Miksi olet yksinhuoltaja?

päivänä, että hänestä ei ole elämään perheen kanssa. Liikaa vastuuta ja muuta tylsää. Perhe estää häntä elämästä unelmaansa.

vastauksesta. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kuinka moni on yksinhuoltaja omasta tahdostaan/tahtomattaan.

Ei ollut kuitenkaan ainoa syy, vaan miehessä oli myös jonkinverran narsistisia piirteitä (väkivaltaa, valheita, sairaalloista mustasukkaisuutta jne).. Eipä noita näkynyt ennenkuin siinä vaiheessa vasta kun aloin odottamaan ensimmäistä lastamme.



Mutta, katsoin parhaaksi luovuttaa taistelun hyvän parisuhteen puolesta uskottomuuden paljastuttua.

Loppui myös raskaus kesken kaiken, mutta kuitenki. :(

Tuntuu vain kurjalta kun yksinhuoltajia niin paljon mollataan ja todella moni on kyllä ihan tahtomattaan jäänyt yksinhuoltajaksi.

Miehen lähtöpäätös tuli yllätyksenä.

vaan se saa mut niin henkisille raunioille, et parempi pelastaa vauva ja itteni ja lähtee. eli synnytin yksin ja ihan alusta asti oon ollu yh. ja oikea ratkaisu oli, absolutely.

itse asiassa moni elää ihan yksin parisuhteessa ja nielee kaikenlaista paskaa vuosikausia ja kantaa kaiken vastuun yksin lapsista ja koko huusollista. Minä mukaan lukien.

että on niin paljon näkemättä elämää ettei halua jäädä tähän.

Ihmetyttää nämä miehet, jotka vain päättävät että lapsiperhe-elämä ei ole heitä varten. Kuinka usein nainen voi tehdä samanlaisen ratkaisun ja vain päättää jättää lapset? Ei kovinkaan moni, vaikka sitäkin kyllä tapahtuu. Kyllä se tuntuu miehille olevan paljon helpompaa.

Olin seitsemäntoista vuotta avioliitossa, lapsia kolme tai oikeasti neljä, esikoinen kuollut!

Kasvoimme erilleen ja erosimme.

Tapasin kuopuksen isän sterilisaation puratuksen jälkeen ja tulin raskaaksi.

En kuitenkaan voinut elää hänen kanssaan , isommat lapset vielä kotona, en halunnut uusiojuttuja.

Olen kasvattanut poikani 12 vuotta. Tapaa isäänsä pari kertaa vuodessa pitkän matkan takia. Isyyttäkään ei ole tunnustettu!

vaikka isäpuoli on heille rakas isä. Bio-isä paljastui lapselliseksi valehtelijaksi ja minä otin eron.

Nopeasti se löytyikin oli ilmeisesti valmiiksi katsottuna, vaikka ei koskaan ole voinut tunnustaa pettäneensä.



Mutta en minä kaipaa kenenkään sääliä, minun elämäni on paljon parempaa kuin monen aviovaimon. Saan mennä nukkumaan ja herätä silloin kun haluan, vapaapäivinä. Eikä minun tarvitse kenellekään selitellä kun ostan tuloihini nähden liian kalliit kengät, itsepä keittelen perunoita ja makaronia, lapsille säästääkseni kenkien hinnan.

Vierailija:

itse asiassa moni elää ihan yksin parisuhteessa ja nielee kaikenlaista paskaa vuosikausia ja kantaa kaiken vastuun yksin lapsista ja koko huusollista. Minä mukaan lukien.

Voimia sinulle ja halit!

itselle hellyyttä ja seuraa. Mutta en tiedä tahtoisinko asumaan kenenkään miehen kanssa kuitenkaan. Myös nämä parisuhdeväkivaltajutut pelottavat ja vievät intoa sitoutumiseen uudestaan.

Ilmoitti asiasta tekstiviestillä minulle töissä ollessaan ja parin päivän päästä muutti pois. Tilanne tuli todellakin yllättäen..odotin nimittäin perheeseemme toista lasta ja kaiken piti olla muka hyvin. Suunniteltiin isomman asunnon ostamista, puhuttiin siitä miten onnellisia (muka) oltiin.

No siitä erosta meni puolisen vuotta ja mies yritti takaisin luoksemme..olin hölmö ja annoin uuden mahdollisuuden. Olin vauvan synnyttyä väsynyt ja yövalvomisten keskellä kuvittelin miehen tuovan avun tilanteeseen. Hetki menikin hyvin, oltiin kuin vastarakastuneita. Mutta kun muutama kuukausi aikaa meni, mies sanoi ettei hänestä ole kuitenkaan elämään perhe-elämää ja lähti taas.

Meinasin romahtaa kokonaan..en tiedä millä voimilla siitä selvisin, mutta nykypäivänä olen vahvempi kuin koskaan.



Ja kun aina sanotaan että mitäs teit lapset rentun kanssa, olisit valinnut paremmin miehen.

Minä nimenomaan pidin ex-miestäni erittäin luotettavana miehenä josta tulisi loistava isä. Komea, mutta vaatimaton. Hyvässä työssä, muttei kuitenkaan urakeskeinen. Ja ymmärsin että kaikille ystäville ja sukulaisille tuli hänen toimintansa myös täydellisenä yllätyksenä.



Elämä on arvaamatonta..

on tarina kuin tästä Björqvist hommasta...

Tuntuu niin pahalta lukea lehdistä mitä heillä on ollut ja tapahtunut.

On kuin pikakelaisin omaa parisuhdetta takaisinpäin.

Sillä erolla, että minä karkasin lapsen kanssa jo muutama vuosi sitten.

Uusi mieskin on jo ja asiat hyvin. En vain vieläkään käsitä mitä ihmettä odotin monta vuotta?!! Onneksi olin niin vahva että lähdin.

Vierailija:

Ja kun aina sanotaan että mitäs teit lapset rentun kanssa, olisit valinnut paremmin miehen.

Minä nimenomaan pidin ex-miestäni erittäin luotettavana miehenä josta tulisi loistava isä. Komea, mutta vaatimaton. Hyvässä työssä, muttei kuitenkaan urakeskeinen. Ja ymmärsin että kaikille ystäville ja sukulaisille tuli hänen toimintansa myös täydellisenä yllätyksenä.

Elämä on arvaamatonta..

Vierailija:

Ja kun aina sanotaan että mitäs teit lapset rentun kanssa, olisit valinnut paremmin miehen.

Minä nimenomaan pidin ex-miestäni erittäin luotettavana miehenä josta tulisi loistava isä. Komea, mutta vaatimaton. Hyvässä työssä, muttei kuitenkaan urakeskeinen. Ja ymmärsin että kaikille ystäville ja sukulaisille tuli hänen toimintansa myös täydellisenä yllätyksenä.

Elämä on arvaamatonta..

välit exän kanssa tosi hyvät ja näkee lapsia paljon.



Totesin vain ettei teiniliitto enää toimi eikä siitä saa toimivaa. Jatkuvaa tappelua ja riitelyä, joka alkoi vaikuttaa jo koko perheen elämään negatiivisesti.



Ero ei tietenkään ole koskaan lapsille helppo, mutta mielestäni jääminen huonoon suhteeseen ei myöskään ole lapsille aina se paras ratkaisu. Nyt meillä sekä äiti että isä paljon iloisempia ja positiivisempia.