Miten lähentyä uudelleen miehen kanssa?

En siis todellakaan yritä olla täydellinen äiti, mutta äiti-minäni on niin vahvana minussa, ettei vaimolle oikein riitä tilaa. En vain osaa jakaa aikaani / energiaani, siten että kaikki olisivat tyytyväisiä. Tottakai asetan lapset etusijalle, sitten itseni ja viimeiseksi mieheni.

4

pitäiskö toi tärkeysjärjestys kumminkin olla niin, että mies tulee ennen lapsia??? Lapsethan lähtee jossain vaiheessa ja mites sitten suu laitetaan, jos mies on unohdettu johonkin taka-alalle?

..että lasten hyvinvoinnille on myös ensiarvoisen tärkeää, että vanhempien parisuhde on kunnossa?

se tulee kun tulee.

Kannattaisi miettiä tuota ennenkuin täysin uppoutuu täydellisen äidin rooliin ja miettii yökaudet pyykkivuoria ja seuraavan päivän sapuskoita.

Kuulostaa niin tutulta, meilläkin oli juuri tuollaista.. Meillä on kaksi lasta , 4v. ja 3v. Olemme molemmat työelämässä, mutta mieheni vuorotyön vuoksi voimme kuitenkin hoitaa lapset pitkälle kotona. Tämä ei ole suinkaan helpoin mahdollinen vaihtoehto, mutta lasten takia sen teemme. Lisäksi asumme ulkomailla, joten sosiaalista verkostoa ei ole käytettävissä. Kun ajattelen takaisin viimeistä neljää vuotta, se on ollut ihan mieletöntä suorittamista - töitä työpaikalla ja kotona, lastenhoitoa, unettomia öitä, riitelyä, riitelyä, riitelyä miehen kanssa. Meilläkin oli pitkä aika että meillä ei harrastettu seksiä ollenkaan. Erkanimme tosi paljon toisistamme, ja ero oli lähellä. Menimme sitten vuosi sitten parisuhdeterapiaan, ja kas kummaa se auttoi ainakin meidän tapauksessamme. Molemmille " määrättiin" myöskin omaa aikaa kerran viikossa, jolloin saa tehdä mitä haluaa - vaikkapa vaan nukkua pitkään tai maata kylpyammeessa, tai harrastaa jotain omaa juttua. Toisen pitää silloin huolehtia että lapset eivät tule häiritsemään. Lisäksi kerran kuukaudessa (vähintään) puoli päivää tai ilta kahdenkeskistä aikaa, silloin tulee lapsenlikka paikalle katsomaan lapsia. Otimme kerran viikossa siivoojaan joka siivoaa asunnon ja silittää vaatteet. Tuo auttaa TOSI paljon, vaikka maksaakin jonkin verran. Meillä menee nykyisin hyvin, vaikka välillä tietysti riidellään mekin, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Seksi on palannut takaisin elämäämme, entistä parempana:-) Lisäksi olen aloittanut jumpan (sinä omana aikana), ja raskausajan löysät olen saanut melkein kokonaan pois. sekin auttaa tuntemaan itsensä sieväksi ja haluttavaksi. Joskus kotiin tullessa on mies ostanut kukkia, tai kokannut mun lempiruokaa. Ihanaa näin kahdentoista vuoden yhdessäolon jälkeen:-) Mikään ei ole itsestäänselvää, ei varsinkaan se parisuhde. Itse huonot ajat kokeneena osaan todella arvostaa tätä " uutta alkua" , ja mikä parasta perheenä yhdessä lasten kanssa. Ja vielä yksi juttu, olemme lähdössä miehen kanssa ensimmäistä kertaa kahdestään ilman lapsia neljän päivän lomalle kesäkuussa, en jaksa odottaa:-)

Vierailija:

Miten oppisimme taas nauttimaan toistemme seurasta? Miten saamme takaisin normaalin parisuhteen? Syitä kyllä löytyy miten tähän on tullut, mutta keinoja korjata tilanne ei tunnu löytyvän. Ovatko jotkut onnistuneet? Miten?

t:4

Pitkään, vuosikymmeniksi kestämään tarkoitettuun avioliittoon mahtuu monenlaisia vaiheita, myös niitä ns. vastoinkäymisiä, joita on siellä alttarilla luvattu tahtoa kestää... Nekin siis kuuluvat liittoon ja voinpa vannoa, että ap:n kuvailema tilanne vallitsee hyvin monissa pikkulapsiperheissä, niistä vaan ei puhuta, kun ihmiset luulee olevansa jotain epänormaaleja poikkeustapauksia ja kaikkien muiden parisuhteet kukoistavat...

Puhumalla, pienillä arkisilla asioilla voi osoittaa puolisolle, että hänestä välittää. Ja sanoa ääneen, että meillä taitaa olla nyt tämmöinen vaihe menossa, mitäs tehdään että saadaan asiat taas kuntoon? Huumorintaju auttaa myös, siinä vaiheessa varsinkin kun lapset on saatu nukkumaan ja molemmat unen rajamailla yrittävät sohaista toista siihen malliin että miten ois tänään... Ja sen jälkeen kuuluu vaan kuorsaus puolin tai toisin... Tsemppiä teille ihmiset, kyllä ne asiat kuntoon saadaan, vaiheita tulee ja menee. Te olette kuitenkin sitoutuneet siihen siippaanne, ja kun sen tietää niin kriisitkin on helppo kestää, kun tietää, että se toinen on ja pysyy siinä vierellä vaikka mikä olisi.

niin kerro minullekin :-/

Lapsi mummolaan hoitoon! Ehdottamasti hetkeksi kahdestaan pois kotiympyröistä. Meillä lähentyminen alkoi yhteisestä pitkästä viikonlopusta.

Meillä sama ongelma kuin ap:llä. Minua ei mies enää kiinnosta enkä jaksaisi iltaisin vielä " viihdyttää" häntäkin kun olen lapsilleni jo kaikkeni antanut.



Joku sanoi minulle että yrittäisin olla vähän vähemmän täydellinen äiti. Miten? Mielestäni ruoat, ulkoilu ja puhtaat vaatteet ovat perushoitoa, perustarpeita. Miten voisin olla vähemmän äiti?



Ja haluanko olla vähemmän äiti ja enemmän vaimo lasteni kustannuksella? En taida haluta..

viihdyttää toista vaan molemmat nauttivat toistensa seurasta.

Päätät nyt tänään ap että illalla et mene tv:n ääreen. Puhut juuri nuo asiast miehelle mitä kirjoitit. Sanot suoraan mitä haluat. Alkakaa pikku hiljaa jutella. Ja anna nyt aluksi vaikka se hali miehelle. :)

Miten oppisimme taas nauttimaan toistemme seurasta? Miten saamme takaisin normaalin parisuhteen? Syitä kyllä löytyy miten tähän on tullut, mutta keinoja korjata tilanne ei tunnu löytyvän. Ovatko jotkut onnistuneet? Miten?

t:4

Meillä oli samantapainen tilanne, paitsi että seksi ei olis voinut vähempää kiinnostaa kumpaakaan. Toinen lapsista sairasteli paljon, töissä oli stressiä ja mies kärsi lisäksi unettomuudesta. Seksi oli siis viimeisellä sijalla arvojärjestyksessä (ykkösenä oli varmaan toive rauhallisista unista). Minä olin erittäin tyytymätön itseeni ja olin aika ärtynyt ja saamaton > tympäännyin itseeni lisää jne. Ihastuttavaa.



Meillä tilanne lähti purkautumaan sillä, että minä " sain itseni kuntoon" . Opin pitämään myös itseäni tärkeänä ihmisen (ennen ajattelin itsestäni aika negatiivisesti, vain sen kautta mitä en TAASKAAN ole saanut tehtyä, kuinka olen saamaton luuseri jne.) Otin elämään rennomman asenteen, enkä enää suostu töissä ihan kaikkeen enkä stressaa mahdollisista pölyistä verhotangon päällä.



Asiaa tietysti helpotti se, että lapsi tervehtyi ja saimme nukkua paremmin. Miehen unettomuuskin helpotti sitten myöhemmin, tosin hän kärsii siitä ajoittain yhä.



Kun olo oli rennompi ja levänneempi, niin huumori palasi elämään. Muistin, miksi rakastinkaan juuri tuota miestä.. Siitä se läheisyys sitten lisääntyi vähitellen (kun pelkkä koskettaminen tuntui aluksi oudolta). Pitkään se otti, pari vuotta, mutta nyt meillä on kohtalaisen seesteistä ja seksikin sujuu :)



Mitään ohjeita en tietenkään osaa antaa, mutta tässä esimerkki meidän tilanteesta. Voimia!