Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on epävakaa persoonallisuus miten se ilmenee?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. quiet type. Ulospäin ei näy juuri mitään oireita, mutta sisällä tunteet vaihtelevat ja ovat voimakkaita. Voimakas itseinho ja itsetuhoisuus on ollut se minkä vuoksi olen joskus ollut hoidon piirissä ja diagnoosin saanut. En riitele tyyliin ikinä ihmisten kanssa, mutta vetäydyn helposti splitattuani ihmisen ehkä aina pienestäkin "virheestä". Tuota ihmissuhteista vetäytymistä helposti kyllä tekevät mielestäni nykyään hyvin monet, toki varmasti eri syistä.
Toiset etsivät edelleen keski-ikäisenä jotain kaksoisliekkejä ja sielunsiskoja. Siis odotetaan suhteista epärealistisia asioita. Yllätytään kun toinen vetäytyy ja vetää rajoja. ei halua avautua samalla tavalla "ihan kaikesta" mistä toinen avautuu. Nuo irtautumiset ovat kiusallisia mutta toisaalta aivan järjetöntä mukautua johonkin mikä tuntuu itsestä pahalta. Koetetaan hypätä heti syvään päähän ystävyydessä. Ei sen kuulukaan mennä niin, pidättyvyys on ihan hyvä merkki siitä että ihminen hyväksyy tutustumisen syvenevän vähitellen eikä tunkeile, urki, juorua, perustu kielteisille tunteille.Tai sitten jollekin euforiselle höyryämiselle.
Itse olen osin yksin kartellakseni näitä tyyppejä koska heitä ei ole nykyään ihan vähän tuolla etsimässä loputtoman kärsivällisiä kuuntelijoita, jopa ilmaista terapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyse on joustamattomista toimintatavoista, jotka aiheuttaa kärsimystä ja haittaa. Itse en haluaisi olla epävakaan läheinen. Ainakaan jos hän ei aktiivisesti pyrkisi hoitamaan häiriötään."
Epävakaa voi tutkitusti hyvin tasapainoisessa ja rauhallisessa ihmissuhteessa. Voit siis joko pahentaa, tai parantaa suhdettasi epävakaisiin.
Mikä vastuu epävakaalla itsellään on? Pitääkö sen toisen aina vain kestää ailahtelevia tunteita (ensin toinen on niin rakas, rakas, ja minuutin päästä ei voi sietää silmissään)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan on aina tasainen. Ihmisen pitää näyttää tunteensa. Turha siitä on tehdä sairautta.
Kyse on joustamattomista toimintatavoista, jotka aiheuttaa kärsimystä ja haittaa. Itse en haluaisi olla epävakaan läheinen. Ainakaan jos hän ei aktiivisesti pyrkisi hoitamaan häiriötään.
No, nämä on niitä energiasyöppöjä sille joka on itse suht tasapainoinen, levollinen ja tyytyväinen. Jotka voivat myös olla kiltteydessään alttiita auttamaan ja kuuntelemaan levottomia sieluja, kunnes ovat itse ihan näännyksissä. Mikään kun ei tunnu oikein kehittyvän. Loputtomasti puhetta mutta olemattomasti mitään itseymmärryksen kasvua tai haluakaan nähdä itse syvempää vaivaa, sen sijaan paetaan usein katastrofimässäilyyn ja joka ikiseen tunneansaan mitä roskamedia (tai vaihtoehtomedia) syöttää . Tämä on oikeasti yleinen ihmistyyppi nykyään. Vietävissä olevat hätääntyneet, hukassa olevat lapsiaikuiset, joilla on kova tarve julistaa jotain. Tarve olla hirveän varma jostain.
Tiedän että tuo ei ole kliinistä diagnostista epävakautta mutta arkista (esim. itsearvostuksen) epävakautta se on.
"Kyse on joustamattomista toimintatavoista, jotka aiheuttaa kärsimystä ja haittaa. Itse en haluaisi olla epävakaan läheinen. Ainakaan jos hän ei aktiivisesti pyrkisi hoitamaan häiriötään."
Epävakaa voi tutkitusti hyvin tasapainoisessa ja rauhallisessa ihmissuhteessa. Voit siis joko pahentaa, tai parantaa suhdettasi epävakaisiin.