OISPA JOKU JOKA SANOIS MITÄ TEHDÄ, KUN...
mies haluaisi vauvan ja mä en tosiaan tiedä, mitä ajatella! :( Muutama vuosi sitten oli kauhea vauvakuume mulla, mutta tilanne oli sellainen, ettei ollut mitään mahdollisuutta muuta kuin kuumeilla. Nyt mies on sanonut suoraan, ett vauva olis kiva, mutta ymmärtää ja hyväksyy, jos en halua enää yrittää. Haluaa, ett päätän itse, mitä haluan.
En tiedä mitä ihmettä tehdä... mulla kun ikää riittää... ja pelkoja! Ajatus uudesta pienestä nyytistä on aivan ihana ja vaikka mitä, mutta sitten järki rupee kuiskuttelee korvaan... Lopulta oon mennyt niin sekaisin, etten todellakaan tiedä enää onko mulla ees mielipidettä koko asiaan! Sitten mies ilmoitti vielä suoraan, ett mun pitäs hevonenkin myydä pois jo ennen kuin ruvetaan ees yrittää vauvaa... Ja en todellakaan tarkoita nyt sitten, ett hevonen on tärkeämpi kuin vauva, mutta se on todella rakas mulle ja on perheenjäsen samalla lailla kuin koirat ovat vaikkei se asukaan meillä kotona :)
Ystävät ei oikein pysty auttaa tässä, koska jotenkin asiasta on vaikea puhua heidän kanssaan... yks on ehdottomasti sitä mieltä ett oon " hullu" jos täs vaihees haluan aloittaa alusta ja yks taas sanoo, ett ehdottomasti kannattaa hankkia toinen lapsi ja lopuille en halua puhua näin henk.koht. asiasta.
Toivottavasti täältä löytyy tsemppaajia ja kannanottoja tähän omanapaiseen höpötykseen :) Surullista ehkä sinänsä, ettei mul ole sellaisia ystäviä joiden kanssa vois pohtia asiaa... mutta kun on aina niin kiire ja sitten haluais viettää esikoisen kans sitä kuuluisaa laatuaikaa enemmän kuin olla hömpöttelemäs ystävien kanssa. Tosin nyt sen huomaa, ett kyl ne ystävätkin on tosi tärkeitä olla olemassa!
Apua... nyt rupee menee liian syvälliseksi ja aiheen viereen :D Öitä siis kaikille! Meen sohvalle lojuu ja katselee teeveetä ja yritän ajatuksen voimalla saada pyykit koneesta narulle tai kuivausrumpuun!
Kommentit (6)
Meillä kanssa on ollut useamman vuoden sama juttu mies halusi toisen lapsen, mutta minä en. Nyt tosin on iskenyt itsellekin vauvakuume päälle, kun jätin pillerit pois.
Minullakin on myös hevonen, jota en aio myydä sen takia, että tulisin raskaaksi. Pitää vaan yrittää löytää hyvä ratsastaja sitten muutamaksi kuukaudeksi. Mies on sitten vauvan kanssa, että pääsen tallille ratsastamaan. =)
Kukaan ei tietenkään voi puolestasi päätöstä tehdä vaan sinun on tehtävä niin kuin oikealta tuntuu. Vaikeita on tuollaiset elämän mittaiset päätökset, mutta kyllä sinä pystyt sen päätöksen tekemään!
Miksi ihmeessä sinun (siis miehesi mielestä) pitäisi luopua hevosesta jo ennen yrityksen alkamista? Tai ylipäätään koko aikana?
Saisitko kenties vuokraajan hevosellesi tai voisitko ajatella että sen ylläpitoon antaisit odotusajaksi?
Meillä on kolme tenavaa ja neljättä kuumeillaan. Hevonen minultakin löytyy eikä meillä ole edes keskusteltu myymisestä. Mieheni on kyllä esittänyt pyynnön etten plussan jälkeen enään selkään nousisi ja tuota pyyntöä aion kyllä toteuttaa. Hevonen siirtyköön pihattoon odotusajaksi ja maastakäsin voin kuitenkin aika pitkään työskennellä sen kanssa lopun aikaa viettäköön lomaa! ;)
Tsemppiä päätöksen tekoon!
Rimpe
Elämä vain on ja sitä ei voi liian hyvin järjestää. Itselläni rauhallinen suomenheppa ja ei tule kysymykseenkään että siitä luopuisin. Itse asiassa aion ratsastaakkin niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Turvallisesti ja rauhallisesti tosin eli lähinnä metsä kävelyitä. Estevalmennukset ja kisat saa sen ajaksi jäädä. =) Ja innokkaita ratsastajia ja hoitajia löydät varmasti, tai jos et niin minä voin kyllä lähettää sinulle niitä säkillisen.
Lapsi on siunaus, ei sairaus... Onnea päätöksen tekoon!
Tervetuloa 2008 vauvoihin jos päädyt myös vauvaan. Sielä meitä hepparakkaita ja vauvarakkaita löytyy, keskustelu seura taattu. =)
Mulla kans mies on enemmän vauvaa vailla melkein kuin itse. Meillä kaksi muksua ja kovasti kolmas mietityttää. Pillerit jätin pois, mutta välillä ihan paniikki, että josko kohta oon raskaana. Kaksi ekaa raskautta ja vauva-aikaa meni tosi hyvin, joten nyt jännitän, että mitähän kolmannen kans sitten olisi...
Saa nähdä, alkuun ehkä nyt tjottaillaan, jos päästän miehen lähelle :).
On kamalan itsekäs ja huono äiti fiilis, kun tuntuu, ettei jaksais/haluais enää vauvaa.
Mä en muuta halua sanoa, kuin sen, että kuuntele sydäntäsi.
Se yleensä kertoo oikean vastauksen.
Ja jos miehen mielestä pitäis hienostä heppakaverista luopua niin sille miehelle näyttäsin kyllä mieluummin ovea.. Sussa on varmasti rakkautta ihan riittävästi miehelle, hepalle ja vauvalle (eikä välttämättä tässä järjestyksessä.,) ) Ja ehkäpä mieskin sen vielä huomaa!
Kaikkea hyvää sinulle!
T: piipaa