Mistä tietää, että on musikaalinen?

Miksi äidit tietävät kaiken?

https://www.hs.fi/tiede/art-2000011858379.html

Jos äiti on ainoa niin äidit on äitejä, he ovat sokeita. Minutkin laitettiin lapsena laulamaan. Koulussa ymmärsin etten osaa laulaa ja teininä todettiin jopa synnynnäinen vika äänihuulissa.  Kuulen kyllä jos joku muu laulaa väärin ja ymmärrän itsekin ettei mene oma laulu nuotilleen.  

Lue musiikkiketjuja tällä palstalla. Kun joku kirjoittaa esim. "Esiintyjä Elli ei osannut laulaa UMK:n finaalissa", niin kysy itseltäsi,  oletko samaa mieltä. Jos et tunnistanut osaako Elli laulaa vai ei, et ole musikaalinen.

Joistakin lapsista näkee jo pienenä. Ennen kuin osaavat edes kävellä tai puhua.

Minä olen musikaalinen vaikka en osaa laulaa yhtään.

36 vuotta soittanut kitaraa, bassoa ja pianoa.

M54

Osaat soittaa esim. melodicalla haluamasi melodian. 

Muutama salattu fakta 

Sävelsin lapsena 

Opettelin korvakuulolta soittamaan 

Minut pakotettiin pianotunneille 

Minulla oli musiikki kiitettävä 

Harrastin laulua kuoroissa ja vielä aikuisenakin harrastin laulua

Pääsin musiikkiopistoon 

Musiikinopettaja tarjosi ylimääräistä opetusta ilmaiseksi, kun oli kitaransoiton opettaja.

Kaikesta tästä huolimatta, minä olin perheen ainoa, joka ei kovin ahkerasti harrastanut musiikkia vaan 

oli paljon tärkeämpiäkin asioita. Soitonopettelut jäi aina kesken. 

Pääsee musiikkiopistoon haluttuun soittimeen kuten piano tai viulu, tai musiikkiluokalle. Pääsin molempiin, menin musiikkiopistoon, koska musiikkiluokalle piti ottaa orkesterisoitin (ei piano) enkä halunnut mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Pääsee musiikkiopistoon haluttuun soittimeen kuten piano tai viulu, tai musiikkiluokalle. Pääsin molempiin, menin musiikkiopistoon, koska musiikkiluokalle piti ottaa orkesterisoitin (ei piano) enkä halunnut mitään muuta.

Ei ollut haluttu soitin vaan äidin päättämä ja siksi luovutin saadun musiikkiopistopaikan toiselle henkilölle, koska en halunnut aloittaa sitä soitinta. Minua ei kyllä kiinnostanut yhtään. Äidin mieliksi menin pääsykokeisiin tai kun äiti pakotti. 

Kuuntele jazzia. Jos ymmärrät mistä siinä on kyse, olet musikaalinen. Tykätä ei tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsee musiikkiopistoon haluttuun soittimeen kuten piano tai viulu, tai musiikkiluokalle. Pääsin molempiin, menin musiikkiopistoon, koska musiikkiluokalle piti ottaa orkesterisoitin (ei piano) enkä halunnut mitään muuta.

Ei ollut haluttu soitin vaan äidin päättämä ja siksi luovutin saadun musiikkiopistopaikan toiselle henkilölle, koska en halunnut aloittaa sitä soitinta. Minua ei kyllä kiinnostanut yhtään. Äidin mieliksi menin pääsykokeisiin tai kun äiti pakotti. 

Siis tarkoitan haluttu soitin siinä mielessä, että hakijoita on eniten. Sama, äiti pakotti mutta soitin joku 10 vuotta pakotettuna. 😅🙏🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsee musiikkiopistoon haluttuun soittimeen kuten piano tai viulu, tai musiikkiluokalle. Pääsin molempiin, menin musiikkiopistoon, koska musiikkiluokalle piti ottaa orkesterisoitin (ei piano) enkä halunnut mitään muuta.

Ei ollut haluttu soitin vaan äidin päättämä ja siksi luovutin saadun musiikkiopistopaikan toiselle henkilölle, koska en halunnut aloittaa sitä soitinta. Minua ei kyllä kiinnostanut yhtään. Äidin mieliksi menin pääsykokeisiin tai kun äiti pakotti. 

Siis tarkoitan haluttu soitin siinä mielessä, että hakijoita on eniten. Sama, äiti pakotti mutta soitin joku 10 vuotta pakotettuna. 😅🙏🏼

OK, Opettelin itsekseni soittamaan pianoa, mutta lopetin, koska alettiin pakottamaan. Musiikkiopistosoitin oli muu. Yläasteella kiinnostuin kitaransoitosta ja olin kitarakurssilla, mutta äidille se ei sopinut ja en saanut sitä jatkaa. Äiti ei halunnut kuunnella sitä kitaransoittoa kotona. Aikuisena opettelin soittamaan kanteletta jonkin verran ja omistan kanteleen., jonka soittamista voin jatkaa. Mutta noin yleensä, soittoharrastuksiin ei ole ollut intohimoa, joten ne jää kesken, kun aina on muuta hässäkkää. Soittaminen on ihan kivaakin, jos omaan tahtiin saa opetella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsee musiikkiopistoon haluttuun soittimeen kuten piano tai viulu, tai musiikkiluokalle. Pääsin molempiin, menin musiikkiopistoon, koska musiikkiluokalle piti ottaa orkesterisoitin (ei piano) enkä halunnut mitään muuta.

Ei ollut haluttu soitin vaan äidin päättämä ja siksi luovutin saadun musiikkiopistopaikan toiselle henkilölle, koska en halunnut aloittaa sitä soitinta. Minua ei kyllä kiinnostanut yhtään. Äidin mieliksi menin pääsykokeisiin tai kun äiti pakotti. 

Siis tarkoitan haluttu soitin siinä mielessä, että hakijoita on eniten. Sama, äiti pakotti mutta soitin joku 10 vuotta pakotettuna. 😅🙏🏼

Varmaan lisää sitkeyttä, jos pystyy vanhempien pakottamana soittamaan mitään. Minulla ei onnistunut se, kun alettiin määräilemään ja tykkäsin tehdä asioita omin päin sekä luovasti. Joten pianon opettelu loppui heti, kun alettiin kierrättämään pianotunneilla ja olin alle kouluikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on ainoa niin äidit on äitejä, he ovat sokeita. Minutkin laitettiin lapsena laulamaan. Koulussa ymmärsin etten osaa laulaa ja teininä todettiin jopa synnynnäinen vika äänihuulissa.  Kuulen kyllä jos joku muu laulaa väärin ja ymmärrän itsekin ettei mene oma laulu nuotilleen.  

Musiikinopettajat laittoi mua laulamaan yleisötilaisuuksiin. Ujostelin ja piilouduin niiden nuottien taakse. Koko lapsuus minua määrättiin tilaisuuksiin laulamaan. Ilmeisesti olin oikeasti hyvä, mutta en itse tajunnut ja pelkäsin sitä esiintymistä aina sekä olin niiden nuottien takana piilossa. Lopetin laulamisen yläasteella, kun alettiin kiusaamaan, koska taas mua määrättiin esiintymään, mikä oli kiusaajille bensaa liekkeihin ja sitten jatkoin aikuisena laulamista uudestaan, mutta siitäkin on aikaa. 

Oletko kysynyt sukulaisiltasi tai ystäviltäsi mitä mieltä he ovat sävelavaimestasi?

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt sukulaisiltasi tai ystäviltäsi mitä mieltä he ovat sävelavaimestasi?

Omasta lapsuudenperheestä kaikki harrasti soittamista paitsi minä. Yksi on käynyt sotilassoittokunnan. Minä harrastin laulua ja minulle sanottiin aina, että on hyvä sävelkorva. Ihan skidinä sävelsin pianolla vielä siihen aikaan, kun tykkäsin siitä pianosta. Meillä oli musikaalinen perhe ja kaikki muut soitti monia soittimia. Sukulaisilla oli myös musiikillisia lahjoja ja on yhä eli ihan jokin perinnöllinen ominaisuus. Serkku opiskeli Sibelius Akatemiassa. Minulla vaan ei ollut intohimoa musiikin harrastamiseen. Vaikka sitä musiikinharrastamiseen kannustettiin ja autettiin sekä tarjottiin kaikki mahdollisuudet, silti tein mieluummin muuta. Minä riitelin äitini kanssa, pitääkö opetella soittamaan, koska en halunnut. Musiikinopettajille jouduin selittämään, ettei kiinnosta opetella enempää. 

Meinasin jäädä joskus luokalleni musiikista.

Jos on hyvä avainkorva, niin siitä sen yleensä huomaa itsekin.

Vahvasta etusormesta

Kyllä sen huomaa, en itse pidä omasta äänestäni niin paljon mutta kehityksen alla. Rytmitaju sekä se että osaa vaihdella äänialaa oikeessa kohtaa merkkaa. Itellä ollu kyllä myös aina hyvä rytmitaju esim tanssimisessa mutta sellaset "fiksummat" aineet kuten matikka ei jää päähän sitten millään. Geeneistäkin kiinni, huomannu senkin et jotkut ei vaan pysy siinä rytmissä laulaessa/tanssiessa mutta jokasel on omat vahvuutensa