Miksi olet yksinhuoltaja?

Vierailija:

Ilmoitti asiasta tekstiviestillä minulle töissä ollessaan ja parin päivän päästä muutti pois. Tilanne tuli todellakin yllättäen..odotin nimittäin perheeseemme toista lasta ja kaiken piti olla muka hyvin. Suunniteltiin isomman asunnon ostamista, puhuttiin siitä miten onnellisia (muka) oltiin.

No siitä erosta meni puolisen vuotta ja mies yritti takaisin luoksemme..olin hölmö ja annoin uuden mahdollisuuden. Olin vauvan synnyttyä väsynyt ja yövalvomisten keskellä kuvittelin miehen tuovan avun tilanteeseen. Hetki menikin hyvin, oltiin kuin vastarakastuneita. Mutta kun muutama kuukausi aikaa meni, mies sanoi ettei hänestä ole kuitenkaan elämään perhe-elämää ja lähti taas.

Meinasin romahtaa kokonaan..en tiedä millä voimilla siitä selvisin, mutta nykypäivänä olen vahvempi kuin koskaan.

Ja kun aina sanotaan että mitäs teit lapset rentun kanssa, olisit valinnut paremmin miehen.

Minä nimenomaan pidin ex-miestäni erittäin luotettavana miehenä josta tulisi loistava isä. Komea, mutta vaatimaton. Hyvässä työssä, muttei kuitenkaan urakeskeinen. Ja ymmärsin että kaikille ystäville ja sukulaisille tuli hänen toimintansa myös täydellisenä yllätyksenä.

Elämä on arvaamatonta..

Meillä just tollainen ihana elämä ja ollaan kaikkien (myös itsemme mielestä) unelmapari.

Mä varmasti murtuisin kokonaan jos mies yht' äkkiä päättäis ettei jaksa mua ja tätä meidän yhteistä perhettä/elämää.

Voimia!

ei kuulemma halunnut lapsia ja lähtiissä veti turpaan yritti toki rakaus aikana madella takasin elämääni mutta minä en ottanut ja nyt olen maailman onnellisin äiti 9kk tytölleni

mies oli lestadiolainen ja yritti pakottaa aborttiin. Sukunsa ei olisi kuulemma kestänyt (esiaviollista seksiä kirkkoon kuulumattoman kanssa) ja oma elämänsä olisi mennyt pilalle lapsen takia. Hutut minä siitä äijästä, heipat sanoin eikä sen koommin olla tavattu. Ja varmasti on elämämme huomattavasti parempaa kahden.

meidän kauan toivottu lapsi oli 2 kk...

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vain kurjalta kun yksinhuoltajia niin paljon mollataan ja todella moni on kyllä ihan tahtomattaan jäänyt yksinhuoltajaksi.

Totta, aikuisena miehenä en ymmärrä yksinhuoltajien mollaamista. Jos aviopuolisi ei ollut sopiva tms, niin silloin ero voi olla hyvinkin mielekästä.

Sitäpaitsi yksinhuoltaja äiti on myös nainen omine naisen haluineen, siinä ei ole mitään tuomittavaa.

Vierailija kirjoitti:

itselle hellyyttä ja seuraa. Mutta en tiedä tahtoisinko asumaan kenenkään miehen kanssa kuitenkaan. Myös nämä parisuhdeväkivaltajutut pelottavat ja vievät intoa sitoutumiseen uudestaan.

Ymmärrän sinua. / vilivallaton