Lue keskustelun säännöt.
Kaipaako muutkin keski-iässä synnyinseuduilleen?
21.03.2026 |
Nyt viisikymppisenä on iskenyt valtava kaipuu synnyinseudulle Kymenlaaksoon. Katselen google mapsista tuttuja maisemia ja haen paikkoja, joissa olen asunut. Yritän löytää töitä synnyinseudultani ja muuttaa sinne takaisin. Onko muilla tällaista?
Kommentit (24)
Ei todellakaan ole.
Nyt 48vuotiaana olen iloinen että päässyt kotiseudun ympyröistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyinseuduillani, joten en. Olen välissä ollut muualla, mutta nyt taas Tampereella. Täällä on hyvä.
Ei, kaipasin kyllä maalle mutten synnyinseudulle.
Samat fiilikset. Ajattelen kuitenkin, että kaipuu kohdistuu loppujen lopuksi tiettyyn aikaan enemmän kuin paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa Vantaalle takaisin, jossa synnyin 1970-luvulla.
Kieltämättä voisin kaivata sitä 1980-luvun Vantaata, mutta kaupunki on muuttunut ihan erilaiseksi.
Tosin tuontapaiseen tunnelmaan voi päästä maakuntien Suomessa vielä.
Kaipaisin, mutta sitä ei enää ole. Suurin osa rakennuksista on purettu ja aiemmin tyhjille tonteille samoin kuin pelloille on rakennettu kerrostaloja. Paikka on aivan vieraan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin vuoden päästä olen 40 ja kaipaan maaseudun rauhaa ennen kaikkea omaa taloa ja omaa pihaa.
Otan vastamelukuulokkeet pois ->naapuri metelöi
Avaan oven ->naapuri
menen hissiin-> naapuri
Avaan talon ulko-oven-> ihmisiä
Menen lähi metsään -> ihmisiä.
Olishan se kiva jos on ihmisiä ympärillä mutta oispa sellaisia jotka saa valita kuten omia sukulaisia.
En kaipaa länsihelsikiläiseen lähiöön jossa kasvoin, kaipaan maaseudulle, asun nyt Keski-Uudellamaalla ja haaveilen länsirannikolle muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Espoossa ja nyt asun Helsingissä eli olen käytännössä koko ajan huudeilla.
N48
Aion muittaa Helsinkiin takaisin, pitäisi saada nykyinen asunto ensin myytyä. Vantaalla asuttu yli 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan kovasti 80-luvun Helsinkiä, mutta ei sitä enää ole. Nyky-Helsinkiin en muuttaisi ikipäivänä.
En, asun täällä. Tulin pakon edessä takaisin (työtilanne) ja jämähdin tänne. En haluaisi silti vanhuutta täällä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudesta asti tutulle ja rakkaalle mökkipaikkakunnalle muuttaisin kyllä, jos se mahdollista olisi.
En muista synnyinpaikastani mitään, mutta en myöskään kaipaa paikkoihin, joissa asuin ennen kuin täytin 20, en myöskään paikkoihin joissa asuin sen jälkeen. Nykyisessä paikassa olen viihtynyt viimeiset 25 vuotta.
Yleinen juttu, mutta itseäni ei kiinnosta. Hetken aikaa oli sellainen tunne.
Oikeasti en asu kovin kaukana. Ajan siitä läpi, jos käyn mökillä. Se on vanha mummola. Kaipaan sinne paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Ajattelen kuitenkin, että kaipuu kohdistuu loppujen lopuksi tiettyyn aikaan enemmän kuin paikkaan.
Juuri näin. Eikä siellä ole mikään enää samanlaista kuin nuoruudessa.
Katsos, kun sielläkään ei aika pysähdy odottamaan, että sinä joskus nostalgiapäissäsi haluat palata. Kannattaa säilyttää ne muistot pilaantumattomina.
Usko minua - kokemusta on.
Synnyinseudulla tulee käytyä muutama kerta vuodessa, siellä asuvat äiti ja sisko perheineen, ja olen nähnyt alueen muuttuneen, mutta ei nyt mitenkään radikaalisti. Kuitenkin sellainen pikkukaupungin elämän "helppous" on alkanut viehättää, tuttu murre, mentaliteetti ym. Asuminen halpaa, ei liikenneruuhkia. Helsingissä olen asunut 30 vuotta, enkä ole koskaan tänne kotiutunut, koko ajanhan tämä kaupunki menee huonompaan suuntaan.
-ap
Siis en, siellä on ankeaa ja paljon työttömyyttä. Pikku kylä ja kaikki kallista.