Narsissit ja postikortit yms - ei intiimejä paljastuksia

Katosi jo yksi viesti: jälkeen jääneet saa päättää jäämistöni kohtalon. Ei koske minuun. En aio tehdä yhtäkään kuolinsiivousta. Kummitätini näistä kohdallaan huolehti.

Vierailija kirjoitti:

Katosi jo yksi viesti: jälkeen jääneet saa päättää jäämistöni kohtalon. Ei koske minuun. En aio tehdä yhtäkään kuolinsiivousta. Kummitätini näistä kohdallaan huolehti.

Poistukoot viestit, antaa mennä.

En aio tehdä mitään kuolinsiivousta, jälkeenjääneet saa päättää.

Hyvästit kaikille.

Täällä poistuu monet viestit, joku leikkii hitleriä. Soisin, että viestit pysyisi, nämä tavalliset. Mietin tuota kuolinsiivousta. Mies on siistimpi, itsellä tuppaa tavaraa kertymään. Mietin, että ehkä kummitytöt tarvitsee pellavaisia, ajattomia vaatteitani. Ehkä joku kaipaa vanhoja Arabian astioitani. Ehkä ei?

En kanna huolta, se on jälkeenjäävien juttu. Rahaa mietin antaa ansaitusti läheisille. En vaan voi tietää elänkö 20v vai kuolenko huomenna. Siinäpä pulma.

Tärkeä aihe. Kuka päättää loppu elämäsi hetket?

Ei riitä, että on lapsia.

Ei ole kyllin, jossei ole.

Mieti, milloin oma päätäntävaltasi päättyy? Et voi ennakkoon tietää. Valmistaudu ennakkoon.

Onpa vakava aihe. Kunnalliset hoitopaikat on kortilla, suositaan kotihoitoa. Toki, jos on rahaa maksaa hoidosta, on eri asia. Mistä yksilö tietää rahojen riittämisen, kun ei tiedä elinpäiviään? Vaikeita asiota läheisillekin.

Ei kun mustikkaan!

Lähen menee... ja kantarellit katsastan tutusta paikasta.

Rankkasade, sisällä hämärää. 

Kotoisa ropina ikkunaan.

Kääriydyn vilttiin.

Nautin.

Rankkasade. Mustanpuhuvat oli pilvet, ukkonen ei kohdalle osunut.

Läheiselle metallinkeräyspisteelle oli tuotu ihana turkoosi vanha emalikattila.

Vierailija kirjoitti:

Läheiselle metallinkeräyspisteelle oli tuotu ihana turkoosi vanha emalikattila.

Mulla on kymmenkunta eri väristä emalikattilaa täynnään kesäkukkia. Somat ovat.

Löysin kerran kolme osin ruostunutta lehmänkelloa, niistä tuli loistavat tuulikellot, kun ripustin ketjulla puuhun.

Monesti toisen romu on toisen aarre. Löysin kirpparilta puisen maito-/piimäkaatimen. Oli kivan näköinen, hinta 0€. Sopii maalaistaloomme, kaupungissa en ehkä käyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiselle metallinkeräyspisteelle oli tuotu ihana turkoosi vanha emalikattila.

Mulla on kymmenkunta eri väristä emalikattilaa täynnään kesäkukkia. Somat ovat.

Kaunein vanha emalikattila on mielestäni se keltaoranssipunainen. Alaosa on siis punainen ja vaihtuu hitaasti keltaiseksi ylöspäin. Näitä mulla on kolme, erilaisia sinisiä on varmaan puolenkymmentä, myös sankoja ja kannuja. Tuovat lapsuuden mieleen. Meillä oli myös iso vaaleankeltainen suorareunainen emalisanko, en muista, että sitä olisi mihinkään muuhun käytetty kuin siman tekoon.

Ihana sade. Turhaan moititaan kesän säätä, sade kuuluu kesään myös. Karsee olis kastelu-urakka jonsei koskaan satais. Meillon ollu varmaan kymmenen hellepäivä, kymmeniä yli 20 C. Ihan sopivakesäsää mulle.

Onpa hauskoja tarinoita vanhoista kattiloista ja lehmänkelloista.

Raju sadekuuro kävi kohdalla, huomiselle on ennustettu ukkosia.

Laihialla oli häät. Vihkiseremonian aikaan sulhanen kuiskasi jotain morsiamelleen. Ystävätär kysyi myöhemmin, mitä tuo sanoi. Kysyi, olenko taas ostanut uuden leningin.

Olipas hurja tuuli! Pyöräilimme pidemmälle kauppaan ja tosissaan sai vastatuuleen ponnistella.

Ostin pari rasiaa mustikoita koska oma selkä ei enää kestä kyykistelyä. Reilun litran poimin ja pari päivää kesti

toipua. Madaltuneet välilevyt aiheuttaa iskiasmaista sähköttelyä, harmi koska tykkäisin marjastuksesta.

Kaikenlaista ikälisää tulee vuosien karttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Olipas hurja tuuli! Pyöräilimme pidemmälle kauppaan ja tosissaan sai vastatuuleen ponnistella.

Ostin pari rasiaa mustikoita koska oma selkä ei enää kestä kyykistelyä. Reilun litran poimin ja pari päivää kesti

toipua. Madaltuneet välilevyt aiheuttaa iskiasmaista sähköttelyä, harmi koska tykkäisin marjastuksesta.

Kaikenlaista ikälisää tulee vuosien karttuessa.

Voisiko istuviltaan kerätä, tai polvillaan? Joskus olen ottanut jakkaran mukaan metsään, varsinkin puolukka-aikaan. Eivät tahraa samoin kuin mustikat. Vattuja voi toki kerätä kumartelematta.

Kyllä istuallaankin poimiessa tulee etukenossa kiertoliikettä ristiselkään. 
Tulin siihen tulokseen että ostan muitten poimimia kun nyt ei ole orjatyövoimaa poimijoina. Enkä juurikaan pakasta, tuoreena syödään enimmäkseen ja talvella kaupan pakastealtaasta.

Aurinko paistaa. Tarttis tormentautua metsään, jaksaisko tuota? Onneton minä, kun jätin mustikat vattuineen yön yli lämpöiseen, vatut oli homeessa.

Taidan siirtyä kirjan kanssa parvekkeelle.