Miten saa käyttäytymisterapiaan ihmisen, joka ei ymmärrä
Miten saa ohjattua käyttäytymisterapiaan ihmisen, joka ei ymmärrä tarvetta sille? Kaikki on aina hänestä muiden vikaa. Ei näe omassa epävakaassa käyttäytymisessään mitään ongelmaa.
Kommentit (47)
Vuosia tai vuosikymmeniä rajatonta käytöstä ilmentänyt ei muutu normaaliksi terapiassakaan. Päinvastoin.
Koko terapian lähtökohta on, että ihminen haluaa sitä ja on kiinnostunut tutkimaan omaa ajatteluaan ja muuttamaan käyttäytymistään.
Terapia vastentahtoisessa muodossa on konsepti, joka ei johda yhtään mihinkään eikä sille ole odotettavissa minkäänlaisia tuloksia. Terapeuttinen allianssi ja toimiva yhteistyö on kaiken perusta.
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki sekundoihin.
Ketään ei voi muuttaa ja kun itsereflektio puuttuu, on menetetty sielu.
Kun sieluja jaettiin ne joilla ei ole itsereflektiota jäivät ilman.
Muiden ei pidä noihin aikaansa tuhlata.
Kyseessä oleva henkilö on kieltämättä ongelmallinen ja tarvitsee apua. Jonkun mielestä säkin saatat tosin olla sekundaa noin ylimielisellä asenteella, jota viljelet täällä. Vähemmän palstailua tekisi ehkä hyvää, niin voi oppia katsoa ihmisiä myös empaattisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä on kyse?
Ihan aikuinen ihminen. Ollut jo vuosikymmeniä tätä, ei mikään yhtäkkinen asia siis.
Persoonallisuushäiriö, terapiasta ei juurikaan ole hyötyä, valitettavasti.
Esim. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön suositellaan juurikin dialektista käyttäytymisterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis olet itse diagnosoinut tämän aikuisen läheisesi, joka ei kuitenkaan ole puolisosi, ja nyt kyselet vauvalla miten tämä ihminen saataisiin juuri sellaiseen terapiaan jonka sinä arvelet sopivaksi? Sori nyt mutta ei kuulosta kovin terveeltä kuviolta 😅
Katsos kun ihmisillä voi olla muitakin läheisiä ihmisiä kuin puoliso. Ja he voivat olla tärkeitä siitä huolimatta, että heidän käytöksensä ei ole tervettä.
Psykologina ja psykoterapeuttina sanon, että psykoterapia ei sovi kaikille. Yksi tärkeimmistä on ihmisen oma muutoshalukkuus ja -valmius. Jos ihminen ei itse näe yhtäältä tarvetta muutokselle, eikä toisaalta tunnista omaa osuutta tuossa muutoksessa, ei ole mitään järkeä edes pohtia terapiaa. Toiseen ei voi vaikuttaa. Jos AP:ta häiritsee toisen ihmisen käytös tai toiminta, kannattaa vetää omia rajoja tai ottaa muutoin etäisyyttä.