Olen pian 40-v. nainen ja tuntuu...

...että elämä on tässä. Olen naimisissa, on lapsi, olen töissä jne. silti ei asiat mene kuten haluaisin ja tämä ahdistaa minua. Ennenkuin sanotte että minulla asiat on hyvin, pitäisi nähtävästi olla mutta olen varmaan burnoutin partaalla. Töissä on nyt haastavaa ja kiireistä ja firma taloudellisissa vaikeuksissa. 

Mies yrittää ottaa jonkinlaista roolia mutta en ole pitkään aikaan tuntenut emotionaalista yhteyttä häneen ja olen kyseenalaistanut rakkauttani häneen. Joskus olen (vaikka olen ollut naimisissa) ihastunut johon kuhun ja tuntenut raastavaa mustasukkaisuutta häntä kohtaan. Miestäni kohtaan en ole ikinä ollut mustasukkainen mikä on outoa. Eikö minulla ole mitään tunteita häntä kohtaan? 

Olen pitänyt ulkonäöstäni hyvää huolta ja olen huomannut kuinka paljon huomiota saan muilta miehiltä. Vaikka usein se on ärsyttävää mutta myös oudolla tavalla imartelevaa. Samalla tulee syyllinen tunne mieheni takia.

En ymmärrä tätä tyyliä hakea stimulaatiota ihmiskontakteista, en pettäisi miestäni mutta samalla nautin siitä huomiosta mitä saan naisilta kuin miehiltäkin. Olenko vain tylsistynyt vai podenko neljänkympin kriisiä? Minun, jonka pitäisi olla jo asettunut jaloilleen.