Lapset nostaa stressitasoja
Mulla on tällainen ongelma, että mun ihanat rakkaat lapset nostaa mun stressitasot aivan pilviin. He ovat vauhdikkaita menijöitä, helposti äänekkäitä, aina jotain touhuamassa. Ja minun kroppa reagoi tähän meteliin ja touhuun stressaantumalla.
Kiinnostaisi kuulla, löytyykö muita, jotka kokee samoin. Ja etenkin, että miten olette keventäneet arkea.
Lapset 8 ja 10 ja osaavat kyllä myös käyttäytyä. Mutta ovat molemmat vilkkaita ja vauhdikkaita tapauksia.
Kommentit (14)
Aivan normi juttua, tuskin haluaisit lapsiesi olevan autisteja, hiljaisia, syrjäänvetäytyviä, ihmisarkoja tai pelokkaita, kuulostavat tavallisilta lapsilta, aikuisella on keinoja hillitä stressiään, tiedät sen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan normi juttua, tuskin haluaisit lapsiesi olevan autisteja, hiljaisia, syrjäänvetäytyviä, ihmisarkoja tai pelokkaita, kuulostavat tavallisilta lapsilta, aikuisella on keinoja hillitä stressiään, tiedät sen.
Kyllä minulle Musk olisi kelvannut, vaikka on autisti.
Vierailija kirjoitti:
Aivan normi juttua, tuskin haluaisit lapsiesi olevan autisteja, hiljaisia, syrjäänvetäytyviä, ihmisarkoja tai pelokkaita, kuulostavat tavallisilta lapsilta, aikuisella on keinoja hillitä stressiään, tiedät sen.
En tässä toki toivokaan lasteni olevan yhtään toisenlaisia. Vaan etsin keinoja, jolla itse stressaantuisin vähemmän. Ei se stressi mulle hyvää tee ja voisin paremmin, jos en stressaantuisi niin kovin.
Jep. Aina kun ollaan jossakin niin kroppa on vähän hälytystilassa kun aina voi sattua ja tapahtua. Meidän 3vee on ihan kiltti, mutta on vilkas ja päällä on vielä uhmaikä. Kai se joskus helpottaa..
Vierailija kirjoitti:
Jep. Aina kun ollaan jossakin niin kroppa on vähän hälytystilassa kun aina voi sattua ja tapahtua. Meidän 3vee on ihan kiltti, mutta on vilkas ja päällä on vielä uhmaikä. Kai se joskus helpottaa..
Tämä just! Että on kroppa hälytystilassa. Näin kymmenen vuotta hälytystilaa alkaa jo tuntua. Miten sitä saisi vähennettyä?
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Nyt helpottaa kun lapsi täyttää kohta 18v.
Mikä sua on auttanut matkan varrella? 18v on vasta puolivälissä, jos ei ihan siinäkään näiden kahden kanssa 😅
ikävä kyllä ei mitään hokkuspokkus keinoja taida olla, itse joskus aikoinaan tein niinkin tylsältä kuulostavia juttuja kun että lähdin vain pienelle kävely-, pyöräilylenkille tms. hienolta kuulostaisi "keskustella lapsen kanssa"...joskus jonkun kirjan kanssa onnistuikin, mutta ei nykyään kai kirjat kiinnosta...äitivoimia ja tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Nyt helpottaa kun lapsi täyttää kohta 18v.
Mikä sua on auttanut matkan varrella? 18v on vasta puolivälissä, jos ei ihan siinäkään näiden kahden kanssa 😅
Ei lapsia hankita siksi että niistä pääsee eroon. Mitä helvettiä te kuvittelette? Ja heti kun ne ovat täyttäneet 18, potkaisette niitä perseelle. Sitten saatte olla rauhassa ja stressittömästi loppuelämänne, niinkö? Minun lapseni kuoli. Luuletteko että minulla helpotti? Vttu teidän lapsenne eivät pyytäneet syntyä teille.
Tuollaiset äidit nostavat lastensa stressitasoja.
Vierailija kirjoitti:
ikävä kyllä ei mitään hokkuspokkus keinoja taida olla, itse joskus aikoinaan tein niinkin tylsältä kuulostavia juttuja kun että lähdin vain pienelle kävely-, pyöräilylenkille tms. hienolta kuulostaisi "keskustella lapsen kanssa"...joskus jonkun kirjan kanssa onnistuikin, mutta ei nykyään kai kirjat kiinnosta...äitivoimia ja tsemppiä
Joo, siis jotain tällaisia oman stressitason laskukeinoja tässä etsin! En ehkä ollut aloituksessa tarpeeksi selkeä. En koeta taikoa lapsiani toisenlaisiksi enkä toivo heidän lähtevän minnekään, niin kuin joku nyt välttämättä haluaa lukea. Haluan siis löytää tapoja osata itse olla rennommin ja stressata vähemmän. Kävelyillä & kuntosalilla käyn jo. Kertokaa lisää hyviä käytännön ideoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Nyt helpottaa kun lapsi täyttää kohta 18v.
Mikä sua on auttanut matkan varrella? 18v on vasta puolivälissä, jos ei ihan siinäkään näiden kahden kanssa 😅
Ei lapsia hankita siksi että niistä pääsee eroon. Mitä helvettiä te kuvittelette? Ja heti kun ne ovat täyttäneet 18, potkaisette niitä perseelle. Sitten saatte olla rauhassa ja stressittömästi loppuelämänne, niinkö? Minun lapseni kuoli. Luuletteko että minulla helpotti? Vttu teidän lapsenne eivät pyytäneet syntyä teille.
No niin. Jos olet provo, niin ole hyvä ja lopeta ja mene kotiin kasvamaan.
Jos jostain hämmentävästä syystä et, niin olen äärimmäisen pahoillani menetyksestäsi. En kuitenkaan tässä etsi keinoja päästä eroon lapsistani. Etsin keinoja kertoa kropalleni, että sen ei tarvitsisi stressata näin paljon.
Siis tuon ikäiset lapsethan voivat olla useamman tunnin keskenään kotona kun sinä käyt asioilla tai vaikka juoksulenkillä. Lenkin ajaksi ruoka uuniin, lapset tekevät sillä aikaa läksyt ja hoitavat muut omat kotihommat, lenkin jälkeen saunomaan porukalla ja sitten yhdessä lasten kattamaan ruokapöytään. Noin isot lapset voi myös keskenään laittaa pihalle/kävelylle/kauppaan ja itse voi sillä välin siivota ja kokata ja lapset tulevat reippailleina valmiiseen pöytään. Yhteisiä lautapelejä, leffailta, luette/kuuntelette yhdessä kirjaa ja sitten juttelette siitä.
Näinhän se on. Nyt helpottaa kun lapsi täyttää kohta 18v.