Miten saa käyttäytymisterapiaan ihmisen, joka ei ymmärrä

Psykologina ja psykoterapeuttina sanon, että psykoterapia ei sovi kaikille. Yksi tärkeimmistä on ihmisen oma muutoshalukkuus ja -valmius. Jos ihminen ei itse näe yhtäältä tarvetta muutokselle, eikä toisaalta tunnista omaa osuutta tuossa muutoksessa, ei ole mitään järkeä edes pohtia terapiaa. Toiseen ei voi vaikuttaa. Jos AP:ta häiritsee toisen ihmisen käytös tai toiminta, kannattaa vetää omia rajoja tai ottaa muutoin etäisyyttä. 

Vuosia tai vuosikymmeniä rajatonta käytöstä ilmentänyt ei muutu normaaliksi terapiassakaan. Päinvastoin.

Ylös

Koko terapian lähtökohta on, että ihminen haluaa sitä ja on kiinnostunut tutkimaan omaa ajatteluaan ja muuttamaan käyttäytymistään.

Terapia vastentahtoisessa muodossa on konsepti, joka ei johda yhtään mihinkään eikä sille ole odotettavissa minkäänlaisia tuloksia. Terapeuttinen allianssi ja toimiva yhteistyö on kaiken perusta.

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki sekundoihin. 

Ketään ei voi muuttaa ja kun itsereflektio puuttuu, on menetetty sielu.

Kun sieluja jaettiin ne joilla ei ole itsereflektiota jäivät ilman.

Muiden ei pidä noihin aikaansa tuhlata.

Kyseessä oleva henkilö on kieltämättä ongelmallinen ja tarvitsee apua. Jonkun mielestä säkin saatat tosin olla sekundaa noin ylimielisellä asenteella, jota viljelet täällä. Vähemmän palstailua tekisi ehkä hyvää, niin voi oppia katsoa ihmisiä myös empaattisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisestä on kyse?

Ihan aikuinen ihminen. Ollut jo vuosikymmeniä tätä, ei mikään yhtäkkinen asia siis. 

Persoonallisuushäiriö, terapiasta ei juurikaan ole hyötyä, valitettavasti.

Esim. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön suositellaan juurikin dialektista käyttäytymisterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis olet itse diagnosoinut tämän aikuisen läheisesi, joka ei kuitenkaan ole puolisosi, ja nyt kyselet vauvalla miten tämä ihminen saataisiin juuri sellaiseen terapiaan jonka sinä arvelet sopivaksi? Sori nyt mutta ei kuulosta kovin terveeltä kuviolta 😅

Katsos kun ihmisillä voi olla muitakin läheisiä ihmisiä kuin puoliso. Ja he voivat olla tärkeitä siitä huolimatta, että heidän käytöksensä ei ole tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisestä on kyse?

Ihan aikuinen ihminen. Ollut jo vuosikymmeniä tätä, ei mikään yhtäkkinen asia siis. 

Ja miksi kuvittelet sen sitten kuuluvan sinulle? Oletko siis ihminen josta ei voi päästä mitenkään eroon ja saako sinua mitenkään terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Ihan muu terapeutti riittää jos itse haluaa. Ja eroa siitä.

Hän ei ole puolisoni. Tarve olisi nimenomaan dialektiselle käyttäytymisterapialle, ei mille tahansa terapialle. Hän voi saada kahden päivän itkupotkuraivarikohtauksen, jos joku vaikka sanoo väärän sanan tai on eri mieltä hänen kanssaan. Normaali tunteiden hallinta puuttuu kokonaan, mutta ei näe itsellään olevan mitään ongelmaa.

Kuka on määritellyt tällaisen tarpeen? Mikä aloittajan koulutus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen hakee ap kyllä ihan itse apua sitten kun/jos on valmis muutokseen.

Olisiko ap ehkä rajaton vanhempi? Vaikea kuvitella että joku muu yrittäisi puuttua aikuisen elämään ja vieläpä perustelisi sitä omilla tarpeillaan. Vanhemman tarpeita vartenhan kyseinen henkilö on alunperinkin hankittu.

Jotkut läheisriippuvat naiset ovat tällaisia, ei ole välttämättä vanhempi vaan saattaa olla joku sisko tai etäisempikin sukulainen. Kun ei pysty nyrkeillä pakottamaan niin sitten yrittää juonittelemalla ja kyräilemällä manipuloida toista ja alistaa tahtoonsa. Toki jotkut vanhemmatkin yrittävät kontrolloida lapsiaan näin.

Miten terapiaan saa tällaisen ihmisen, joka ei ymmärrä tarvetta sille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisestä on kyse?

Ihan aikuinen ihminen. Ollut jo vuosikymmeniä tätä, ei mikään yhtäkkinen asia siis. 

Persoonallisuushäiriö, terapiasta ei juurikaan ole hyötyä, valitettavasti.

Esim. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön suositellaan juurikin dialektista käyttäytymisterapiaa.

Kyllä. Terapian saaminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys vaikka olisi dg olemassa. Ei siis riitä vielä se että henkilö itse näkee muutostarpeen. Vaan myös hoitavan tahon on nähtävä se ja annettava nimenomaan tähän terapiaan mahdollisuus.