Miksi monista tulee katkeria vanhetessaan?

Toisten on vaikea hyväksyä asiaa. Esimerkiksi joka täällä kirjoittelee jatkuvasti "no niin mummot" on tyypillinen sellainen tyyppi, joka on vanhana katkera - tajutessaan että hän ei ollutkaan ikuisesti nuori. Olen nyt 62 ja tunnistan tyypin, katkerimpia ovat ne, jotka nuorena väheksyivät ja haukkuivat vanhuksia. Itse taas olin sellainen pikkuvanha, joka tuli vanhusten kanssa toimeen kaikenikäisenä. Minulla on hyvä olla, en välitä vanhenemisesta, koska jokaista se koskettaa joka hengissä pysyy.  

Yksin ei ole kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksin ei ole kivaa. 

On se kuitenkin kivempaa kuin väkivaltaisen ja ilkeän miehen kanssa eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin ei ole kivaa. 

On se kuitenkin kivempaa kuin väkivaltaisen ja ilkeän miehen kanssa eläminen.

Ei kukaan pakota semmoisessa olemaan.

Kun oot yksin niin et voi valita. Oot vaan. Turha. Ylijäämäkamaa. 

En sanoisi, että katkera, mutta kyyniseksi tulee. Ihan oikeasti ei enää meinaa jaksaa tätä typeryyttä. Samat jutut tuodaan jatkuvasti uutuuksina, usein uudella nimellä, ja sitten pitäisi teeskennellä, että "onpa hieno uutuus", kun se on niin nähty ja kokeiltu, ja voin kertoa suoraan, mikä ei toimi ja miksi se haudataan hetken päästä. Mutta aina tulee uusia nuoria intoilemaan samoja vanhoja juttuja kuin hienoina uutuuksina. Been there, done that. 

Kyynisyyttä lisää myös se, että näet yhteiskunnassa jatkuvasti sitä, miten naiivisti asioista puhutaan. Ihmiset on sokeita ja usein näkee jo valmiiksi, miten tuossa taas käy ja kuka käärii rahat. Poliitikot jauhaa samoja juttuja vaaleista toiseen ja joskus tekisi mieli jo jättää äänestämättä, koska ihan oikeasti se on yhtä paskapuhetta. Aina. Joskus 20-30 -vuotiaana kuunteli valtakunnanhuippuja, että kuinka hienosti ne tietää asioita ja osaa sanoa yms. Nyt niitä kuuntelee, että miten tuollaiset keskinkertaisuudet latteuksineen on päässeet noin pitkälle. Kuten Sarasvuo sanoi, niin politiikka on paras keino keskinkertaisuudelle päästä huipputuloille. 

Lähitulevaisuudessa tulee monta, Suomen valtion pettämää uutta eläkeläistä. Kyllä itseäni kyrsisi ankarasti, jos Suomen spedeily koskisi minua. Eläkepäivästä eteenpäin on odotettavissa vain lisää valtiollisia petoksia Suomen puolelta.

Veikkaisin, että katkeruutta syntyy tekemättömyydestä. Mahdollisuuksia on ollut, vaikka kuinka paljon, mutta niihin ei ole eri verukkein tartuttu. Teen sitten. Nyt on se sitten, eikä nytkään tapahdu mitään, valittamisen lisäksi. 

Tällä palstalla elää katkeruus. Nuoretkin voivat huonosti. Eli nuoret, mielestäni me vanhemmat olemme suhtkoht tyytyväisiä elämäämme.

Kun on huomannut tehneensä paskoja valintoja kerta toisensa perään. Kun on tajunnut, että itsellä ei ollut pelimerkkejä parempiin ihmissuhteisiin.

Joka päivä uusi kipu kun vanhenee. Ei nuoretkaan jaksaisi hymyillä kun elämä on kipua. Ja se on sitä seuraavat 30 vuotta ja sitten kuolee

Toisilla on paremmat lääkitykset 

Vierailija kirjoitti:

Huonoja kokemuksia ja koettuja vääryyksiä joihin ei ole saanut hyvitystä on kertynyt niin paljon että ottaahan se päähän ja tekee katkeraksi. Alkaa tuntea vihantunteita joita ei nuorempana tuntenut. 

Joo. Jos on ollut elämänsä kiltti ja vaatimaton, mutta joutunut vaan kynnysmatoksi, kyllähän se katkeroittaa. 

Juu

Kyllä se, että tekee elämässä tärkeät valinnat perheen parasta ajatellen ja jää lopulta yksin omien tarpeidensa kanssa, tekee katkeraksi. Jättää esim. jatko-opintoihin lähtemättä ollakseen hyvä vanhempi ja lastensa käytettävissä, tai pysyy kotiseudulla puolison työn takia. Siinä vaiheessa suunnitelmat ovat tulevaisuudelle yhteisiä, yhteisiä harrastuksia, matkustelua ja mökkiä pohjoisen hiihtokeskuksessa.

 Kun lapset ovat kasvaneet, kukaan ei arvosta ponnistelujasi yhtään, arvoillesi nauretaan ja yhteiset haaveet ovat vaihtuneet miehen metsästysharrastukseen joka sitoo siipan kotikonnuille puoleksi vuodeksi kerrallaan. Mökistä ei enää haaveilla, kun kuka siellä ehtisi olla. Niin siinäpä sitä sitten on, liian vanhana täydelliseen uranvaihtoon ja hoitamista odottavat omat ikääntyneet vanhemmat estävät muuttamisen ja uuden alun. Niin kyllä, kyllä vaan tässä katkeroituu. Kuinka sitä on voinut olla näin hyväuskoinen hölmö.

Ihmiset viettävät liikaa aikaa netissä usein haukkumassa lajitovereitaan. Sitä samaa päiväni murmelina oloa vuodesta toiseen. Tekeminen tuottaa paljon enemmän iloa mielelle ja kavereiden tapaaminen livenä.

Vierailija kirjoitti:

Huonoja kokemuksia ja koettuja vääryyksiä joihin ei ole saanut hyvitystä on kertynyt niin paljon että ottaahan se päähän ja tekee katkeraksi. Alkaa tuntea vihantunteita joita ei nuorempana tuntenut. 

Mutta aika monella ne koetut vääryydet on vain omaa tulkintaa. Moni tehnyt myös itse valintoja, jotka eivät ole jälkikäteen olleetkaan tyydyttäviä, esim pysyä huonossa suhteessa koko ikänsä, lapsettomuus tai miksei lapsetkin, työt, muut arvovalinnat tms.