Miksi jotkut naiset haluaa miespuolisia kavereita?

ns. hyviksi jätkiksi.



Mutta kun mä en koskaan tiedä, miten näiden mun kaverina olevien " naisellisten naisten" kanssa tulisi käyttäytyä. Kun joskus pelkästään jo se, että sanon heidän aviomiehensä nimen saa heidät pelästymään, että olen pokaamassa heitä - tai jotain ihan käsittämätöntä.



Mä en vain ymmärrä sitä, miten voisin olla niin, etten olisi ärsyttävä. Tottakai sitä haluaa olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa voi tuntea vapaasti olevansa oma itsensä.



Toki se voi johtua siitä, että en vain naisena ymmärrä sellaista miehen antamaa hienovaraista vihjettä siitä, että olen nuija (mutta naisen ymmärrän) - joten koska olen sosiaalisesti vähän puusilmä, niin viihdyn miehisessä seurassa.



Kyllä nainenkin käy, jos ei vain tarvitse loputtomasti analysoida vaikkapa sitä, että kuka miehistä tykkää kenestäkin ja kenen mies on sitä ja tätä ja kenen perse on sitä ja tätä. Ei miesten keskustelunaiheet sen virkeämpiä välttis ole, mutta eivätpä edes yritä keskustella kanssani lätkästä, autoista, kaivinkoneista eivätkä futiksesta.



Ja nyt varmaan pitää lisätä, että joo, ikävä kyllä suurin osa miespuolisista kavereistani on kaikonnut vuosien varrella. Mieheni on mun paras ystävä.

Et ole yksin. Meitä on muitakin. Minulla oli myös sisko, joka dominoi ja nöyryytti (äitini ohella) koko lapsuuteni ajan. Tunnen pelkoa muita naisia kohtaan ja muutun heidän seurassaan jäykäksi ja varovaiseksi.

jonka kanssa flirttaili ja piti hauskaa ja samalla piti sanoa että se on vain kaveri ja että kaikki seurustelujutut oli typeriä. Ja sitten kun se jätkä otti nämä jutut todesta ja alkoikin seurustella jonkun kolmannen osapuolen kanssa, oli kauhea mustasukkaisuus ja toisen naisen haukkuminen cool?

aloin saada pysyvämpiä miespuolisia kavereita vasta päälle 20v, sitä ennen oli vaihe ikävuosina 15-19, että mun mielestä pojat olivat vain panemista varten.

heistä vain on on tullut ystäviä, kun olemme tulleet hyvin juttuun. Välillämme ei ole ollut mitään flirttiä tai jännitteitä, ja seurustelemme tai olemme naimisissa tahoillamme. Miehellänikin on pari naista kaverina jotka ovat naimisissa ja heillä on lapsia.

Lapsesta asti olen vain tullut paremmin poikien kanssa toimeen, tykkäsin riehua, rakentaa majoja ja autoratoja enemmän kuin barbileikeistä. Silti olen mielestäni naisellinen nainen enkä mikään jätkä.

En tunne oloani kotoisaksi naisten illoissa, en vain osaa puhua samalla tavalla kuin he. Inhoan akkamaista jäkätystä ja juoruamista, toisten ihmisten suhteiden spekulointia selän takana.

metallimude:

sua taitaa vituttaa kun nää alfauroot sysää sut syrjään jätkäporukassa, johon tulee nainen. siks sua ärsyttää se nainen. voi poloa...

t:kuningatar

Sysäävätkö? :D En olisi siitä niin varma. Ei ole pahemmin turpaan tullut.

Ei ihmeemmin edes ärsytä. Jos on luonteeltaan ilmiöiden seuraaja, niin tämäkin on vain mielenkiintoista.

Sanotaanko nyt vaikka niin, että mehiläiskuningatar nostaa esiin ulkomusiikilliset seikat kaveriporukassa, siinä missä itse olen rehellisesti kiinnostunut musiikista, hyvä metallimude.

Juuri palasin Tukholman reissulta äijäporukan kanssa ja niin hulvatonta ei olisi ollut naisten kanssa. Miesten äijämäinen huumori ja Monty Python-tyylinen älämölö on huomattavasti parempaa viihdettä kuin kanssasisarten kanssa kyräily.

Kyllä, olen naissovinisti ja parhaat naisystäväni ovat juuri näitä " hyvä äijä" statuksen saaneita :)



Olemme myös kauneutta rakastavia, emme siis mitään Puolalaisia kuulantyöntäjiä.

´Huumori vain menee enmmän äijämäiselle puolelle.

-40-

Hyvät ystävät ovat hyviä ystäviä, oli ne sitten vaikka eläimiä tai miehiä.

Jotta he voivat himoita heitä ja harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Tämänhän sinä halusit kuulla, vai mitä? :)

En koe olevani " jätkä" . Kyllä olen ihan viimeistä kynnen piirtoa myöten nainen :D

Naiset tekevät usein asioista niin hankalia ja vaikeita ja draamaa. Toki tätä piirrettä löytyy varmasti minustakin, mutta helpompihan sitä on kestää yksinään kuin laumassa ;)

että miespuoliset kaverit eivät puukota selkään, eivät keksi jotain juttuja niiden kanssa makaamisesta, eikä heidän kanssaan tarvitse pitää mitään kilpailuasetelmia miesten iskemisessä. Miehet voivat sitäpaitsi olla aidosti onnellisia toisen puolesta.

Minun ystävistäni puolet on miehiä. Ehkä johtuu siitä, että osaan jutella aika huonosti ns. naisellisista asioista (kuten vaikka kosmetologilla käynnistä tai kynsilakan väristä) ja juttelen erittäin mielelläni autoista yms. Lisäksi miesten kanssa jutellaan aika usein hyvin syvällisiä juttuja ihmissuhteista ja saa sitä vastakkaisen sukupuolen näkökulmaa asioihin. Miehet ei varmaankaan keskustele näistä ihmissuhdeasioista miespuolisten kavereiden kanssa, mutta selkeästi mielellään analysoivat kuitenkin asioita minun kanssa. Minulle nyt tuo jalkoväli ei ole kiinnostava ystävissä vaan se mitä korvien välistä löytyy. Onneksi mieheni suhtautuu miespuolisiin ystäviini hienosti ja hän on heihin kaikkiin tutustunutkin ja hyvin tulevat juttuun hekin.

nainen mukana muuttaa miesporukan käytöstä heti ja peruuttamattomasti. Uskokaa vain. Jännitteet ovat heti täysin uudenlaisia.



Siksi minua ovat usein ihmetyttänyt tämä heteroiden keskinen faq queen-ilmiö. Toisaalta - jotkut naiset tahtovat varmasti tuntea itsensä hunajakuningattariksi.

Vierailija:

nainen mukana muuttaa miesporukan käytöstä heti ja peruuttamattomasti. Uskokaa vain. Jännitteet ovat heti täysin uudenlaisia.

Siksi minua ovat usein ihmetyttänyt tämä heteroiden keskinen faq queen-ilmiö. Toisaalta - jotkut naiset tahtovat varmasti tuntea itsensä hunajakuningattariksi.

Hioutunut pelkkä miesporukka on rento ja jännitteetön - ja silloinkin kun jännitteitä on ne hoidetaan asiallisesti. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, lainausta käyttääkseni.



Heti kun porukkaan tuodaan nainen, alkaa monipuolinen oman erinomaisuuden demoaminen. Nainen on yleisö. Alfaurosehdokkaat alkavat pörhistellä, ja toiset vetäytyvät näiden tieltä. Joku siivoaa mökkireissulla kämppää, mitä ei muuten koskaan tekisi.



Puheenaiheet muuttuvat. Joku alkaa puhua korostetun rennosti rasvaisia juttuja, joiden kohteen kaikki tietävät, mutta teeskentelevät, että tämä on vain tätä normaalia rentoa menoa.



Ryhmädynamiikka on täysin toinen. Syntyy kuppikuntia, jotka eivät perustu ryhmän alkuperäiseen koostumukseen vaan suhtautumiseen mukana olevaan naiseen.



Tässä näin aluksi. Olen näissä tilanteissa ollut mukana lukemattomia kertoja, ja reaktiot vaihtelevat tietysti tilanteen mukaan, mutta aina tapahtuu reaktio, joka muutta alkuperäisen porukan henkeä, ja useimmin ei hyvään suuntaan.

on 2000-luvulla naurettavaa väittää, että nainen olisi miehen kanssa ystävää, jotta tuntisi itsensä mehiläiskuningattareksi. Itse olen aikankin rento ja hieman poikamainen tyttö, enkä välitä niinkään naisten kotkotuksista (juoruilusta, selkäänpuukottamisesta yms.). Joten miesten kanssa kaveeraaminen on aina ollut minulle aivan luonnollista...

Tämä av on miltei ainut kosketuspintani toisten naisten sielunelämään. En ole täällä huomannut ainuttakaan syytä, miksi alkaisin hankkia naispuolisia ystäviä.

Omat miespuoliset kaverini eivät muodosta porukkaa. Eivät siis tunne toisiaan.

ilmiön niin monta kertaa, että en oikein voi olla sitä sivuuttamatta tässä. Itsellänikin on toki naispuolinen ystävä.



Ei tämä taida olla vuosiluvusta kiinni.