Tutkimusprofessori HS:lle: Sosiaalitukia saa helposti ilman velvoitteita
Artikkelissa kerrotaan THL:n tutkimusprofessori Pasi Moision näkemyksestä, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä painottaa vahvasti oikeuksia, mutta velvoitteet ja palvelut jäävät heikommiksi verrattuna muihin Pohjoismaihin. Suomessa tukia voi saada pitkään ilman tiivistä kontaktia viranomaisiin, ja esimerkiksi perustoimeentulotuki on käytännössä monille pitkäaikainen etuus, vaikka sen pitäisi olla väliaikainen. Moision mukaan järjestelmä toimii hyvin perusturvan takaamisessa: asunnottomuus on vähäistä ja elämän ennakoitavuus hyvä, mutta samalla se voi passivoida ja jopa lisätä syrjäytymistä.
Keskeinen kritiikki kohdistuu siihen, että tukia jaetaan "passiivisesti" ilman riittäviä velvoitteita tai kohtaamisia, mikä voi jättää ihmiset ilman tukea, joka oikeasti auttaisi takaisin työelämään. Moision viesti ei ole yksiselitteisen negatiivinen, vaan hän näkee järjestelmässä sekä vahvuuksia että selviä korjaustarpeita.
Suomessa on rakennettu järjestelmä, jossa apua saa helposti mutta samalla siitä on tullut paikka, jonne myös jäädään. Kun rahaa saa ilman, että kukaan oikeasti kysyy mitä kuuluu tai mihin olet menossa, ei ole ihme että osa ihmisistä katoaa vuosiksi järjestelmän sisään. Ja sitten ihmetellään syrjäytymistä.
Rehellisesti sanottuna tämä ei ole pelkästään tukien ongelma, vaan koko ajattelutavan. Jos työ ei ole selkeä oletus vaan yksi vaihtoehto muiden joukossa, niin miksi kukaan kiirehtisi pois tukien piiristä ja kuka siitä lopulta maksaa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Sain tukia joskus ja työkkäri kutsui minut joka kuukausi työkkäriin ja painostivat kuntouttavaan työhön ja uhkasivat joka kerta karenssilla ja antoivat karenssia sen perusteella että olen työkyvytön ja en kykene normaaleihin töihin joten minun pitää mennä kuntouttavaan. Hermostuin kerran ja uhkasin hakata sen virkailijan ja heitin sitä tuolilla päähän. Se teki rikosilmoituksen ja minä tein myös. Onneksi olin urheillut vuosia pelannut salibandya 15 vuotta ja käynyt kuntosalilla ja nostin 100 kg penkistä. Oikeudessa käsiteltiin sitä ja terveyttäni ja todettiin täysin työkykyiseksi ja työkkärin kolme virkaiijaa sai syytteen ja tuomittiin maksamaan minulle tuhanssia euroja ja kela tuomittiin maksamaan minulle menetettyjä työttömyysrahoja. Ainoa asia mitä työkkäristä saa on pään aukominen ja haukkuminen.
Kaikki työkyvyttömyys ei johdu fyysisistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpäs mitä tuo oikeasti tarkoitti. Sosiaalituien tarkoitus on taata vähimmäisturva ja ihmisarvoinen elämä myös tilanteessa, jossa omia tuloja ei syystä tait oisesta pysty saamaan. Tuo professori siis oikeasti tarkoitti, että ihmisarvoisen elämän saa liian helposti. Mutta onko se niin? Pitäisikö meillä olla myös sellaisia ihmisiä, joille ei taata ihmisarvoista elämää? Pitäisikö ihmisarvoisen elämän olla jotain, minkä vain jotkut saavat? Pitäisikä ihmisarvoisen elämän olla Suomessa vaikeasti saavutettavissa?
Tuohan se perimmäinen idea onkon tuolla takana. Luoda tavallaan ilmapiiri, jossa ihmisarvoinen elämä ei ole enää itseisarvo. Vaan se pitäisi "ansaita" jollain kapitalistin määräämällä tavalla. Samalla kun se riistokapitalisti kuppaa yhteiskuntaa tyhjiin.
Tässä on takana se, että elintasopakolaisia ei olisi tänne saatu jos olisi samat vaatimukset kuin naapurimaissa. He osaavat kyllä kilpailuttaa ja valitsevat sen kohdemaan jossa rahavirran ja velvollisuuksien suhde on heille edullisin.
Jos tällaiset keskustelut ahdistavat rahattomia, miksi niitä käydään. Kerta toisensa jälkeen. Eikä korjata puutteita. Osa on vaarassa joutua kodittomaksi, eikä raha riitä ruokaan. Palkallinen proffa kokee että on varaa huudella vai onko jotain ymmärretty väärin.
On työttömyydestä paljon kokemusta eikä minua ainakaan haittaisi, jos vaikka parin vuoden työttömyyden jälkeen olisi joku velvoite käydä hetken aikaa jossain. Olen aktiivinen kyllä arjessani, mutta ei välttämättä korvaa sitä, että joutuu jonnekin raahautumaan joskus. Työttömyysputki voi imaista monia mukaansa eikä sieltä välttämättä enää nousta. Jokaisessa kunnassa voisi olla vaikka työpaikkoja, joihin palkattaisiin näitä työttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta hyvä malli olisi sellainen joka oli ainakin omassa kotikunnassani ysärillä. Jos ihminen oli ollut työttömänä tietyn ajan, aika riippui henkilön iästä, hänet työllistettiin tes-palkalla kunnan töihin joksikin aikaa, esim. 5 kk. Tässä ihminen saa oikean käsityksen työstä ja elämän hallinnan tunteen kun elättää itsensä omalla työllään.
Miten ihmisen oma valinnanvapaus? Ei orjuutta.
No, näin ainakin erottuisi ne jotka ei vaan halua mennä töihin ja ne jotka töitä haluaa.
Näihin jotka eivät töihin edes halua, (edes siis palkalla jolla tulee) toimeen voisi sitten soveltaa näitä leikkauksia ja muita ns. kannustimia. Nythän ne on täysin epäreiluja kun ei ihmisillä ole vaihtoehtona mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tällaiset keskustelut ahdistavat rahattomia, miksi niitä käydään. Kerta toisensa jälkeen. Eikä korjata puutteita. Osa on vaarassa joutua kodittomaksi, eikä raha riitä ruokaan. Palkallinen proffa kokee että on varaa huudella vai onko jotain ymmärretty väärin.
Jep. Professorilta unohtuu, että kaikille tuet eivät ole liian helposti saatavilla tai loukuttamassa tuille. Meillä on paljon ihmisiä, joille maksetaan tukia vaikka he eivät niitä tarvitse, heille rajat mielummin kuin tarvitsevalle velvotteita. Vapautunut raha sitten kohdennetusti niille professorin mielestä tuella maakaville. Paljon parempaa rahansiirtoa kuin kepillä hakata ja velvoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa. Tuolla ei kovin montaa sellaista ole, joka velvotteilla kuopasta nousee. Ihan väärää puuta haukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta hyvä malli olisi sellainen joka oli ainakin omassa kotikunnassani ysärillä. Jos ihminen oli ollut työttömänä tietyn ajan, aika riippui henkilön iästä, hänet työllistettiin tes-palkalla kunnan töihin joksikin aikaa, esim. 5 kk. Tässä ihminen saa oikean käsityksen työstä ja elämän hallinnan tunteen kun elättää itsensä omalla työllään.
Miten ihmisen oma valinnanvapaus? Ei orjuutta.
No, näin ainakin erottuisi ne jotka ei vaan halua mennä töihin ja ne jotka töitä haluaa.
Näihin jotka eivät töihin edes halua, (edes siis palkalla jolla tulee) toimeen voisi sitten soveltaa näitä leikkauksia ja muita ns. kannustimia. Nythän ne on täysin epäreiluja kun ei ihmisillä ole vaihtoehtona mennä töihin.
Näitä, jotka eivät halua töihin on todella vähän.
"mutta samalla se voi passivoida ja jopa lisätä syrjäytymistä."
Jonkun pitäisi kertoa hänelle, että jotkin puutekohdat järjestelmässä voivat lisätä syrjäytymistä: työtön työnhakija ei saa tehdä vapaaehtoistyötä. Se ei ainakaan passivoi vaan toisi päiviin sisältöä ja kontakteja, parhaimmassa tapauksessa sillä voisi rakentaa pohjaa palkkatyöllistymiseen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.verkkouutiset.fi/a/tutkimusprofessori-hslle-sosiaalitukia-s…
Kerrankin asiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpäs mitä tuo oikeasti tarkoitti. Sosiaalituien tarkoitus on taata vähimmäisturva ja ihmisarvoinen elämä myös tilanteessa, jossa omia tuloja ei syystä tait oisesta pysty saamaan. Tuo professori siis oikeasti tarkoitti, että ihmisarvoisen elämän saa liian helposti. Mutta onko se niin? Pitäisikö meillä olla myös sellaisia ihmisiä, joille ei taata ihmisarvoista elämää? Pitäisikö ihmisarvoisen elämän olla jotain, minkä vain jotkut saavat? Pitäisikä ihmisarvoisen elämän olla Suomessa vaikeasti saavutettavissa?
Voiko ihmiseltä odottaa jotain ihmisarvoisen elämän eteen? Vastikkeettoman rahan antaminen työkykyisille on vasta noin 50 vuotta vanha keksintö. Sitä ennen oli mm. työllistämistöitä ja asutustiloja.
Niin no oikeus ihmisarvoiseen elämään taitaa olla aika lailla yhtä nuori "keksintö". Ennen vastikkeetonta rahaa ei nimittäin välttämättä ollut kaikilla ihmisarvoista elämääkään. Mutta niin, tuo mitä kysyit, osuu asian ytimeen: onko ihmisarvo ja ihmisarvoinen elämä jokaisen oikeus vai ovatko ne oikeus vain joillekin ja muut joutuvat "ansaitsemaan" ne? Sanoisin, että se, mitä tähän vastaa, kertoo aika paljon siitä, millainen ihminen itse on. Ja se, mitä yhteiskuntana tähän vastataan, kertoo siitä, ollaanko sivistysyhteiskunta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
On työttömyydestä paljon kokemusta eikä minua ainakaan haittaisi, jos vaikka parin vuoden työttömyyden jälkeen olisi joku velvoite käydä hetken aikaa jossain. Olen aktiivinen kyllä arjessani, mutta ei välttämättä korvaa sitä, että joutuu jonnekin raahautumaan joskus. Työttömyysputki voi imaista monia mukaansa eikä sieltä välttämättä enää nousta. Jokaisessa kunnassa voisi olla vaikka työpaikkoja, joihin palkattaisiin näitä työttömiä.
Jos kerran siellä pantataan työpaikkoja, niin eikö sitten vaan kannata rekrytä sinne ihmisiä ihan normaalisti ja maksaa heille kuukausipalkkaa? Mikä idea siinä on, että joku vaan "joutuu" menemään jonnekin. Kyllä yleensä työhön kuin työhön hakijoita tulee, kun laittaa työpaikan hakuun ja maksaa asianmukaisen palkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpäs mitä tuo oikeasti tarkoitti. Sosiaalituien tarkoitus on taata vähimmäisturva ja ihmisarvoinen elämä myös tilanteessa, jossa omia tuloja ei syystä tait oisesta pysty saamaan. Tuo professori siis oikeasti tarkoitti, että ihmisarvoisen elämän saa liian helposti. Mutta onko se niin? Pitäisikö meillä olla myös sellaisia ihmisiä, joille ei taata ihmisarvoista elämää? Pitäisikö ihmisarvoisen elämän olla jotain, minkä vain jotkut saavat? Pitäisikä ihmisarvoisen elämän olla Suomessa vaikeasti saavutettavissa?
Voiko ihmiseltä odottaa jotain ihmisarvoisen elämän eteen? Vastikkeettoman rahan antaminen työkykyisille on vasta noin 50 vuotta vanha keksintö. Sitä ennen oli mm. työllistämistöitä ja asutustiloja.
Niin no oikeus ihmisarvoiseen elämään taitaa olla aika lailla yhtä nuori "keksintö". Ennen vastikkeetonta rahaa ei nimittäin välttämättä ollut kaikilla ihmisarvoista elämääkään. Mutta niin, tuo mitä kysyit, osuu asian ytimeen: onko ihmisarvo ja ihmisarvoinen elämä jokaisen oikeus vai ovatko ne oikeus vain joillekin ja muut joutuvat "ansaitsemaan" ne? Sanoisin, että se, mitä tähän vastaa, kertoo aika paljon siitä, millainen ihminen itse on. Ja se, mitä yhteiskuntana tähän vastataan, kertoo siitä, ollaanko sivistysyhteiskunta vai ei.
Periaatteessa ansaitsemattomuus rinnastuu siihen, että esimerkiksi yksi perheenjäsen jättäisi kotityöt tekemättä ja vain nauttisi toisten töiden hedelmistä.
Tosin käytännössä asia on monimutkaisempi, koska yhteiskunnassa on asia nimeltä työmarkkinat. Työmarkkinoista ja niiden säätelystä johtuen työtä ei usein kannata teettää vaikka työ sinänsä olisi hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
On työttömyydestä paljon kokemusta eikä minua ainakaan haittaisi, jos vaikka parin vuoden työttömyyden jälkeen olisi joku velvoite käydä hetken aikaa jossain. Olen aktiivinen kyllä arjessani, mutta ei välttämättä korvaa sitä, että joutuu jonnekin raahautumaan joskus. Työttömyysputki voi imaista monia mukaansa eikä sieltä välttämättä enää nousta. Jokaisessa kunnassa voisi olla vaikka työpaikkoja, joihin palkattaisiin näitä työttömiä.
Minua ainakin ärsyttäisi tällainen. Ensin kytätään vainoharhaisesti, että työtön ei vaan opiskele jotain kiinnostavaa ja/tai hyödyllistä, että hän ei vaan tee vapaaehtoistyötä jossain järjestössä/yhdistyksessä/muualla, jonka toiminnan kokisi mielekkääksi ja missä haluaisi olla mukana, että hän ei vaan tee musiikkia, käsitöitä, kuvataidetta, luovaa kirjoittamista, tms. ainakaan tavoitteellisesti. Mutta sitten kun kaikki mielekäs, kiinnostava, työttömän itsensä kannalta tärkeä ja/tai hyödyllinen tekeminen on tehty kielletyksi, sitten tulisi joku velvoite, että pitää "raahautua jonnekin".
Esim. itse en uskalla työttömyysaikana hakea freelance-keikkoja, vaikka voisin niitä saada, koska tiedän kollegoita, jotka ovat tällaisten vuoksi menettäneet työttömyysturvansa. Ja sittenkö olisi tärkeää, että kahden vuoden työttömyyden jälkeen "joutuu raahautumaan jonnekin"??? Aivan naurettavaa, ihan kuin jossain Neuvostoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On työttömyydestä paljon kokemusta eikä minua ainakaan haittaisi, jos vaikka parin vuoden työttömyyden jälkeen olisi joku velvoite käydä hetken aikaa jossain. Olen aktiivinen kyllä arjessani, mutta ei välttämättä korvaa sitä, että joutuu jonnekin raahautumaan joskus. Työttömyysputki voi imaista monia mukaansa eikä sieltä välttämättä enää nousta. Jokaisessa kunnassa voisi olla vaikka työpaikkoja, joihin palkattaisiin näitä työttömiä.
Jos kerran siellä pantataan työpaikkoja, niin eikö sitten vaan kannata rekrytä sinne ihmisiä ihan normaalisti ja maksaa heille kuukausipalkkaa? Mikä idea siinä on, että joku vaan "joutuu" menemään jonnekin. Kyllä yleensä työhön kuin työhön hakijoita tulee, kun laittaa työpaikan hakuun ja maksaa asianmukaisen palkan.
Määräaikaisia suhteita voisi ainakin jakaa. Useampi pääsisi edes joskus töihin. Vaikka sitten puoleksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpäs mitä tuo oikeasti tarkoitti. Sosiaalituien tarkoitus on taata vähimmäisturva ja ihmisarvoinen elämä myös tilanteessa, jossa omia tuloja ei syystä tait oisesta pysty saamaan. Tuo professori siis oikeasti tarkoitti, että ihmisarvoisen elämän saa liian helposti. Mutta onko se niin? Pitäisikö meillä olla myös sellaisia ihmisiä, joille ei taata ihmisarvoista elämää? Pitäisikö ihmisarvoisen elämän olla jotain, minkä vain jotkut saavat? Pitäisikä ihmisarvoisen elämän olla Suomessa vaikeasti saavutettavissa?
Voiko ihmiseltä odottaa jotain ihmisarvoisen elämän eteen? Vastikkeettoman rahan antaminen työkykyisille on vasta noin 50 vuotta vanha keksintö. Sitä ennen oli mm. työllistämistöitä ja asutustiloja.
Niin no oikeus ihmisarvoiseen elämään taitaa olla aika lailla yhtä nuori "keksintö". Ennen vastikkeetonta rahaa ei nimittäin välttämättä ollut kaikilla ihmisarvoista elämääkään. Mutta niin, tuo mitä kysyit, osuu asian ytimeen: onko ihmisarvo ja ihmisarvoinen elämä jokaisen oikeus vai ovatko ne oikeus vain joillekin ja muut joutuvat "ansaitsemaan" ne? Sanoisin, että se, mitä tähän vastaa, kertoo aika paljon siitä, millainen ihminen itse on. Ja se, mitä yhteiskuntana tähän vastataan, kertoo siitä, ollaanko sivistysyhteiskunta vai ei.
Periaatteessa ansaitsemattomuus rinnastuu siihen, että esimerkiksi yksi perheenjäsen jättäisi kotityöt tekemättä ja vain nauttisi toisten töiden hedelmistä.
Tosin käytännössä asia on monimutkaisempi, koska yhteiskunnassa on asia nimeltä työmarkkinat. Työmarkkinoista ja niiden säätelystä johtuen työtä ei usein kannata teettää vaikka työ sinänsä olisi hyödyllistä.
Ei oikeastaan rinnastu. Kotona yhden tekemättömyys lisää muiden työmäärää, mutta yhteiskunnassa se, että joku Pekka ei mene töihin, ei tarkoita sitä, että työssäkäyvä Maija joutuisi tekemään oman työnsä lisäksi Pekan työt. Maija hyötyy omasta työstään ja saa paremman elintason, mutta Pekalla on vain työttömän elintaso. Kotona taas myös kotitöistä lintsaava saa suoran hyödyn muiden työn tulosista ihan samalla lailla kuin nämäkin. Ja kotona kukaan muu ei tule tekemään lintsarin töitä, mutta yhteiskunnassa, jos Pekka ei mene töihin, saa hänen sijastaan työn (ja sitä kautta paremman elintason) joku toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On työttömyydestä paljon kokemusta eikä minua ainakaan haittaisi, jos vaikka parin vuoden työttömyyden jälkeen olisi joku velvoite käydä hetken aikaa jossain. Olen aktiivinen kyllä arjessani, mutta ei välttämättä korvaa sitä, että joutuu jonnekin raahautumaan joskus. Työttömyysputki voi imaista monia mukaansa eikä sieltä välttämättä enää nousta. Jokaisessa kunnassa voisi olla vaikka työpaikkoja, joihin palkattaisiin näitä työttömiä.
Jos kerran siellä pantataan työpaikkoja, niin eikö sitten vaan kannata rekrytä sinne ihmisiä ihan normaalisti ja maksaa heille kuukausipalkkaa? Mikä idea siinä on, että joku vaan "joutuu" menemään jonnekin. Kyllä yleensä työhön kuin työhön hakijoita tulee, kun laittaa työpaikan hakuun ja maksaa asianmukaisen palkan.
Määräaikaisia suhteita voisi ainakin jakaa. Useampi pääsisi edes joskus töihin. Vaikka sitten puoleksi vuodeksi.
Onhan tämäntapaisia ollutkin. Mutta ei kaikille työttömille riittäisi tuollaisia töitä.
Todellakin. Verojen nettomwksajana olen samaa mieltä. Heldingissä jopa ideologisesti työtön valitaan valtuustoon. Kertoo kuinka mätä järjestelmämme on. Tuilla pärjää liian hyvin.
Tämä onkin Suomi eikä Neukkula. Jos on ikävä Neukkuaikoja niin voi matkustaa aikakapselilla menneisyyteen ihan yksinäänkin.
Lopetapa tuo lapsellinen käytös
-eri