Millä mielellä sukuloitte pääsiäisenä?

Vähän rasittuneella mielellä. Tavallaan tuntuu, että totta kai täytyy tavata omia sisaruksia, kun vanhemmatkin ovat jo kuolleet. Mutta kuitenkin tuntuu, että ei siitä tapaamisesta kovin paljon saa irti. Mieluummin menisin omalle mökille ja nautiskelisin siellä luonnon rauhasta kaksistaan mieheni kanssa. Mutta on sotittu tää ajat sitten ja jaettu tuomiset ja muut, niin kyllä nyt sitten ajan 200 km ja vietän heidän kanssaan sen muutaman tunnin. 

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva viettää vaikka koko pääsiäinen maalla, tykkään ikuisena kerrostaloasukkaana puuhastella isossa talossa ja isolla pihalla kaikenlaista mut en oikein jaksa mun vanhempia, en jaksa kuunnella niitä iänikuisia samoja tarinoita, erityisesti äitilläni joka puhuu aivan kokoajan on jäänyt ns "levy päälle", puhuu samoja asioioita jo kolmattakemmenettä kertaa ja joitain jo saman käyntikerran aikanakin toisen tai kolmannen kerran ja toistaa samat maneerit joka kerta kun käyn.

 Olen pähkännyt koko päivän et pitäs soittaa sinne et tuunko huomenna vai vasta lauantaina mutta en jotenkin saa soitettua. Mua oikeinnhävettää kun menen heille niin jo 3 h jälkeen mun tekis mieli jo sanoo et mä alan tästä lähtemään kun.... ja keksin jonku tekosyyn. Toisaalta säälin jo heitä koska alkavat olla jo vähän höppänöitä, toisaalta inhoan itseäni kun en kestä nähdä enkä kuulla sitä että elelevät viimeisiä vuosiaan ovat jo hauraita ja heikkoja vanhuksia, toisaalta pelkään hermostuvani kun en jaksa sitä höpötystä ja jankutusta ja sitä et eteenkään äiti ei kuuntele yhtään, se puhuu taukoamatta itsestään minä minä minä ja loputtomia sairauskertomuksia kun levy ois jääny päälle, toisaalta tulee suru kun näen kunka he ovat hiipumassa pois. Olen aina ihan loppu kun käyn siellä 3-5 h

MInä voisin olla äitisi! Huomaan puhuvani koko ajan, kun aikuiset lapset ovat käymässä, koska pelkään, että hiljaisuus karkottaa heidät pois ja he kokevat, että en ole kiinnostunut heistä. Huomaan kertovani viidettä kertaa samaa juttua toivoen, että olisi joku yhteinen keskustelunaihe, että osaisin osoittaa, että olet tärkeä.

En osaa muuta. Täällä lapsuudenkodissa minä elän samaa elämää kuin lasten kanssa, ei silloin istuttu rauhassa tuntitolkulla ihan vaan olemassa, en pysty sellaiseen nytkään. Enkä voi sanoa lapselle, että mene ihmeessä pihahommiin, jos kiinnostaa, sehän olisi käskyttämistä.