Olivatko vanhempasi (lapsuudessasi) empaattisia ja kivoja?

Luulin, että olivat. Kunnes näin mitä oikea empatia on. Todellisuudessa isä oli välttelevä ja mutsi kontrolloiva, manipuloiva ja piti varpaillaan koko lapsuuden. Palkitsi ja rankaisi ilman johdonmukaisuutta, täysin omien mielialojen mukaan.

Kyllä, isä etenkin. Äitikin oli useimmiten, mutta hänellä on epävakaa persoonallisuus, joten huonoina hetkinä tai stressaantuneena raivosi ja ilkeili. Sain kuitenkin lapsena paljon lämpöä ja rakkautta.

Te pystytte hyvin kuvailemaan. Minä jotenkin en, vaikka sana on muuten hallussa. Ap

Vanhoina ihmisinä ovat nykyisin varsin leppoisia.

Nuorempana isäntä otti toisinaan viinaa ja alkoi aina silloin rähisemään.

Jos empatia on sitä että remmiä tulee harva se päivä, niin kyllä.

Isä oli hyvin lämmin, empaattinen ihminen. Äiti myös ystävällinen, mutta hieman etäinen. Koti oli turvasatamani. 

Vierailija kirjoitti:

Te pystytte hyvin kuvailemaan. Minä jotenkin en, vaikka sana on muuten hallussa. Ap

Tuo voi kertoa siitä, että jotain vikaa siellä oli. Lapsi on vanhemmilleen todella lojaali, ja vaatii ensin tilanteen rehellistä näkemistä ja vielä rohkeutta sanoa se ääneen! Ennenkuin itse pystyin, en muistanut lapsuudesta paljon mitään ja ajattelin sen olleen ihan ok. Kunnes hyvä ystävä sanoi niistä asioista, joita muistin, että toi ei todellakaan ollut ok! Siitä se muisti alkoi palautua, kun ensin hyväksyi, ettei se perhe ehkä ollutkaan niin jees.

Eivät olleet. Empatiaa riitti niin pitkälle kuin ymmärrystä, eli ei pitkälle. Kyky asettua mun asemaan täys nolla, mutta multa kyllä osattiin vaatia itsen uhraamista, jatkuvaa joustoa ja ikuista ymmärrystä. Aina vika piti löytää itsestä. Eivät kasvattaneet vaan pitivät joskus enemmän joskus vähemmän kontrollissa ja poissa tieltä, silmistä ja etenkin tarvitsemasta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te pystytte hyvin kuvailemaan. Minä jotenkin en, vaikka sana on muuten hallussa. Ap

Tuo voi kertoa siitä, että jotain vikaa siellä oli. Lapsi on vanhemmilleen todella lojaali, ja vaatii ensin tilanteen rehellistä näkemistä ja vielä rohkeutta sanoa se ääneen! Ennenkuin itse pystyin, en muistanut lapsuudesta paljon mitään ja ajattelin sen olleen ihan ok. Kunnes hyvä ystävä sanoi niistä asioista, joita muistin, että toi ei todellakaan ollut ok! Siitä se muisti alkoi palautua, kun ensin hyväksyi, ettei se perhe ehkä ollutkaan niin jees.

Oli paljonkin vikaa, muistan mutten pysty kaikkea jäsentelemään. Ap

Eivät olleet. Isä vihainen, epävakaa ja arvaamaton, yleensä pahalla päällä tai hyvällä tuulella vain humalassa. Äiti pinna kireällä ollut kontrolloiva suorittaja. Ja myös toi että aina löytyi syy itsestä. Viljeli aina kovasti sananparsia ja jäänyt niin mieleen tuo "kyllä sika syitä löytää, maa kova, kärsä kipeä. Todella ala-arvoista sanoa lapselle, joka ei vaikka juuri jaksaisi tehdä jotain koska väsyttää. Eli ei empatian häivääkään.

Eivät paljoakaan. Isästä en niin paljoa muista, koska hän kuoli ennekuin kouluun ennätin. Hän kuitenkin tuli toimeen ihmisten kanssa.

Äiti oli kokenut häntä kuluttavia asioita, kuten isän kuoleman, ja hän voi pahoin. Muuta hän ei pahoinvoinnilleen osannut tehdä kuin kipata sitä toisten niskaan. Enimmäkseen huusi kunnes sai tahtonsa läpi. Olisi kai mun osata taluttaa hänet lekuriin, mutten osannut. Mutta levätkööt rauhassa.

Eipä oikeastaan.

Selkään tuli monesti, tukkapöllyä useammin ja luunappeja säännöllisesti. Kellarissa tuli vietettyä paljon aikaa häpeämässä kuin myös pienissä vaatteissa ulkona pakkasella. Isä vittuili päin naamaa ja kertoi nauttivansa siitä. 

Isäni on edelleen hyväntahtoisin ja kiltein ihminen jonka olen tavannut. Oli sitä lapsuudessanikin. Äitini puolestaan oli hirviö.

Kyllä he olivat sellaisia. Eivät halailijoita, mutta hyviä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Äidillä oli vielä hauska huumorintaju ja hän käytti sitä nokkelasti meidän murrosiän aikana ilman, että niistä me lapset  olisi loukkaannuttu. Se oli sellaista hyvää huumoria, joka kolahti teinin kapinavaiheessa ja sai nauramaan ( tietysti itsekseen omassa huoneessa kuin olisi äidille näyttänyt miten se nauratti). Huumori on aika hyvä kasvatuskeino, jos siinä ei pilkata ja loukata ketään. Se lähensi äitiin.