Mikä hitto teitä riivaa niin kauheasti siinä, että toisten lapsia hoitaa välillä joku muukin kuin oma äiti?

Joku raja sillä mummolaan kyöräämiselläkin minusta soisi olevan. Varmasti kukaan teistä ei yli vedäkään, mutta sellaistakin olen nähnyt aika likeltä, että mummille tuodaan kolmen perheen tenavat joka vkl. Mummi ei ilkeä kieltäytyä, ja lapset pitävät sitä aivan asiaankuuluvana. Herää kuitenkin useampikin kysymys: a) koska se (vielä työelämässä) oleva mummi rentoutuu ja b) koska ne lapsenlapset saavat vanhempiensa aikaa ja huomiota...



Lisäksi olen aika vankasti sitä mieltä, että yökyläilyn aika on vasta sitten, kun lapsi ymmärtää, koska äiti ja isä tulevat häntä hakemaan. Tämä kuitenkin on oma ajatukseni asiasta, kukin omatkoon sellaiset lastenpsykologiset mietteet kuin haluaa. Mutta kun nyt puheeksi tuli, niin...

Kun lapset on tehty, niin ne hoidetaan vaikka hampaat irvessa ja ylimaaraista hoito-tai kotiapua ei sallita perkele. Sitten asiaan kuuluu etta valitetaan koko ajan kun ollaan niin poikki tata lapsiperhe-elamaa.

Vierailija:

Aiheesta jaksetaan päivästä toiseen täälläkin jauhaa. Teillä on joko todella kapea maailmankatsomus tai sitten juttuja kirjoittaa provoilumielessä joku yksi ja sama elämäänsä kyllästynyt mamma.

niin siinähän oli kyse pienen vauvan jatkuvasta hoidattamisesta. Tuskin siinä ketjussa kukaan tarkoitti ettei koskaan saa jättää mihinkään hoitoon. Tässä ketjussa taitaa olla se sisälukutaidottomin sakki. itse aina ymmärrätte asian niin kuin haluatte, ettekä jaksa oikeasti lukea, mistä milloinkin on kyse.

Yli yksivuotiaan voisin viedäkin jo vaikka pph:lle, jos tietäisin että hyvissä käsisä on. Tuolloin päivät lyhyitä ja lyhennetty työaika tms. Jos siis äidin töihin paluu olisi tärkeää taloudelliselta kantilta.



Yökylään en veisi alle 2,5 vuotiasta, ellei hän itse sinne vinkuisi tai jos ei olisi pakottavaa syytä. Ja yli 2,5 v:kin vain, jos lapsi itse sitä toivoisi.



Minusta alle 2,5 v. voi luoda mummuihinsa ja pappoihinsa ihan hyvät suhteet vaikka ei yökylässä siellä olekaan, ja ehtiihän sitä sitten vanhempanakin isovanhempien kanssa aikaa viettämään vaikka kuinka paljon.



Olennaista minusta tässä siis on, että lapsi on riittävän vanha olemaan erossa öitä/pitkiä aikoja rakkaista vanhemmistaan. Yksilölliset erot ottaisin huomioon. Eli lapsen ehdoilla, nämä ovat minun omia mielipiteitä.