Onko nainen muka huumorintajuton jos

nosto

Aika harva loppujen lopuksi tykkää noista mainitsemistasi jutuista. Pierutyynyt naurattaa lähinnä 5-vuotiaita pikkupoikia. 

Itseen kohdistuva huumori taas on aika kaksipiippuinen juttu. Oon miettinyt, milloin se naurattaa ja milloin ei. Ensinnäkin: luottamus ja kiintymys täytyy olla 100 % molempiin suuntiin, että voi heittää toisistaan herjaa. Muussa tapauksessa heitto tulkitaan v*ttuiluksi, mitä se aika usein onkin. Toiseksi: pitää olla yhteväinen näkemys huumorista, ja täysin samalla aaltopituudella. Jos ei ole, ja toinen ei tajuakaan vitsiä, vaan loukkaantuu, hetki on yksinkertaisesti pilalla. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle leikillisesti kuittailee ja kenelle ei. Kolmanneksi: vitsailun pitää toimia molempiin suuntiin. Ei niin, että toista saa leikillisesti pilkata, mutta jos toinen murjaisee vastaheiton, siitä loukkaannutaan. 

Ei. Kyllä huumorista pitää olla tasoa.

Ei minun mielestä.

Yleensäkin ihmisten kutsuminen huumorintajuttomaksi on keino mitätöidä ja kääntää veistä haavassa. Että ensin loukataan vitsillä ja sitten väitetään huumorintajuttomaksi.

Kaikkien huumori ei toimi kaikkien kanssa. Huumorintaju kun toimii yhteen ja ymmärtää toista niin on kivaa.

Jos mies haluaa pilkata jotakuta, niin aloittakoon itsestään. Itseironia on ihan jees.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva loppujen lopuksi tykkää noista mainitsemistasi jutuista. Pierutyynyt naurattaa lähinnä 5-vuotiaita pikkupoikia. 

Itseen kohdistuva huumori taas on aika kaksipiippuinen juttu. Oon miettinyt, milloin se naurattaa ja milloin ei. Ensinnäkin: luottamus ja kiintymys täytyy olla 100 % molempiin suuntiin, että voi heittää toisistaan herjaa. Muussa tapauksessa heitto tulkitaan v*ttuiluksi, mitä se aika usein onkin. Toiseksi: pitää olla yhteväinen näkemys huumorista, ja täysin samalla aaltopituudella. Jos ei ole, ja toinen ei tajuakaan vitsiä, vaan loukkaantuu, hetki on yksinkertaisesti pilalla. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle leikillisesti kuittailee ja kenelle ei. Kolmanneksi: vitsailun pitää toimia molempiin suuntiin. Ei niin, että toista saa leikillisesti pilkata, mutta jos toinen murjaisee vastaheiton, siitä loukkaannutaan. 

Minulle henkilöön kohdistuva toistuva "huumori" on nykyään on ehdoton ei. Kohdistui sitten minuun tai toiseen henkilöön. Kokemus osoittanut että toisista "vitsailevat" ihmiset on oikeasti empatiakyvyttömiä ja oikeasti pitävät vitsiensä kohteita alempiarvoisinaan.

Samanhenkinen huumori on iso osa mitä tahansa läheistä suhdetta. Täytyy olla samalla aaltopituudella. Hyvin harva ihminen on niin lahjakas huumorin saralla, että saisi muut lähes aina nauramaan kanssaan sekä heittäisi herjaa omallakin kustannuksellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä.

 

Yleensäkin ihmisten kutsuminen huumorintajuttomaksi on keino mitätöidä ja kääntää veistä haavassa. Että ensin loukataan vitsillä ja sitten väitetään huumorintajuttomaksi.

Nimenomaan. Miten tuollaista vastaan voisi enää puolustautua. Kun esittää että toinen on vaan huumorintajuton tai liian herkkä, voi kivasti sanoa kaikenlaista.