Luin jääkiekkomatsin aikana J .M. Coetzeen kirjan Häpeäpaalu.

Eli siis alkuperäiskielellä Disgrace. Yllättävän hyvä. Eniten olen aiemmin pitänyt Coetzeen kirjoista Michael K:n elämästä ja Barbaarit tulevat -kirjasta.



Coetzee on yksinkertaisuudessaan suomalaiseen makuun aika istuva, kielenkäytöltään niukka ja modernistinen. Jonkinlainen Coelho, jolla on sisältöäkin.



Ajattelenkohan asiaa liian yksinkertaisesti, kun kuvittelen mielessäni kirjan allegoriaksi Etelä-Afrikan nykytilanteesta; vanha elostelija David Lurie ottaa puoliväkisin nuoren opiskelijatytön, maansa tulevaisuuden, joutuu erotetuksi ja poistetuksi yhteiskunnasta.



Suoraan yhtenevästi valkoinen apartheid-sukupolvi on raiskannut nuoremman polven sukupolven ja on siirretty syrjään.



Vielä pahemman kohtalon tietysti kokee Lurien oma tytär Lucy, jonka kolme mustaa ryöstäjää raiskaa maatilalla. Jälleen suora allegoria Etelä-Afrikan lähes kaoottisesta nykytilanteesta.



Hyvä kirja. Suosittelen.