Onko normaalia, että vanhemmat vastailevat lastensa puheluihin kesken työpäivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika aikaansa kutakin. Meillä naisvaltaisella paikalla, ollaan eri ikäisiä, on aina joku jolla on lasten soitteluvaihe menossa, joku, jolla on se jo takanapäin ja joku, jolla se on vasta edessä. Se on loppujen lopuksi pieni aika kun lapset tarvivat turvakseen ja mielenrauhakseen kuulla sitä äidin tai isän ääntä edes hetken. Jos tätä ei ymmärrä, suosittelen olemaan hankkimatta lapsia.

Tämä. Ja mitä sitten, jos lapsi soittaa minuutin puhelun. Joku toinen työntekijä istuu kahvihuoneessa päivittäin pidempään kuin muut, joku käy vessassa monta kertaa päivässä, joku toinen käy tupakalla, joku laahustaa, toinen kävelee ripeästi.

 

Meillä on pari kouluikäistä lasta ja lapset soittavat ehkä kerran kuukaudessa minulle töihin. Paljon enemmän pitää sumplia miehen kanssa päiväkoti-ikäisen lapsemme asioita, koska päiväkoti menee kiinni klo 17.00 ja meidän työpäivät jatkuvat usein tämän jälkeen. Yleensä toisen täytyy lähteä töistä aiemmin ja tehdä loppuilta etänä. Työpäivät ovat usein 10 - 12 h. Tätä taustaa vasten joku minuutin puhelu lapselle olisi työnantajalta täysin turhaa nipottamista. Aina työntekijällä on myös se mahdollisuus, että alkaa oikeasti tehdä sen 8h eikä yhtään enempää. 

Aika eri asia jos soittaa joka päivä tai kerran kuulaudessa. Ei kai ketään haittaa satunnainen soitto. Ap puhui että joka päivä soittelee..

Minua ei haittaisi vaikka työkaverin lapsi soittaisi joka päivä. Minä käyn töissä paskalla joka päivä. Kaikki työkaverit eivät käy töissä paskalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit kehtaa vielä valittaa ja itkeä miksi ei tienaa samaa kuin miehet vaikka äideillä menee työpäivät siihen että juttelee lastensa kanssa puhelimessa eikä tee töitä

Lapset pitää opettaa soittamaan isälleen, niin naiset voi tehdä töitään keskeytyksettä.

Kuka sille lapselle on opettanut että aina saa häiritä äitiä tai isää kun ne on töissä? Eikö sille lapselle voi opettaa että kun isi ja äiti on töissä niin silloin ei soitella ja häiritä työntekoa?

Siinä on lapselle tosi kiva lapsuus, kun vanhemmat hokee koko ajan "minua ei saa häiritä". 

Tämän ketjun perusteella en ihmettele yhtään, että syntyvyys laskee.

Ei hyvää päivää. Kyllä 9 ja 11 vuotiaiden pitää osata olla soittamatta vanhemmilleen pari tuntia kotona jos vanhemmat töissä. Onhan noista jo seuraakin toisilleen.

Syntyvyyteen vaikuttaa lähinnä, että eihän normaalijärkinen voi pariutua läheisriippuvaisen kanssa. Siitähän vasta traumat lapsille jää.

Kyllä vahempien tärkein tehtävä on rakastaa ja hoitaa lapsia ikätasonsa mukaan sekä opettaa heidät pärjäämään elämässä.

Läsnä pitää olla kun sen aika on. Ylimääräinen hyysääminen on vain haitta ja lapset kasvaa ihan kieroon jos oikeasti alkaa kaiken maailmassa tasoittamaan lasten tieltä.

 

T. Kolmen isä

Miksi se lapsen soitto on sulle hirveä ongelma? Meillä tehdään pitkää työpäivää, eikä työnantajaa todellakaan kiinnosta puhunko minuutin lapseni kanssa, kun tulosta tulee. Keskity sinäkin vain omiin töihisi.

Ei satunnainen soitto haittaa. Ap puhui että 9 ja 11 v soittelee joka päivä. Minä ainakin haluan että omat lapset on onnellisia ja pärjää elämässä. Kyllä jotain on pielessä jos ei pysty pienimpiäkään asioita ratkaisemaan itse. Onko sitten turvaton olo ja mistä se johtuu? Jos lapsella on perusturvallinen olo ja hän tietää että osaa ja pystyy niin miksi hän soittelisi pikkuasioista. Hätäilanteet on erikseen.

Meillä on avokonttori, ja sääntö että jos puhuu yksityispuhelua, poistuu konttorista muihin tiloihin ettei häiritse muita. MIelestäni ihan kohtuullista hoitaa joitakin yksityisasioita työpäivän aikana. MUTTA, on myös työtehtäviä ja työtianteita, ettei yksityisasiat vaan kuulu sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä vastaan henkilökohtaisiin puheluihin työpäivän aikana. Ei meillä duunissa kytätä, että montako tuntia ja minuuttia käytän työtehtäviin työpäivän aikana. Työnantaja odottaa vain, että työt tulevat tehdyksi ajallaan ja laadullisesti odotusten mukaisesti. 

Palaveristakin?

Riippuu tilanteesta, mutta toisinaan kyllä. Olen ollut riittävän pitkään samassa työpaikassa ja siellä vallitsee hyvä luottamus. Pomo ja läheiset työkaverit tietävät, että jos vastaan puheluun esim. palaverin aikana, niin siihen on hyvä syy. Yleensä jos soittajalla on tärkeä asia, niin sitten soittoyrityksen perään tulee välittömästä viesti. Esim. viime viikolla en vastannut puolisoni puheluun, koska olin juuri puhumassa ja pitämässä omaa osuuttani palaverissa. Puoliso yritti välittömästi soittaa uudestaan, joten tiesin, että syy on tärkeä. Ei olisi muuten soittanut toistamiseen heti putkeen. Sanoin, että pidetään parin minuutin tauko, koska valitettavasti joudun nyt vastaamaan tähän puheluun. Kaikille oli ok. 

Mielenkiinnosta, mikä asia oli niin tärkeä että puolison piti keskeyttää työpäiväsi ja tärkeä esitysvuorosi ja saada välittömästi yhteys sinuun? Yritän hahmottaa miten toiset toimivat. Mikä on niin akuuttia että aikuisen on tavoitettava toinen aikuinen aivan samantien eikä asia voi odottaa esimerkiksi 30-45 min, tai miten kauan osuuteesi olisikaan kestänyt. 

Samaa minä ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset tarvitsee vanhempiaan.

Nämä voi laittaa iltapäiväkerhoon, jos ei pärjää omillaan. Kerhoissa puhelinkielto, pärjäävät ne tunnit, kun vanhempi töissä. Helpottaa vanhemman työpäivää, ettei tarvitse kytätä puhelinta ja työkaverit ovat tyytyväisiä. Lisäksi pienellä koululaisella on turvallinen olo. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin kerran työpaikalla puhutteluun, kun pyysin tällaista curling-äitiä sulkemaan puhelimen palaverin loppuajaksi. Koko porukka oli moneen kertaan kuunnellut Pirkka-Petterin asioiden pyörittelyä, kun äiti vastaisi koko ajan puhelimeen. Äiti poistui kokouksesta, ja kokouksen jälkeen sain haukut esihenkilöltä kun "en ymmärrä äitiyttä".  Pari kertaa tämän jälkeen viihdytin itseäni antamalla tämän äidin höpöttää puhelimessa suurimman osan palaveria. Varasin sitten aina vain uutta palavaeria.

Olis vaan pitänyt todeta "Jos nimi tämä palaveri ei kiinnosta, niin voi poistua. " 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle vastataan jos se ei ole täysin mahdotonta työtilanteen takia.

Milloin se on täysin mahdotonta? 

Jaksan ihmetellä teitä, joilla ei ole mitään käsitystä asioista, jotka ovat teidän suoranaisen arkikokemuksenne ulkopuolella. 

On ihan valtavasti töitä, joissa kännykkä on pidettävä äänettömällä. Esimerkiksi kaupunkiliikenteen bussikuski ei varmasti saa pitää ääniä päällä ja vastata puhelimeen. Täällä ehdittiin jo haukkua psykologi siitä, että hän tekeytyy tärkeäksi, mutta tuskinpa useimmat asiakkaat tykkäävät, jos psykologi vastaa puhelimeen kesken henkilökohtaisen keskustelun. Kaupan kassallakaan ei varmasti saa vastata kännykkään, vaikka asiakkaita ei juuri sillä hetkellä olisi. 

Sitten on nekin työt, joissa ei välttämättä saa edes pitää sitä puhelinta mukana joka paikassa. Leikkaussaliin tuskin saa ottaa kännykkää. Itsekin olen ollut sellaisessa työssä, jossa puhelin piti tietoturvasyistä jättää pukuhuoneeseen. 

Minä olen työssä, jossa hygieniasyystä puhelin pitää jättää pukuhuoneeseen

Nyky lapsista kasvatetaan niin vajaa älyisiä jatkuvalla paapomisella. Teini-iässäkin tarvii ohjeen ottaa välipalaksi leipää ja mehua, kun ei olla opetettu ajattelemaan itse

Vierailija kirjoitti:

Työntekijällä on oikeus hoitaa lapsensa ja muut elämään kuuluvat velvollisuutensa. Toki, jos niitä on aivan hirveästi, niin silloin työnantaja voi määrätä, että se ei kuulu työaikaan eikä palkanmaksua siltä ajalta tapahdu.

Käytännössä tuo olisi liian vaikeaa valvoa ja laskea ja siksi sitä ei tehdä.

Mutta on oikeus vastata ja pienten lasten ollessa kyseessä, olisi täysin vastuutonta olla vastaamatta.

Lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja vanhemmilla vastuu huolehtia lapsista, myös silloin kun ovat itse töissä ja lapsi koulussa.

Ihmisillä on velvollisuus hoitaa työnsä. Ei palaverista mitään tule, jos jokainen osallistuja vuorollaan vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset tarvitsee vanhempiaan.

Nämä voi laittaa iltapäiväkerhoon, jos ei pärjää omillaan. Kerhoissa puhelinkielto, pärjäävät ne tunnit, kun vanhempi töissä. Helpottaa vanhemman työpäivää, ettei tarvitse kytätä puhelinta ja työkaverit ovat tyytyväisiä. Lisäksi pienellä koululaisella on turvallinen olo. 

Missä iltapäiväkerhoja on muille kuin ekaluokkalaisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän sitä ennen pärjättiin kun ei ollut kännyköitä millä jatkuvasti soitella ja tekstitellä.

Oli sovittu rajat etukäteen ja jätettiin lappu pöydälle kotiin. Hätätapauksessa soitettiin lankapuhelimella.

Meillä ei ollut edes lankapuhelinta eikä mitään liikkumisen rajoja oltu sovittu. Minä en saanut mennä minnekään eikä meille saanut tulla kukaan. Tottelin, koska pelkäsin vanhempiani.

Eli ne rajat oli sovittu jo ihan sinun oman kertoman mukaan. Sinulla liikkumisen rajat oli määritelty kotiin ja vierailusäännötkin oli selkeästi selvät. 

Ei niitä oltu sovittu, vain tämä lapsi kylläkin valittavasti eli pelon ilmapiirissä. 

9 v. ja 11 v. ovat ihan lapsia vielä. Tämä meidän nyky-yhteiskunta, ja täälläkin osa, tuntuu vaan pakottavan lasten kypsyvän ja pärjäävän omillaan liian aikaisin. Sitten kun nämä lapset aloittavat sek*isuhteet, päihteet jne. nuorena, koska eivät ole tulleet kotona nähdyksi ja kuulluksi pienenä, niin sitten kyllä huudellaan että missä vanhemmat ovat olleet.

Minulle on käynyt näin: 

1. Olin tekemässä puhelimessa tilausta erääseen firmaan ja kesken tilauksen mulle sanottiin "odota hetki, mun lapsi soittaa ja mun on pakko ottaa tää puhelu" ja sitten minut noin vain jätettiin linjalle odottamaan. Kun ei 5 minuutin odottelun jälkeenkään puhelu ei jatkunut, lopetin puhelun itse. 

2. Olin avioeron ja työuupumuksen takia hakeutunut yksityiselle psykologille, joka oli kallis, mutta ainakin oli joku jolle puhua. Neljännellä käyntikerralla psykologi vaikutti hajamieliseltä ja hermostuneelta eikä tuntunut muistavan mitään, mitä olin edellisillä tapaamisilla kertonut (esim. olin jauhanut pitkään avioerosurustani niin hän kysyi "niin olikos sulla puolisoa?") ja hänellä oli pöydällään kännykkä, joka piippasi koko ajan ja hän otti sen jatkuvasti käteensä ja selitteli "mun täytyy katsoa tää, jos mun lapsilla on joku hätänä" (hänen lapsensa olivat lukiolaisia) ja kun puhelin soi, hän sanoi minulle "no niin me voidaankin lopettaa tällä kerralla jo nyt" (melkein 20 minuuttia etuajassa ja jouduin silti maksamaan tunnista) En mennyt sinne enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus, jos on vasta koulun aloittaneet lapset. Mutta miksi joku 11 v enää soittelisi äidille? Eikö noita asioita voi käydä etukäteen läpi.

Se on sitä välittämistä!

Itse olin sellaisessa työssä että lapsi olisi voinut poiketa koulun jälkeen leikkimään sinne,

ei halunnut, halusi kotiin olemaan rauhassa.

Sitten kilautti töihin että "menen ulos ja oon syönyt ja tulen neljältä kun sä tuut"

Siihen meni minuutti! Pelkkä ilmoitusluontoinen asia.

Ei sitä soittelua kauaa kestä, yläkouluun mennessä se loppuu!

Mikä työpaikka on semmoinen, sinne voidaan ottaa lapsia leikkimään???

Minulla on 10- ja 12- vuotiaat, teen etätöitä kotona. Lapset soittavat harvakseltaan koulun jälkeen, vastaan jos pystyn, ja jos en pysty, niin laitan viestin (asiat ovat joko voiko X tulla meille, voinko mennä X:lle, voitko hakea kun jalka on kipeä/sataa/luistinkassi painaa).

Kesken palaverin on kyllä vähän outoa vastata, ei tulisi itsellä mieleen.

Mua olis nolottanut jos omat lapseni olis soitelleet pitkin päivää joka päivä. Työkaveri vastasi jatkuvasti omilleen,tyyliin: "ne kengät on eteisessä,ota jääkaapista ruokaa,tuun kahdeksalta töistä."Painui toisinaan kesken potilastyön vessaan ohjeistamaan kouluikäisiä lapsiaan ja viipyi ikuisuuden. Ärsytti moinen pakoilu työn äärestä,koskaan ei ollu "oikeeta"asiaa. Miksei se rajannut lapsiaan ja miksei me työkaverit  rajanneet tätä hoitajaa,nöyrästi vaan hoidimme hänenkin kesken jääneet hommansa.  Terv. Vittuuntunut lähihoitaja

Nuo on kaksi ihan eri asiaa. Se että opettaa lapsen itsenäiseksi ikäryhmänsä tasoisesti ei ole heitteillejättöä. Unohtamatta syliä, halausta ja kuuntelua kun lapsi sitä tarvitsee.

Heitteillejättöä on, jos ei opeta lapselle sem turvallisen arjen yhteydessä ihan arkielämässä tarvittavia perustaitoja,  sosiaalisia sääntöjä, kärsivällisyyttä ja työnteon merkitystä. 

Eikö kotona voi sopia asioista etukäteen ettei turhista asioista tarvitse soitella töihin?

"Saanko mennä Maijan luo?" Saat tietysti, riittää että jätät keittiön pöydälle lapun "olen Maijan luona" 

"Saako Maija tulla meille?" Saa tietysti.

"Saanko lisää peliaikaa?" Et saa.

"Saako Peukku-Pena ja Adhd-Aatu tulla meille." Eivät saa.

En ole kyllä ikinä ollut yhdessäkään työpaikassa, jossa lasten soittelu olisi mikään ongelma? Onko tämä nyt taas näitä keksittyjä ongelmia? Olen nyt ollut kohta vuoden uudessa työpaikassa, ja olen kuullut tänä vuonna kaksi kertaa työkaverin puhuvan lapsensa kanssa ja aina se on tehty huomaamattomasti ja muita häiritsemättä. Onko tämä nyt oikeasti joku isokin ongelma suomalaisessa työelämässä? Enpä usko. 

Vierailija kirjoitti:

9 v. ja 11 v. ovat ihan lapsia vielä. Tämä meidän nyky-yhteiskunta, ja täälläkin osa, tuntuu vaan pakottavan lasten kypsyvän ja pärjäävän omillaan liian aikaisin. Sitten kun nämä lapset aloittavat sek*isuhteet, päihteet jne. nuorena, koska eivät ole tulleet kotona nähdyksi ja kuulluksi pienenä, niin sitten kyllä huudellaan että missä vanhemmat ovat olleet.

Siis aloittavat seksisuhteet nuorina, jos on sovittu, että tärkeistä asioista voi soittaa, ja muuten laittaa viestin? Mahtavat kirurgien ja bussikuskien lapset sitten aloittaa aivan keskenkasvuisina, kun heidän vanhempansa eivät voi vastata töistä puhelimeen ollenkaan. Ja varmasti vetävät hepoa, kokkelia ja peukkua siellä välipalalla, jonka osaavat ottaa kaapista soittamatta töihin :D

Jotain rajaa nyt näihin juttuihin!