***KOTILOT*** vk 19

Kurkistus taas välillä tähänkin pinoon..



LEEKOLASSELLE kovasti onnea vauvan johdosta!



-lukekaa seuraava hieman huumorilla-

Haikeana mietin -kun luen alkuvaiheessa olevien tuntemuksia ja juttuja-

kuinka ihanaa se olikaan olla raskaana! Ja se testin tekeminen ja siitä syntyvä ilo ja riemu, kun 2 viivaa/palloa/mitälie mihinkin testiin tuleekaan alkoi ilmestyä tikkuun..! Ja sitten se piiitkä odotus, että jotain konkreettista alkais tapahtuun omassa kehossa (mahan kasvu, liikkeiden tunteminen ym.) että tietäis tosiaan olevansa raskaana...Niisk..

Nää on kaikki mulle taakse jäänyttä elämää..vaikka haluaisinkin, niin raskaaksi mua ei saa enää tekemälläkään~heh~ ...ja kun muistelee hetken aikaa taaksepäin, ne liitoskivut ja tukala olo ja yliaikaisuus..

ei ihan äkkiä tee edes mieli olla raskaana!



Ihan varmaan kuitenkin joskus alan " kadehtia" naisia jotka kulkevat ohi suuren mahan kanssa ja unelmoin vielä raskaudesta..vaikka se ei mun kohdalla mahdollista siis olekaan..

On se kumma tämä ihmismieli, juuri kun on saanut vauva-arjen käyntiin, niin alkaa haaveilemaan raskaudesta..!



No niin ja sit ihan arkisiin juttuihin;

Omakotitalo on nyt siis varmasti meidän ja muutetaan heinäkuun alussa! Jee (montakohan kertaa oon jo kertonut tämänkin jutun..)!!

Pakkailua ollaan jo hiukan aloitettu, että saa rauhassa kaikki tavarat käydä läpi ja heittää turhat roinat pois!



D-vitamiinit on meidän Peetulle myrkkyä!.. Pitkän tauon jälkeen kokeiltiin niitä taas eilen ja tänään ja huuto siitä tuli! Mahaa vääntää pienellä niin, että vitamiinit lentää roskiin!



nyt on taas riennettävä..

mammutti ja Peetu 2kk+jotain

Viimeinen lääkärineuvola nyt sit ohitettu ja en tiiä miten päin sieltä olis pitänyt poistua.. Kaikki hyvin, mutta ei sit kumminkaan..

Ihan ekaseks katottiin kohdunsuun tilanne.. Ei muutoksen muutosta! Kaulaa jäljellä 2-3cm, takana ja suljettu, mutta pehmeä.. siis eipä tartte ennen laskettua miettiä synnyttämistä.. Helvata.. olisin toivonu että edes himpun verran olis nää iltaset supparit jotain tehnyt..



No sit alettiin ultraan... ai niin siis pissi, paineet ja hemppa (130 noussu) oli hyvät. Painokaan ei ollu noussu viimeviikosta. Turvotusta kyllä löytyy..

Niin sit se ultraus alko.. painoarvioks saatiin 2550g.. kaikki näytti hyvältä.. kasvaa samaan tahtiin kun veljensä.. koska poikahan tämäkin on! Just.. siinä hieman aivot löi tyhjää vähän aikaa..

Eli meidän mies ei todellakaan ole sekatyömies.. todistetusti..

Nyt neuvolat viikon välein.



Kotio kun tulin niin sanoin vaan miehelle että kiitosta vaan.. eikö sieltä pusseista oikeesti löydy ainuttakaan tytärtä mulle..

Oli mieskin hieman eka hämmästynyt ja sit " pettynyt" , kun tajus ettei meille nyt tule sit sitä tyttöä mitä on odotettu.. aloin kaapista sit ottaa pois noita vaaleenpunasia vaatteita ja mekkoja ja itkuhan multa pääsi... eikä siitä meinannut tulla loppua.. sanoinkin että tyhmää itkee tällasesta kun kaikki on hyvin, mutta olisin vaan niin halunnu sen tytön.. (ilm. meidän vika lapsi tämä kumminkin).. jota oon aina toivonut ja halunnut kun siskojakaan mulla ei ole..

Tiiän että tää on ihan naurettavaa, mutta mulla on oikeesti tosi paha mieli... joten

Liityn siis muiden joukkoon joilla syntyy vaan samaa sukupuolta =)





Mammutti

Mihin te muutatte? samalla paikkakunnalla vai teettekö aluevaltauksia tänne naapuriin?



Jooo rupeen laitteleen noita tytön vaatteita huuto.nettiin myyntiin, kun me ei niillä nyt sit mitään tehdä..



että poks vaan



mani ja purri rv 36

LEEKOLASSElle onnittelut vauvasta!



Hiljaiseloa ollut täällä jonkun aikaa. Oma jaksaminen niin ja näin...

Oli tosi ihana viettää tänään aikaa miehen siskon avovaimon kanssa. Heillä 3 tyttöä ja vauhtia rittää. Oltiin ihan kaksistaan syömässä kiinalaisessa ja kierreltiin vaatekauppoja ja juteltiin. Ihan kunnolla aikuisten juttuja. Me kun molemmat päivän noiden muksujen kanssa vaan pyöritään..



Tiistaina piti olla ennustajien mielestä synnytyspäivä (joskin toinen veikkasi tyttöä ja toinen poikaa ;), mutta täällä sitä ollaan. Viime yö meni kärvistellessä supistusten ja vatsasäryn kanssa, mutta eipä se sen enempiä merkannut :(



Kävin tänään äippäpolin synnytystapa-arviossa ja vaavin kokoarvio nyt 3.3-3.5kg. Eli samaa sarjaa kuin 2 ekaakin. Käyrää otettiin ja siihen piirtyi kanssa suppareita. Nauroinkin, että piru vie tuun kyl ens yönä takasin ja sitten vauva mukaan. Joopa joo, toivossa on hyvä elää.



Jotakin istukasta se lääkäri mainitsi termein enkä sitten tajunnut edes kysyä mitä tarkoitti, mutta luulisin että kalkkeutumista. Ei kait se ainakaan mitään vaarallista ollut kun ei selittänyt sen enempää. Alakerrassa oli jo ihan hyvä tilanne. Kaulaa jäljellä 2½ cm, pehmeä ja sormelle auki. Eli oikeestaan sama tilanne kun kuopuksen kohdalla lähdettiin synnyttämään! Eli jännäksi tämä menee. Luulisin kyllä (ja toivon ja rukoilen) ettei mene sinne asti kun ekoilla. Eli tytöt syntyneet rv 39+6.



Meillä äiti taas soitteli tässä, että jos helatorstaina tulisi meille pariksi päiväksi. Asuu 500kilsan päässä, joten ei ihan nopeesti tänne tule. No toivottavasti vauva ois syntynyt siihen mennessä (Äitienpv olis kiva päivä :)) tai sitten syntyis silloin. Mies pääsisi ainakin takuuvarmasti silloin mukaan synnytykseen.



Nyt taidan haukata iltapalasta ja odotella jännityksellä nukutaanko tämä yö vai valvotaaanko taas masuasukin kanssa suppareita laskien...



Tsemppiä kaikille!



AIHA ja Nea rv 37+2

Kiva kun täällä on paljon loppusuoralaisia, kohta alkaa taas satelemaan vauva-uutisia oikein roppakaupalla! Ja Leekolasselle paljon onnea tytöstä!!!



Oon käynyt kyllä joka päivä lueskelemassa teidän jutut, mut itse ei oo jaksanut kirjoitella kun ei mitään ihmeitä kuulu. Eilen olin jälkitarkastuksessa ja hyvin olin palautunut synnytyksestä, kaikki ok. Ensi viikolla on sitten meillä ristiäiset, vihdoin saatiin se päätös tehtyä, et kastetaan ja sain velipojat kummeiksi, pienen painostuksen jälkeen... :) Nyt sit koitan niitä pippaloita täs pikkuhiljaa järkätä. Ei mitään suuria juhlia meille tule, mummut, pappa, kummit ja miehen veli perheineen käsketään vain. Ensin kaste kirkossa ja sit kahvitellaan meillä kotona. Mutta koko talo on siivottava ja leipomista on tiedossa... Äääh, mua ei niin hirveesti jaksattais :(



Vauvan kanssa menee ihanasti, vaikka tää tapaus onkin hieman ilta äreä:) Eli iltasella saattaa karjua enempi tai vähempi, ennenkun suostuu nukahtamaan. Aamut ja päivät on sitten itse rauhallisuus, hymyilee ja naureskelee vaan ja nukahtaa kiltisti vaunuihin tai syliin :) On kyllä ihana pikku-ukko, viime viikolla kun hymyili ekan kerran oikein koko naamalla sellaisen hangonkeksi-hymyn, niin meinasi vallan äidiltä pää seota kun vauva oli NIIIN suloinen =D



Kaikesta huolimatta tuntuu ajoittain, et olisko pieni alakulo hiipimässä tännepäin... Esikoisen jälkeen mulla oli masennus ja aina se vähän pelottaa, et tuleeko uudestaan. Koitan nyt keksiä kaikkea mielekästä puuhaa mikä pitäis mielialan koholla, mut välillä vähän vaikeaa kun vauva kuitenkin vie niin paljon aikaa ettei mitään pitkäkestoista pysty puuhastelemaan. Onneksi pojilla alkaa kolmen viikon päästä kesäloma niin mulla on enempi seuraa tässä päivisin. Nyt tuntuu et kaikki päivät on samanlaisia ja menee saman kaavan mukaan ja se on vähän puuduttavaa välillä. Istua yksin kotona tissi vauvan suussa :)



Manilla oli kyllä käynyt vähän ikävästi... Tosi häijyä tuollainen, osaan täysin kuvitella miltä susta tuntuu... Vaikka nyt kun hurmoksessa vahtaan omaa pikku-ukkoani niin on kovin vaikea muistaa miksi alunperin oli niin tärkeää saada tyttö. No tiedät kyllä, et niin se sullekin käy, mut nyt tuntuu varmaan aika peeltä kun tosiaan se tyttöhaave on niin voimakas... ja sulle se jo hetken oli käymässä toteen.. :( Mut oliko se nyt sit IHAN varmaa, et se on poika? Että siis vehkeet näkyi niin selvästi?



Eipä tässä nyt muuta taas tältä erää. Ihanaa kun kesä tulee ja on valoisaa, se piristää kummasti. Vauva-uutisia jäämme odottelemaan!



Luna ja Aarre 7 vk

...onnitella mammuttia talokaupoista! Tosi ihanaa, uusi vauva ja uusi koti! Mikäs sen mukavampaa :)



Luna edelleen

Ja taas valvottu yö takana. Suppareita ja menkkakipua ja siinä se. Piste. Ei tietoakaan että ois muuttuneet niin koviksi, että ois lähtö tullut. P olo vaan koko ajan. Kuinkahan monta päivää (ja yötä!!) se meinaa tätä pitää.



Vali, vali, vali, vali....



Raivostunut, väsynyt ja epätoivoinen AIHA Rv 37+3

Täällä muuten hyvin nukuttu yö, paitsi tytöt vuoron perään heräilivät.



Illalla alkoi limatulppa irtoilemaan ja tosi outo tilanne, kun edelliset synnytykset käynnistyneet samanaikaisesti limatulpan irtoamisella ja kipeillä suppareilla ja se on menoa ollut sitten.



Nyt ei siis supparit ole muuksi muuttuneet. Eli tosi pöhkö olo, kun ei tämä mennytkään " käsikirjoituksen mukaan" . No jännitys tiivistyy.



Miehenkin houkuttelin petipuuhiin, jos vaikka vauhtia antais (vaikka mua ei ois vähempää mieli tehnyt eli puhtaasti miehen hyväksikäyttöä ;), mut ei vielä vaikutusta. Mut kyllä ois kiva päivä synnyttää huomenna.



Tänään meinasin siivota oikein urakalla, jos vaikka siitä ois hyötyä.



AIHA ja Nea rv 37+4

ei juuri mitään jutun juurta kerrottavana..





Eilen käytiin tai minä kävin vaikka mies olikin tampereella mukana niin ostelemassa pojalle kesävaatteita.. Aika haikee meininkin oli henkalla ja maukalla kun sinne oli tullu kamalasti ihania hello kitty tytön kesävaatteita.. Mutta minkäs teet... paska nakki suoraan sanottuna.. mua vaan suututtaa se että annettiin tavallaan jo " lupaus" tytöstä ja nyt sit ihan kun ähä kutti... et saakkaan!!



Jännää miten esim sulla aiha toi synnytyksen odottaminen alkaa jo nyt.. musta tuntuu että mun ei tartte odottaa kun sitä että verenpaineet nousis niin pääsisin edes laskettuna käynnistykseen... muuten varmaan paukkuis rv 42+.. Ei toivookaan että pääsis joskus rv 37-39 synnyttään...



Vaikkakin torstain jälkeen mulla ollu noita supistuksia enemmän *kiitos kohdunkaulan tutkimisen*



mani ja purri 36+2

Onhan sekin jo jotain. ;) Jokohan oot lähteny synnytyspuuhiin? Musta tuntuu, että mulla ei supparit lähde nyt millään liikkeelle, mut voihan se johtua siit, että lapsivesi on vähentyny. :(



Eilisessä ultrassa siis lapsivesi huomattavasti vähentyny, mut lääkäri sai mittailtua sitä tarpeeks, vaikkei tarkkoja mittauksia tehny. Sit lisäks vauva ei liikkunu ja lääkäri oli siitkin selvästi huolissaan, kun tuskaili pitkään saadakseen sen edes hievahtamaan. Jouduin sit vielä 30min käyrälle oottelee josko liikkuis. Muutaman kerran liikahti sit ihan loppuvaiheessa ja lääkäri kuittas sen " ok" . :( Ittelle jäi kyllä melkoinen pelko ja huoli ja nyt ei enää sitten yhtään huvita tää raskaana olo. Tahtoo vauvan syliin vielä kun se siellä elossa on. (Joo, ei mitään positiivisuutta enää ilmassa...)



Selkää särkee, mut en tiiä onko rasittunu vai supistuksia.



Manille vielä tuosta pettymyksestä sukupuoleen. Mulla kävi päinvastoin, kun sain hartaasti toivomaani sukupuolta, niin tuli sitten sen verenvuodon aikaan aateltua, että tää on nyt mulle joku rangaistus, kun niin toivoin poikaa ja sen sain. Siis tuli mieleen kun sanoit siitä " ähäkutti" -ajatuksesta. Hassua tää naisen mieli... :D



Hulda 35+2 *supistuksia tänne kans*

AIHAlle onnittelut limatulpasta, kohta saadaan jo vauvauutisia! :)



Hulda: Toi on kyllä tosi outo juttu, etteivät enempää reagoi asiaan, kun sulla aiemminnkin vedet vähentyneet! Meet vaan päivystykseen jos susta yhtään tuntuu, uskon kyllä että näissä jutuissa voi aika hyvin luottaa omaan vaistoonsa! Varsinkin kun sulla kokemusta jo on.



MinttuRouva: Mulla vähän samat mietteet. Jotenkin toivoinkin sitä kolmatta tyttöä, että sais tuon miehen lämpeämään vielä siihen yhteen ;) Josko sitten saataisiin se poikakin.



Omaan oloon ei kummempaa. Hiivakin taitaa pikkuhiljaa olla selätetty, niin elämä hieman helpottaa :)) Ei oo juurikaan supistellukaan! Mutta eipä noissa edellisissäkään oo ollut mitään tuntemuksia synnyttämään lähtemisestä ennen vesienmenoa.. Parin viikon päästä lääkärineuvola, sitä odotellessa :)



Nyt tuli oikosulku, ei muista mitä piti kommentoida :b



PP 34+6

PikkuPilu:

Hulda: Toi on kyllä tosi outo juttu, etteivät enempää reagoi asiaan, kun sulla aiemminnkin vedet vähentyneet! Meet vaan päivystykseen jos susta yhtään tuntuu, uskon kyllä että näissä jutuissa voi aika hyvin luottaa omaan vaistoonsa! Varsinkin kun sulla kokemusta jo on.

Joo, niin mä aionkin tehdä. Ainoa pelkohan mulla tässä taitaa olla, että alan vaan jostain syystä empiä, että lähdenkö vai en päivystykseen, mut tönikää mut liikkeelle jos vähänkään alan miettiä sinne lähtöä. :D

Mäkin linkitin tonne kesäkuisiin nyt sukupuolesta kuvia. En kyllä mitenkään ite osais sanoa varmuudella, että meille tulee poika ja teille tyttö vaikka niin hienot ultratkin oli. Nyt alko vähän hirvittää, että mitä jos meillekin sukupuoli vielä vaihtuu... :D

Mani: Ymmärrän tunteesi. Itse jotenkin toivoin, että kahden tytön jälkeen olisi poika tullut, mutta kolmen ultran mukaan tyttö edelleen. Kyllä olen kaupassa katsellut ihania pojan vaatteita (vihreitä ja sinisiä) ja tuntenut haikeutta kun ei niitä voikaan ostaa. Meille 3 lasta ei kyllä ole ehdoton maksimi eli kenties/ehkä joskus vielä pääsisi pikkumiestä pukemaan.

Käytännössä (vaatteet yms) on helpompaa kun muksut samaa sukupuolta, mutta tuntuu välillä, että perheessä " pitäisi olla" sekä poikia että tyttöjä. Siis omasta mielestäni.



Hulda: Käyt kuule vaan näytillä aina kun siltä tuntuu. Vaikka piru vie joka päivä! Sitä varten kuule ne ammattilaiset on töissä. Ja vauvan ja oma terveys on kuitenkin kaikista tärkeimmät asiat. Voimia sulle!!!



ON: Siivottu on ja levättykin. Limatulppaa tulee vieläkin, mutta ei kipeitä suppareita edelleenkään. Voi rähmä. Masu pinkeenä ollut pitkin päivää ja särkee (kiitos Panadolin keksijälle), mutta siinäpä se. Jos vaik yöllä rupeis tapahtumaan. Pitäkääs sisaret peukkuja!!!



AIHA ja Nea