Lue keskustelun säännöt.
Kaipaako kukaan exää?
Kommentit (57)
En voi, koska kuollut. Joi itsensä hengiltä,,kun jätin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätti toisen takia. Mun tunteet jäi
Enpä ole kaivannut sen koommin kun oven selkäni takana viimeisen kerran suljin. Ennen sitä kaipasin sitä ihmistä, joksi häntä luulin.
En, oli alkoholisoitunut väkivaltainen pettäjä
Vierailija kirjoitti:
En voi, koska kuollut. Joi itsensä hengiltä,,kun jätin sen.
Tuohan on hyvä tilanne. Yks suomijuntti vähemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä kaipaan. Rakastin, tehtiin lapset. Yhteiset muistot. Sitten hylkäsi mut kolmen lapsen äidin takia. Nyt uusi perhe hänellä. Omat ei merkkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä ole ikävä. Ne on syystä eksiä. Jos vieläkin joku asia roikottaa niissä, niin katse peiliin ja pohtimaan miksi. Mitä kuviota toistat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Olen estänyt puhelinnumerotkin, etteivät vahingossakaan ota yhteyttä
Ekaa exää en todellakaan, mutta viimeisintä kaipaan vaikka jätin hänet.
Tj50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiin exiini yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olen hyvästä syystä joskus rakastunut ja halunnut juuri heidän kanssaan eniten aikaa viettää. Myös eroamiseen on aina ollut hyvä syy, mutta kyllä minä silti exiäni ihan hyvällä muistelen ja ohimenevinä hetkinä saatan vähän kaivatakin. Ei kaikkien exät ole hirveitä narsistihirviöitä vaikka tältä palstalta sellainen kuva välittyy. T. Lesbo, 42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa häntä mutta olen kiitollinen yhteisistä vuosista ja lapsesta. Rakastan häntä aina, en romanttisesti vaan kuin tärkeää ja läheistä ihmistä.
En. Toivottavasti pysyvät mahdollisimman kaukana.
Nyt kaipaan. Ennen hän asui aika lähellä, saatoin olla kissavahtina, jne. Sen jälkeen kun hän muutti kauemmas on tuntunut, että olen nyt todellakin yksin.
Luulen, että etenkin miehillä ensirakkauden perään haikaileminen on varsin yleistä, esim. ruuhkavuosina. Ensimmäinen vakavampi seurustelusuhde liittyy usein huolettomaan nuoruuteen ja päättyy ennen kuin perhekriisit ja muu urautuminen (tai erilleen kasvaminen) alkaa puskea päälle. Sitten kun on hieman tyytymätön elämäänsä, on helppo ajautua "mitä-jos"-kuvitelmiin.
4v virallisesta erosta. Olen lakannut kaipaamasta.
Viime syksynä olin ensi kertaa kunnolla vihainen eron syistä. Sen jälkeen oli viimeinen liennytyskausi, mutta nyt käsitän ja hyväksyn syyt lopullisesti.
Olen helpottunut.
En kaipaa. Jätin heti kihlauksen jälkeen.
Sitten häntä edeltävä hoito otti yhteyttä. En vastannut mitään.
Ei hitossa