on töissä puoliksi romahtaneen hulluuden akuutissa ytimessä, asiat ovat varsin hyvin. Ydin saa aina ne vähäiset resurssit ensin. Mä siirryin tänne muutama vuosi sitten satelliitista ja olen vieläkin vähän vihainen siitä, miten lapsipuolen asemassa siellä oltiin aivan kaiken suhteen, ja kuinka paljon siellä raadettiin tähän verrattuna. Kaikki helpotukset ja uudistukset tulivat sinne viimeisinä ja sijaisia ei todellakaan palkattu, vääriä ja vanhentuneita mitoituksia ei korjattu, laitteet olivat mitä olivat. Siitä on nykyään tehty b-luokan laitos ja maakunnissa ei laitoksia taida olla kohta enää lainkaan, kun kaikki toiminnot keskitetään pääsylttytehtaalle. Sinne kannattaa pyrkiä varmaan sielläkin?

Täällä on ydinkin niin ja näin. Aluksi siellä oli asiat paremmin, reunoja ei huomioitu oikein mitenkään. 

Olin alkuvaiheessa 1,5v  vakituinen, nyt tullut takaisin sijaisena. 

Asioita on pyritty kehittämään, ja paikalliset pomot on ok. Osaavat hommansa kuka mitenkin. Pääpomo ei osaa työtään. Hänen hommansa on säästää. Ensin oltiin oman onnen nojassa. Nyt on  kontrolli ja yhdistely/vähentäminen/uudelleen säätäminen. Osa siitä voi olla järkevää, mutta keskiössä on turha sähläys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ensimmäinen ammattini. Vaatii yllättävän paljon fyysistä kuntoa sekä tietoa eri materiaalien puhdistamisesta.

Ei niitä materiaaleja nyt niin montaa ole jossain peruskohteessa..

Kyllä se ammattitaito on pitkälti viitsimistä, riittävää huolellisuutta ja jonkinasteista miellyttämisenhalua jotta sopeutuu erilaisiin asiakkaisiin. Eli joustavuutta ja sitkeyttä.

Et hoida asiakkaita, vaan PINTOJA. Siivoojan työnkuvaan ei kuulu asiakkaiden miellyttäminen vaan pintojen puhtaus. Toki hyvät käytöstavat pitää olla kuten joka alalla.

Korostuu yhä enemmän se että miellytät asiakasta. Ihan yhtä vähän tästä pidän mutta jos aion pitää työni koetan tietenkin parhaani mukaan toki työnkuvani ehdoin miellyttää asiakasta.

Tervetuloa asiakaspalvelutyöhön.

Argh. Ärsyttää todella, miten siivous on muka nykyään "asiakaspalvelutyötä". Pitää olla "hymy huulilla kulkeva asiakaspalvelija". Ja paskat, siivous ei ole asiakaspalvelua. Se on siivousta.

Juuri tämä. Näin opetetaan jo ihan koulutuksessa.

Työpaikkailmoituksessa voi lukea: Vaatimuksena suomen kielen taito asiakaspalvelun vuoksi.

Oikea muotoilu olisi: suomen kieltä tulee osata mahdollisen asiakkaiden kanssa kommunikoinnin vuoksi. Ei se mitään asiakaspalvelua ole.

Nostan mielenkiintoista ketjua.

Itse 10 vuoden työkokemus. Ei koulutusta. 

Tee työsi niin hyvin kun pystyt, joka ikinen päivä. Ole koko ajan positiivinen, tilanne mikä tahansa. 

Siivosutyötä on monenlaista. Ylläpitosiivouksessa kohteiden vaativuus vaihtelee. Joissakin saatan olla valmis reilusti tunnin etuajassa. Joissakin mennyt joka päivä (ilmaiseksi) ylitöiksi. Jos satut pääsemään johonkin kohteeseen mikä on ns. helppo, jää sinne töihin niin kaun kun vaan ikinä jaksat. Kohdetta vaihtamalla saatat päätyä semmoiseen, missä aika ei riitä mitenkään! . Ne kohteet, missä aika ei riitä, tulet hajomaan sinne. 

... Olis vaikka mitä muutakin kirjoitettavaa, mutta en jaksa kirjoitaa enempää..  

Kaikki hyvin tehty työ on arvokasta

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkailmoituksessa voi lukea: Vaatimuksena suomen kielen taito asiakaspalvelun vuoksi.

Oikea muotoilu olisi: suomen kieltä tulee osata mahdollisen asiakkaiden kanssa kommunikoinnin vuoksi. Ei se mitään asiakaspalvelua ole.

Minulle on sanottu että kaikki työkohteessani olevat ovat asiakkaita. Kohteesta toki riippuu paljonko heihin törmään ja tuleeko vuorovaikutusta. Usein palaute kiertää esimiehen kautta.

Nyt olen kohteessa joka on tiivis ja teen työtäni kaiken keskellä toki rutiini on. Korostetaan silti että on hyväksyttävä poikkeamat, kunnioitettava suljettuja ovia ja toisaalta kysytään ahkerasti voinko tulla, häiritsenkö.

On varmaan sellaisia työkohteita vielä missä voi olla täysi mörökölli mutta oma kokemukseni on että persoonasi on osa työnkuvaa. Käytetään vaikka sanaa asiakaslähtöisyys sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ensimmäinen ammattini. Vaatii yllättävän paljon fyysistä kuntoa sekä tietoa eri materiaalien puhdistamisesta.

Ei niitä materiaaleja nyt niin montaa ole jossain peruskohteessa..

Kyllä se ammattitaito on pitkälti viitsimistä, riittävää huolellisuutta ja jonkinasteista miellyttämisenhalua jotta sopeutuu erilaisiin asiakkaisiin. Eli joustavuutta ja sitkeyttä.

Et hoida asiakkaita, vaan PINTOJA. Siivoojan työnkuvaan ei kuulu asiakkaiden miellyttäminen vaan pintojen puhtaus. Toki hyvät käytöstavat pitää olla kuten joka alalla.

Korostuu yhä enemmän se että miellytät asiakasta. Ihan yhtä vähän tästä pidän mutta jos aion pitää työni koetan tietenkin parhaani mukaan toki työnkuvani ehdoin miellyttää asiakasta.

Tervetuloa asiakaspalvelutyöhön.

Argh. Ärsyttää todella, miten siivous on muka nykyään "asiakaspalvelutyötä". Pitää olla "hymy huulilla kulkeva asiakaspalvelija". Ja paskat, siivous ei ole asiakaspalvelua. Se on siivousta.

Esim Prismassa olet jatkuvasti asiakkaiden kanssa tekemisissä. 

Ei, vaan siivoamassa.

En kyllä ymmärrä miksi siivous on nykyään järjestetty niin, että siivoojan pitää niissä ei 24/7 Prismoissakin siivota siellä ihmisten keskellä. Sulkemisajan jälkeen saisi tehdä työt rauhassa.

Liittyisikö siihen, että kun on päivätyötä, niin työnantajan ei tarvi maksaa ilta/yölisiä? 

Ja monesti päivätyö on suositumpaa työntekijän kannalta, kenties ainakin perheelliselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ensimmäinen ammattini. Vaatii yllättävän paljon fyysistä kuntoa sekä tietoa eri materiaalien puhdistamisesta.

Ei niitä materiaaleja nyt niin montaa ole jossain peruskohteessa..

Kyllä se ammattitaito on pitkälti viitsimistä, riittävää huolellisuutta ja jonkinasteista miellyttämisenhalua jotta sopeutuu erilaisiin asiakkaisiin. Eli joustavuutta ja sitkeyttä.

Et hoida asiakkaita, vaan PINTOJA. Siivoojan työnkuvaan ei kuulu asiakkaiden miellyttäminen vaan pintojen puhtaus. Toki hyvät käytöstavat pitää olla kuten joka alalla.

Korostuu yhä enemmän se että miellytät asiakasta. Ihan yhtä vähän tästä pidän mutta jos aion pitää työni koetan tietenkin parhaani mukaan toki työnkuvani ehdoin miellyttää asiakasta.

Tervetuloa asiakaspalvelutyöhön.

Olen eri mieltä. Kohtelias pitää olla, kuten kerroin, mutta työnkuvaasi kuuluu siivoaminen, ei ihmisten miellyttäminen. Sen hoitaa muut ammattinimikkeet. Tervetuloa siivoustyöhön, ei asiakaspalveluun.

Olet kummallinen.  Jos siivoat esim. sairaalassa, olet jatkuvasti tekemisissä potilaiden, muiden ammattiryhmien ja omaisten kanssa.  Jos mentaliteettisi on tuollainen, hakeudu jonnekin koppiin siivoamaan.  Myös siivooja edustaa organisaatiota joka on hänet palkannut ja antaa käytöksellään kuvan paitsi toiminnan sujuvuudesta, myös normaalista ystävällisestä palvelualttiudesta.  Siivooja on muutakin kuin moppi, hänellä kuuluu olla myös sydän ja aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.

Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin. 

No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.

Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.

Huomenna taas lisävuoro ja palkan lisäksi muutosssatanen. Sunnuntaina en ikävä kyllä pääse, joku muu saa siitä tuplapalkan ja muutossatasen. Tätä se on kun säästetään palkkaamalla niin nirkoisesti väkeä, että soitellaan kotoa. En valita.

Täällä yksi jolla ei ole ammattikoulutusta ja olen silti vuosikymmeniä saanut siivota. Toki lyhyitä koulutuksia työnantajat ovat paljonkin järjestäneet.

Koulutuksesta voi olla silti etua: pääsee etenemään paremmin esimieheksi ja ehkä ylemmäs. Voi oppia hyviä toimintatapoja ihan alkumetreiltä. 

Palkka on kehno mutta ei ole ainoa ala jossa näin on ja esim puutarhatöissä joudut sietämään kylmää ja kyykkimistä. Kyllä tuokin vaatii tiettyä kestävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.

Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin. 

No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.

Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.

Palkkataso on vain osa työtä. Itse jäin alalle koska tämä sopi luonteelleni ja siedän rutiinien yksitoikkoisuutta ainakin niin että olen aina jatkanut. Tietysti olen harkinnut monenlaista, pyrkinytkin. Jatkanut silti varmassa työssä, jopa samassa kohteessa vuosia.

Onko nämä palkasta jankuttajat kovinkin nuoria? Kaikki eivät tarvitse kummoista elintasoa kunhan palkka on varma. Näin ajattelin jo alusta. Voihan minulle nauraa mutta työttömänä ei ole tarvinnut olla 30 vuoteen päivääkään.

Meissä kaikissa asuu pieni siivooja. Puhtautta arvostetaan aina joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ensimmäinen ammattini. Vaatii yllättävän paljon fyysistä kuntoa sekä tietoa eri materiaalien puhdistamisesta.

Ei niitä materiaaleja nyt niin montaa ole jossain peruskohteessa..

Kyllä se ammattitaito on pitkälti viitsimistä, riittävää huolellisuutta ja jonkinasteista miellyttämisenhalua jotta sopeutuu erilaisiin asiakkaisiin. Eli joustavuutta ja sitkeyttä.

Et hoida asiakkaita, vaan PINTOJA. Siivoojan työnkuvaan ei kuulu asiakkaiden miellyttäminen vaan pintojen puhtaus. Toki hyvät käytöstavat pitää olla kuten joka alalla.

Korostuu yhä enemmän se että miellytät asiakasta. Ihan yhtä vähän tästä pidän mutta jos aion pitää työni koetan tietenkin parhaani mukaan toki työnkuvani ehdoin miellyttää asiakasta.

Tervetuloa asiakaspalvelutyöhön.

Olen eri mieltä. Kohtelias pitää olla, kuten kerroin, mutta työnkuvaasi kuuluu siivoaminen, ei ihmisten miellyttäminen. Sen hoitaa muut ammattinimikkeet. Tervetuloa siivoustyöhön, ei asiakaspalveluun.

Olet kummallinen.  Jos siivoat esim. sairaalassa, olet jatkuvasti tekemisissä potilaiden, muiden ammattiryhmien ja omaisten kanssa.  Jos mentaliteettisi on tuollainen, hakeudu jonnekin koppiin siivoamaan.  Myös siivooja edustaa organisaatiota joka on hänet palkannut ja antaa käytöksellään kuvan paitsi toiminnan sujuvuudesta, myös normaalista ystävällisestä palvelualttiudesta.  Siivooja on muutakin kuin moppi, hänellä kuuluu olla myös sydän ja aivot.

Niinpä. Siivoan isoa toimisto-kampusta ja ainakin tässä kohteessa meidän siivoojien asennetta/palveluhenkisyyttä pisteytetään asiakastyytyväisyys-kyselyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.

Olisko ihan rahan tarve, ammatin helpohko saavutettavuus, fyysisestä työstä pitäminen. 

Sekin, ja mahdollisuus seikkailla välillä ihan muualla ja palata aina takaisin. Ja kaikenlaisten työaikamuotojen, osa-aikaisuuksien ja määräaikaisuuksien mahdollisuudet. Ja joustavuus. Mä olin aikanaan toimesta 5 v poissa erilaisilla vapailla (vuorottelu-, opinto-, virka-) ja tehnyt sen jälkeen kaikkia mahdollisia osaprosentteja mutten enää sataa. Tätä ei ole pakko painaa sata lasissa ympäri vuoden, palkintona neljän viikon kesäloma. Rahan suhde vaivannäköön. Täysin stressitön työ, tulee selkärangasta eikä kulkeudu kotiin mukaan. Leimaat ulos ja sinne jäivät työasiat.

Kuulostaa hyvältä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ensimmäinen ammattini. Vaatii yllättävän paljon fyysistä kuntoa sekä tietoa eri materiaalien puhdistamisesta.

Ei niitä materiaaleja nyt niin montaa ole jossain peruskohteessa..

Kyllä se ammattitaito on pitkälti viitsimistä, riittävää huolellisuutta ja jonkinasteista miellyttämisenhalua jotta sopeutuu erilaisiin asiakkaisiin. Eli joustavuutta ja sitkeyttä.

Et hoida asiakkaita, vaan PINTOJA. Siivoojan työnkuvaan ei kuulu asiakkaiden miellyttäminen vaan pintojen puhtaus. Toki hyvät käytöstavat pitää olla kuten joka alalla.

Korostuu yhä enemmän se että miellytät asiakasta. Ihan yhtä vähän tästä pidän mutta jos aion pitää työni koetan tietenkin parhaani mukaan toki työnkuvani ehdoin miellyttää asiakasta.

Tervetuloa asiakaspalvelutyöhön.

Olen eri mieltä. Kohtelias pitää olla, kuten kerroin, mutta työnkuvaasi kuuluu siivoaminen, ei ihmisten miellyttäminen. Sen hoitaa muut ammattinimikkeet. Tervetuloa siivoustyöhön, ei asiakaspalveluun.

Olet kummallinen.  Jos siivoat esim. sairaalassa, olet jatkuvasti tekemisissä potilaiden, muiden ammattiryhmien ja omaisten kanssa.  Jos mentaliteettisi on tuollainen, hakeudu jonnekin koppiin siivoamaan.  Myös siivooja edustaa organisaatiota joka on hänet palkannut ja antaa käytöksellään kuvan paitsi toiminnan sujuvuudesta, myös normaalista ystävällisestä palvelualttiudesta.  Siivooja on muutakin kuin moppi, hänellä kuuluu olla myös sydän ja aivot.

Niinpä. Siivoan isoa toimisto-kampusta ja ainakin tässä kohteessa meidän siivoojien asennetta/palveluhenkisyyttä pisteytetään asiakastyytyväisyys-kyselyssä. 

Aika erikoista jos joku luulee että siivoojan työtä ei mitenkään arvioida tai kysellä asiakkaiden mielipiteitä, palautetta. Ei semmoista työtä taida olla missä tätä ei tehtäisi jollain tavalla. On itsearviointia ja omaa laadunvalvontaakin.

Sanoisin että kun aloitin siivoamisen niin saattoi vielä olla niin että kävit vain siivoamassa ja tulit pois. Pomo moikkasi joskus. Nyt on kontrolli lisääntynyt. Ajan henki ulottuu myös siivousalalle, riippuu varmasti työnantajasta miten työtä seurataan. Siedettävä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii tietynlaista sitkeyttä. Tykkään itse rasituksesta mutta kyllä tuollakin on toki rajansa. 

Siivoustyössä syntyneistä nivel- ja rasitusvammoista voi joskus jäädä ihan pysyviäkin haittoja, joten kannattaa tarkkaan miettiä mihin lähtee.

Tämä kannattaa ottaa tosissaan. Näitä on liian useilla. Ja ei ole kivoja ongelmia tosiaankaan. Kyllähän noita siivous hommia voi muutaman vuoden tehdä odotellessa parempaa mutta kyllä joku vähemmän kuormittava työ kannattaa olla.

Tragedia onkin siinä että moni jumiutuu tuohon orjatyöhön ja elää tosi kurjasti menettäen kokonaan terveytensä pikku hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.

Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin. 

No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.

Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.

Eiköhän näitä aloja ole useampikin, missä valitetaan palkan pienuudesta vaativuuteen nähden, vaikka palkkataso ollut tiedossa opintoihin hakeutuessa. Esim. lähi- ja sairaanhoitajat näkyvästi tempaisevat lakkoja pystyyn tämän tästä vaatien lisää palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, mikä saa ihmisen hakeutumaan siivoustyöhön. Se on raskasta ja kuluttavaa työtä, joka rasittaa kehoa, eikä palkka ja työn arvostus useinkaan vastaa työn vaativuutta. Työehdot ovat usein heikot ja työtahti kova ja työajat voivat olla hankalia ja epäsäännöllisiä. Työ on usein yksipuolista ja toistavaa ja siivoojat altistuvat myös haitallisille kemikaaleille. Vaikutus- ja etenemismahdollisuudet ovat vähäiset, ja työ on usein osa-aikaista tai määräaikaista, mikä lisää elämän epävarmuutta.

Ihmettelen aina tätä arvostuksen ym. peräänkuuluttamista, ja palkankin. Sanonpahan vaan, ettei se siivoustyö kovin pitää perehtymistä ja vuosien koulutusta vaadi. Tottakai se näkyy sitten palkassakin. 

No tottakai palkalla on paljonkin väliä, koska se määrittää sen elintason, jonka pystyt saavuttamaan. Siksi olisi varsin järkevää miettiä kannattaisiko käyttää muutama vuosi enemmän kouluttautumiseen ja pyrkiä alalle, jossa palkkataso ja sitä kautta elintaso ovat paremmat.

Ihmettelen, miten moni lähtee koulutukseen pohtimatta, millaista arki tuollaisella palkalla on. Toki esimerkiksi siivoojien palkkaus on liian matala työn raskauteen nähden, mutta silti kyseinen palkkataso on yleisesti tiedossa jo ennen alalle hakeutumista. Siksi tuntuu oudolta, että vasta valmistumisen jälkeen havahdutaan siihen, miten pieni palkka työssä on, ja sitten sitä aletaan kritisoida.

Eiköhän näitä aloja ole useampikin, missä valitetaan palkan pienuudesta vaativuuteen nähden, vaikka palkkataso ollut tiedossa opintoihin hakeutuessa. Esim. lähi- ja sairaanhoitajat näkyvästi tempaisevat lakkoja pystyyn tämän tästä vaatien lisää palkkaa. 

Ei ainakaan nuorena tule katsottua palkkatasoja ja ei niistä puhuta. Vanhempien mielestä on hyvä että kunhan jotain työtä löytää ja tekee.

ITsekin luulee että työssäkäynti kannattaa kun kaikki niin tekee ja käy. Aika nopeasti parin vuoden sisällä huomaa todellisuuden ja miten terveydelle haitallista työ on suhteessa siihen mitä siistä saa ja mitä apua terveydenhuollosta saa siihen mitä kulumia ja väsymistä sekä ylirasitustilaa tulee työnteosta. Edes työttömänä ei kerkeä palautua ylirasituksesta. Koko elimistö hajoaa pikkuhiljaa ennen kolmeakymppiä. Jos tähän lisää liikunnan ja on ennen ollut liikunnallinen, nin tuho on valmis.