Mitä melkein inhoat, mutta et kehtaa myöntää sitä?

Uskovaisia. Periaatteessa haluan olla suvaitsevainen ja uskon uskonnonvapauteen jne. But there is no hate like christian love.

Avotilaa töissä. Ikinä ei voi keskittyä töihin.

Makaroonilaatikko. Ei nyt aloiteta sisällisotaa aiheesta mutta kyllä se michelin tähden annokselta maistuu siis joos puhutaan niistä auton kumeista. Karsonogeenikin palaneessa makaroonilaatikossa on enemmän vitamiineja kuin siinä alkuperäisessä kyhäilmässä mikä on joka pojan oikeus käyttää paistinpannua ennen kuin tulee palokunta nakeille ja muuseille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä miten jotkut eivät yhtään panosta lapsiinsa, mutta samaan aikaan kulkevat itse kalliissa vaatteissa ja ajavat kallilla autolla. Aiheuttaa lähinnä myötähäpeää, jos äidillä on monen sadan euron edestä marimekkoa päällä ja vieressä olevalla lapsella viiden lapsen pitämät kuluneet reikäiset rytkyt päällä. Samaan aikaan vanhemmat esittävät jotenkin parempaa ja rikkaampaa, mutta selkeästi perheessä on eri elintaso lapsille ja aikuisille. Yleensä näissä perheissä vanhemmilla on kalliita harrastuksia, mutta lapset saavat harrastaa vaan, jos se ei vaadi vanhemmilta mitään.

Eiköhän se lapsi tullut sillä samalla kalliilla autolla? Ja lapset usein haluavat lempivaatteensa päälleen, joka voi olla vaikka jo puhki mennyt vaate. 

Itse en tiedä yhtäkään muotitietoista ja trendikästä lasta, joten miten se perheen rikkaus sitten pitäisi näkyä myös lapsesta? Siten, että on Guccin koulureppu?

Taisi osua ja upota, kun piti ymmärtää tahallaan väärin. Kukaan ei puhunut Guccista yhtään mitään.

Kyllähän se pistää silmään, jos lapsella on selkeästi kuluneet ja muiden käyttämät vaatteet aina päällä. Siis aina ja harvoin edes täysin ehjät. Ei sillon ole kyse mistään lempivaatteista. Sitä lasta tuskin lohduttaa perheen kallis auto, jos on aina selkeästi huonommissa vaatteissa kuin luokkakaverit. Eikä puhuta edes mistään kalliista vaatteista vaan ehjistä ja ajanmukaisista.

No ei kyllä minuun köyhään kirkonrottaan uponnut sitten mitenkään. Enkä mielestäni ymmärtänyt mitään väärin.

Olet minusta väärässä lasten vaatemaun suhteen. Onko sulla edes omaa lasta, jos väität, etteivät he laita vaikka rikkinäistä lempivaattetta päälleen ihan omasta tahdosta. Oli perheen varallisuus mikä tahansa. Moni varakas aikuinenkin kulkee välillä rytkyissä. Ja ketä perhettä oikein seuraat, jos osaat sanoa, että jollain lapsella on aina ja harvoin ehjiä vaatteita? Jos tiedät jonkun tämmöisen tapauksen, ei siitä nyt mitään yleistyksiä vielä voi tehdä, että kaikki hyvin toimeentulevat antaisivat lastensa kulkea rytkyissä.

En väittänyt, että kaikki varakkaat. Enkä edes puhunut varakkaista spesifisti. Voit lukea viestini uudelleen. Toisekseen kyllä näitä näkee tällaisella keskiluokkaisella alueella lapseni kavereissa. Eikä tosiaan ole kyse mistään lempivaatteista.

Jos sinä et tunnista ilmiötä, se ei tarkoita, ettei sitä ole olemassa. Se tarkoittaa nyt vain sitä, että et edes ymmärrä mistä puhutaan ja yrität silti väittää vastaan. 

No mutta sehän on fiksua pukea kersa halpoihin lumppuihin. Kukaan ei kidnappaa kun luulee köyhäksi ja ruma lumppuinen lapsi saa elämäänsä parempia arvoja kuin vaatteilla koreilun. Eihän lasten ulkonäöllä ole mitään väliä. Aikuisena voi sitten itse ansaituilla varoillaan leuhkia vaatteilla ja laittautua jos kokee sen mielekkääksi ja hyödylliseksi itselleen.

Ei ole olemassa asiaa, jonka inhoamista en kehtaisi myöntää. Ei ole tavetta mielistellä ketään, vaikka en välttämättä päin naamaa sanokaan inhoavani jotain tyyppiä. On minulla sentään jonkinlaiset käytöstavat tallella. 

Kissoja!

Vielä melkein enemmän kissahulluja, jotka työntää sitä kattiaan kynnet sojossa väkisin syliin. 

Koirat ja kissat. Karvaa lähtee tolkuttomasti, kaikki vaatteet karvassa. Koirat valuvat kuolaa joka paikkaan. Kissat taas levittävät kissanhiekkaa vessastaan pitkin lattioita. Kumpikin laji saattaa nuolla takapuoltaan ja olla hetken päästä nuolemassa omistajansa kasvoja. Ulkoa kantavat kaiken pölyn ja kuran sisälle ja pyörivät sitten sohvalla ja sängyssä.

Miksi ap ei kehtaa myöntää noita?

En kehtaisi myöntää naapureilleni, että inhottaa kun heidän koirat tulee jalkoihin tervehtimään ja sitten niitä pitää silittää, minkä jälkeen tekis mieli amputoida käsi kun se haisee sille koiralle. Haluaisin asua koirattomassa talossa. Inhottaa rapusta omaan kotiin (eteiseen) kulkeutuvat koirankarvat. 

Kun tunteet purkautuu epämääräisin tavoin. Silloin kitara käteen ja laulaen ja kielikuvallisesti vaikka kertoen miltä susta tuntuu. Jos emme tähän kykene, niin kehomme sekä mielemme altistuu normalisoimaan käytösmalleja jotka ovat alkukantaisia ja emme käsittele tunteitamme vaan puramme niitä typerästi vailla ymmärrystä halunamme tunteen orjasta nousta tunteen vallankäyttäjäksi jotta kykenisimme kontrolloimaan ja hallitsemaan tilannetta jonka kokisimme mielenrauhaa aiheuttavaksi.

Kyläily, mökkeily, tyhmät työpalaverit., ulkoilu huonolla säällä, kaupassa käynti ruuhka-aikana. 

Aikuisia naisia, jotka pienentävät itsensä lapsen tasolle kikattelemalla, nasaaliäänellä lässyttämällä ja avuttomaksi heittäytymällä. Ilmeisesti hakevat huomioita tai peittelevät epävarmuuttaan, mene ja tiedä.