Miksi jotkut naiset haluaa miespuolisia kavereita?

harrikkatalleilla ja muissa vastaavissa paikoissa. Mä en meikkaa, en juurikaan käytä mekkoja tms. Minulla on useampia veljiä, ei siskoja. Naisten maailma on vieras. Olen kai sellainen hyvä jätkä, tiedän enemmän autoista kuin hajuvesistä.

Omat ystäväni ovat tulleet, ei niitä ole erikseen hankittu. Lapsuuden ystävissä on sekä nais- että miespuolisia, enemmän naisia. Ihan kavereita ollaan kun aina ollaan oltu. Joskus teininä puhuttiin noista ihastumisjutuista ja muista, mutta ei kaveria osaa himoita, nehän on " munattomia" tai kuin veljiä.



Aikuisiällä olen työn puolesta saanut yhden oikein mukavan miespuolisen ystävän. Ei siinäkään koskaan ole ollut mitään seksuaalista. Tosin mies on homo, että ehkä siksi ystävystyminen on ollut helpooa kun ei ole ollut mitään " värähtelyjä" .

hankalaa se toki on siksi, että jos tykätään, niin helposti tulee ylilyöntejä, jos jompikumpi alkaa seurustella, niin sitten kaveruus on taas uhka.



Tavallaan siinä on sekin viehätys, että mieskaverin kanssa ei ole sitä naisten välistä kilpailua mukana - mutta ei kuitenkaan seurustelusuhteen tuomaa monimutkaisuutta.



Siksi pidän miespuolisista kavereista, vaikka ikävä kyllä elämän myötä kaikki ovat kaikonneet, eikä nykyinen mieheni oikein hyväksyisi miespuolisia ystäviä.



Tosin hän on minun paras ystäväni tällä hetkellä ja riittää.

se tarkoittaa lähinnä sitä, että en kieroile, temppuile, juoni, pelaa psykologisia pelejä, enkä yritä kierosti pokailla. Hyvänä jätkänä oloon kuuluu se, että ymmärtää toista ihmisenä ja on huumorintajuinen, eikä koko ajan suutu milloin mistäkin pennin kokoisesta asiasta.

Joo, samaa mieltä kuin 21. Kun en itse omaa yhtään " naismaisia" taipumuksia, niin olen sitten kai henkisesti enemmän mies. En jaksa sitä ainaista yläastetouhua, jossa kilpaillaan kuka pokaa eniten miehiä. Suuri osa naisista vain on niin lapsellista porukkaa niiden kilpailuasetelmiensa kanssa....itseäni sellaiset lähinnä naurattaa...

Siinä syy siihen miksi mulla on todella-todella hyviä miespuolisia kavereita!

sua taitaa vituttaa kun nää alfauroot sysää sut syrjään jätkäporukassa, johon tulee nainen. siks sua ärsyttää se nainen. voi poloa...

t:kuningatar

Onko nuo kieroilut ym. muka jotenkin naisellisia ominaisuuksia ja toisten ihmisten ymmärtäminen sitten miehisiä? Aika outo kuva omasta sukupuolesta kyllä muutamilla. Tulen itsekin ihan hyvin juttuun miesten kanssa, mutta mikään " hyvä jätkä" en ole. Onko se muka jokin kohteliaisuus? Ikään kuin olemalla riittävän suora/huumorintajuinen tms. voisi saada ylennyksen mieheksi!

Tiedoksi myös, että miehet kykenevät ihan samanlaiseen selän takana paskanjauhamiseen kuin naisetkin, samoin ainakin omat naispuoliset ystäväni ovat hyvinkin suorapuheisia eivätkä mitään kieroilijoita. Ehkä teillä on vaan vääränlaisia naisia tuttavapiirissä....

Vierailija:

se tarkoittaa lähinnä sitä, että en kieroile, temppuile, juoni, pelaa psykologisia pelejä, enkä yritä kierosti pokailla. Hyvänä jätkänä oloon kuuluu se, että ymmärtää toista ihmisenä ja on huumorintajuinen, eikä koko ajan suutu milloin mistäkin pennin kokoisesta asiasta.

Minua kiusattiin koko peruskouluaika ja kaikki kiusaajat olivat tyttöjä. Äitini on myös hallitseva ja pelottava hahmo. Minulla ei ole siskoja, yksi veli ja pienenä leikkikaveritkin olivat kaikki poikia. En ole oppinut olemaan tyttöjen kanssa luontevasti. Aina taustalla on joku käsittämätön pelko. Minut on niin usein jätetty yksin ja käytetty hyväksi. tyttöjen taholta.



Miehet ovat olleet rehellisiä ja avoimia ja heidän kanssaan avautunut maailma ihan eri tavalla. Usein miesten kanssa voi puhua asioista paljon laajemmin. En ole tavannut monia naisia joilla olisi samanlaisia intressejä ja ymmärrystä mm. eräisiin marginaalimusiikin lajeihin kuin mistä olen itse ollut aina kiinnostunut. Tyttöjen kanssa keskustelu muuttuu aina tavalla tai toisella yksinkertaisemmaksi. Jään usein vain sivustaseuraajaksi jos en pääse jakamaan intressejä hengenheimolaisen kanssa.

Minä en ole sellainen! En ole löytänyt yhtäkään riittävän intellektuellia naista kaverikseni! Miehiä löytyy etsimättäkin...

ja ehkä siinä on jotain sellaista, että mies aistii jotkut mieskulttuurin tunnusmerkit toisesta miehestä, mutta nainen ei - ja taas nainen aistii nämä naisjutut toisesta naisesta.



Jos on kaveri vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ei vain ole samalaista kilpailua - tai mä ainakin koen, että toisen naisen kanssa on aina jonkunlainen skaba menossa, samaistuminen, vertailu jne. Miehen kanssa ei ole - ainakaan jos mies ei ole sitä sorttia, joka esineellistää kaikki naiset tisseiksi ja perseiksi.



Ja joo, mun mielestä termi " hyvä jätkä" tarkoittaa juuri sitä, että on suora ja reilu. Muistan että lapsena pelkäsin toisia tyttöjä, koska tytöt aina kiusasivat, pilkkasivat ja ilkkuivat, enkä tajunnut yhtään miten " kunnon tyttö" taas positiivista huomiota toisilta tytöiltä. Sen sijaan poikien kanssa sain olla vain oma itseni, ja pojat sanoivat aina mulle (huom: olimme noin 6-11v), että " kyllä toi Niina on niin reilu tyttö, että se on melkein poika" .



Siitä mulle on jäänyt sellainen " hyvä viba" poikien kanssa kaveruudesta, ja toisaalta taas pelko sitä kohtaan, että en tajua yhtään tyttöjen keskinäisiä pelisääntöjä, enkä puheenaiheita.

yhteisen mielenkiinnon ja kokemusten myötä.



Minulle on vain käynyt niin, että lapsena oli pääsääntöisesti poikia kavereina, teininä samoin (johtuen harrastuksestani) ja aikuisena samaa rataa.



Olen miesvaltaisella alalla, ts. 90% kollegoista miehiä. Ja kun heidän kanssaan viettää päivät ja matkojen myötä usein illatkin, niin on kumma jos ei jonkun kanssa ystävysty.



Minulla on myös miespuolisia ystäviä tätä työpaikkaa aikaisemmalta ajalta. Heistä on jäänyt jäljelle 3 tosiystävää. Puolisot ovat vaihtuneet ja elämäntilanteet muuttuneet, mutta ystävyys säilyy. Aviomieheni ei ole koskaan vieroksunut tai ollut mustasukkainen näistä ystävistäni. Välillä mieheni jopa heittää meidät oluelle tmv. ja hakee kotiinkin. Ei ystävän kanssa häslätä mitään.



En ole mikää mehiläiskuningatar, koska nämä ystäväni eivät ole ystäviä keskenään. Töissä sellaisen voi joskus kyllä aistia. Mutta se on asia erikseen, koska siellä ei minulla tosiystäviä ole kuin yksi.

Tai ainakin sen kuvan teidän kirjoituksista saa?



Kun teitä nyt kuitenkin näinkin paljon löytyy, siis teitä joiden mielestä naiset (myös te itse olette naisia, muistakaas se ;)) ovat selkäänpuukottijia, paskan puhujia jne. niin miten ihmeessä ette ole koskaan törmänneet toisiinne? Vai olisiko niin, että ehkä teistä ei sittenkään olisi ystäväksi toiselle naiselle, vaikka se toinenkin olisi se " hyvä jätkä" ?



En oikeasti ymmärrä, miten voi yleistää noin suoraviivaisesti kaikki naiset samanlaisiksi! Etenkin jos itse on nainen?? Vai onko tuo sitä oman egon pönköttämistä; saa tuntea itsensä niiiiin paljon paremmaksi kuin muut naiset? Fiksumpi, syvällisempi jne... Ei voi muuta kuin pyöritellä päätä ja miettiä, että miten voi noin ajatella.. Onhan sitä miehissäkin vaikka minkälaista tyyppiä; rehellisiä, valehtelijoita, paskan puhujia, juoruavia jne