Keitä ovat ne, jotka voivat melkein valita mihun menevät töihin?

Ne on lukion käyneitä. Amiksen käyneet ei kelpaa töihin.

Minä. Kokenut, ammattitatoinen ja lukuisia erityiskoulutuksia käynyt miespuolinen sairaanhoitaja erinomaisilla papereilla ja suosituksilla.

Vierailija kirjoitti:

Ne on lukion käyneitä. Amiksen käyneet ei kelpaa töihin.

Voi olla totta. Minä olen käynyt lukion ja amiksen. Olen amishommissa omalla alalla. 4. firma menossa. Olen saanut aina töitä helposti.

Sosiaalityöntekijä saa viikossa töitä ja saa valita minne menee. 

Riippuu varmaan vähän alueesta jne., mutta ainakin mieheni tuntuu olevan tällainen. Sähkö- ja automaatioasentaja laajalla kokemuksella, ja sivusta katsomani perusteella teollisuuden yritykset repivät käsistä kyvykkäät automaatio-osaajat. 

Haaste tässä on varmaan se kokemuksen kartuttaminen, tätäkin alaa on paljon työvoimakoulutuksena mutta pelkät paperit eivät kauheasti auta työnhaussa ennen kun on sitä kuuluisaa kokemusta. Hankala kuvio.

Puolisoni. On sillä kyllä osaamistakin spesifiltä alalta mutta hänellä on hemmetin laajat verkostot. On hyvin sosiaalinen ja just se kiva tyyppi josta kaikki tykkää. Sanoisin että nuo verkostot ja hyvän tyypin maine merkitsee enemmän kun koulutus. 

Ne on niitä mee töihin persuja. Ne voi valita kaiken sormia napsauttamalla. :D

Mm. timanttiporaajat ja kellosepät ja ehkä yllättäen myös putki- ja lvi-asentajat. Kapean erikoisalan osaajat.

Yksi ryhmä on täysin osaamattomat korruptiorahan perässä juoksevat ja toinen ryhmä on ns. "Kyläsepät", jotka rakentavat talon yhdellä kädellä.

40 vuotta olen elänyt tässä maassa. En ole ikinä tavannut moista henkilöä. Verkostojen kautta joutuvat työpaikkansa valitsemaan. Heillä vain on isommat verkostot.

En ole varsinaisesti tuollainen, mutta mulle on useamman kerran tarjottu töitä erinäisistä paikoista. En ole kaikkia ottanut vastaan. Varmaankin siksi, että olen ihan ok tyyppi.

Eduskunnasta pudonneet, niitä ei koskaan näe vuosikausia sopeutumisrahalla.

Verkostoitunut ja sosiaalinen henkilö, joka vaihtaa työpaikkaa oma-aloitteisesti, ei vasta työttömyyden uhatessa.

Jäin viime vuonna työttömäksi ja sain neljä työtarjousta, vain yhteen olin hakenut normaalin työhakemuksen kautta. 

48v, tekniskaupallinen korkeakoulutus ja ennen kaikkea pitkä työura teknologiayrityksissä tekemässä niitä asioita, jotka tekevät firmasta kilpailukykyisen tulevaisuudessa. 

Minulla on ollut oikein palkitseva työura muutenkin kuin taloudellisesti, ja keskeinen asia siinä on ollut se, että minulla on ollut jostain syystä toistuvasti kykyä nähdä mitä kulloisenkin työnantajan pitäisi tehdä menestyäkseen paremmin, ja sitten olen pystynyt (yleensä) myös toteuttamaan näitä asioita joko oman työni tai johtamieni tiimien kautta. 

Siis ei niin että valittaa että miten asiat on huonosti, vaan niin kertoo että minä ajan tätä nyt suuntaan Y koska se parantaa asiaa X. 

Toinen varhainen oivallus oli tajuta että jokainen vastaa itse oman työmarkkina-arvonsa ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Siksi olen muutaman kerran urallani esim vaihtanut heikommin palkattuun rooliin koska olen nähnyt että uudella osaamisella on parempi tulevaisuus edessään. Yleensä palkkaero on kuitenkin tasoittunut vuoden parin sisällä.