Lue keskustelun säännöt.
IS: Nykyään yhä useampi uskaltaa katkaista välinsä epäterveisiin vanhempiin
17.03.2026 |
Joko täällä on puhuttu tästä?
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000011821596.html
Jutussa viitataan vanhaan ajatukseen että omia vanhempia pitää kunnioittaa, mutta minusta ei lapsille asetettua velvoitetta kunnioittaa ei saa myöskään käyttää väärin ja olla lapsille kamala, kun niiden pitäisi kunnioittaa eivätkä ne (muka) voi lähteä. Lasten ei kuulu olla vanhempiensa emotionaalisia roskasankoja, joihin puretaan omat tunteet että kulissit pysyy kasassa. Sanninkin tapauksessa näkyy, että vanhemmat osasivat käyttäytyä muille - he päättivät olla käyttäytymättä omille lapsilleen.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Voi kun minunkin tytär jo tajuaisi katkaista välit. Mutta ei vaan ei. Hiljaiseloa monta viikkoa ja sitten tulee lyhytsanainen viesti mihin milloinkin tarvitsee rahaa. Olen yrittänyt kysellä miten menee ja haluaisiko joskus vaikka viettää aikaa, mutta ei kiinnosta. On kuulemma pahoittanut mielensä, kun menin uusiin naimisiin 4 vuotta sen jälkeen kun erosin hänen äidistään. Täytyy kyllä sanoa, että tytär on äitinsä kopio. Samat on tavat molemmilla.
Tyttäresi on ihan oma persoonansa, tuskin mikään kopio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi myös katkaissut välinsä. Ollaan varmasti epätäydellisiä vanhempia ja pyydetty monta kertaa virheitä anteeksi. Ei tiedetä edes onko tyttö elossa, varmaankin niin kauan kunnes virkavalta ilmoittaa toisin. Kaikki yhteydet on estetty ja osoite on salainen. Hän on erityislapsena joutunut kokemaan kaikenlaista, mutta olemme aina olleet hänen puolellaan. Jos saisimme vielä joskus keskustella hänen kanssa, pyytäisimme anteeksi kaikkia virheitämme.
Anteeksipyyntö ei auta jos ette osoita mitään muutosta käytöksessänne. Siihen on varmasti hyvä syy ettei halua teidän löytävän häntä eikä halua teiltä enää yhtään tyhjää anteeksipyyntöä. Vuosien syyt. Tyypillinen huonojen vanhempien ajatus tuo että lapsi ei pärjää ilman teitä ja odotatte että poliisi tulee kertomaan teille hänen kuolemasta. Lapsi saattaa hyvinkin pärjätä paljon paremmin ilman teitä.
Missään nimessä emme toivo sellaista suruviestiä. Ollaan hyväksytty, että jos lapsi voi paremmin näin, sitten asia on niin. Miksi kuvittelet meidän ajattelevan, ettei pärjäisi ilman meitä? On erittäin älykäs ja osaava. Terävä nainen pärjää aina. Miten voisimme osoittaa muutosta, kun emme ole häntä vuosiin tavannut? Olemme tietenkin 10 vuodessa muuttuneet paljon. Etäisyys kasvattaa. Miksi anteeksipyyntö olisi tyhjä? Ja mistä sinä sen kuvittelet tietäväsi, että on tyhjä? Meille on pääasia jos lapsi on onnellinen. Sitä toivomme. Varmasti jokainen vanhempi haluaisi kuitenkin olla yhteydessä lapsiinsa. Pidän huolestuttava, jos joku olisi täysin ok sen kanssa, ettei koskaan enää ikinä näe lastaan, joka on vihaisena lähtenyt kotoa 18-vuotiaana. Hänellä voi olla jo perhe ja lapsiakin. Tietenkin haluaisimme olla heidän elämässä. Tietenkin olemme tehneet virheitäkin.
SamaKuitenkin viestissäsi oli rivien välissä oletus että lapsi kuolee ennen teitä ja poliisi tuo suruviestin. Sanoit että olette aiemmin pyytäneet monta kertaa anteeksi. Ilmeisesti ette muuttaneet mitään toiminnassanne, koska tilanne on nyt tämä eikä hän halua enää kuulla teistä mitään. Tyhjiä anteeksipyyntöjä siis. Et nyt noissa viesteissäsikään vaikuta erityisesti pohtivan virheitäsi, viittat vaan että tietenkin olet niitä tehnyt ja ollut varmasti epätäydellinen vanhempi, mikä on tyypillinen vanhemman puolustusreaktio kun ei haluta oikeasti kohdata omaa käytöstään. Miten olette muuttuneet? Oletteko esimerkiksi käyneet terapiassa pohtimassa perhetilannetta? Mitä tekisit nyt toisin suhteessanne jos saisit mahdollisuuden olla yhteydessä tyttäreenne?
Paljon oletuksia, vähän tietoa. Anteeksi olemme pyydelleet ennen kuin meidät estettiin. Emme ole tavanneet sen jälkeen, kun lapsi lähti vihaisena kotoa ovet paiskoen. Olemme tietenkin yrittäneet soittaa hänelle ja luoda keskusteluyhteyttä. Olemme antaneet hänelle omaa tilaa ja aikaa, mutta hän ei ole halunnut olla yhteydessä. Emme tiedä varmaksi, onko tyttäremme elossa muusta, kuin siitä, ettei poliisi ole tuonut suruviestiä. Kai tämän ymmärrät, ettemme odota viestiä, vaan lohduttaudumme sillä, että hän ainakin on elossa. Toivoaksemme myös on onnellinen.
Hän oli kotona asuva nuori, kun näimme hänet viimeksi. Juuri täysi-ikäiseksi tullut. Nyt hän on lähemmäs 30 vuotta. Emme mitenkään voi tietää, millaiset välit saamme aikaiseksi, jos hän antaa meille mahdollisuuden. Haluamme osoittaa arvostusta ja kunnioitusta. Haluamme kuulla, missä teimme väärin ja haluamme keskustella siitä avoimesti ja rehellisesti.
Sinulla on varmasti omia traumoja aiheesta, sillä teet niin pitkälle meneviä tulkintoja. Olen pahoillani siitä.
Minä sanoisin että jättäkää lapsi rauhaan. Jos hän ei ole itse ottanut yhteyttä niin hän ei mitä luultavimmin halua olla yhteydessä. Joskus pahinta mitä voi tuossa tilanteessa tehdä on ilmestyä sen toisen ihmisen elämään pakolla sovittamaan virheitään, nostaen sen toisen menneisyyden traumat jälleen pintaan kun tämä haluaisi vain unohtaa ja jatkaa elämäänsä eteenpäin, vain siksi että se anteeksipyytäminen toisi sinulle paremman mielen. Se ei auta enää sitä henkilöä joka on vuosia kärsinyt tekojesi seurauksista, luultavasti loppuelämänsä. Too little too late.
Tuo voisi olla minä. Minäkin lähdin ns. ovet paukkuen kotoa 18v, nyt +30v. Et kerro niitä syitä miksi näin kävi teidän kohdalla vaikka kuitenkin väität ymmärtäväsi virheenne. Voi olla että jos ne syyt kerrottaisiin avoimesti, jopa tyttären itsensä kertomana, saisit vähemmän sympatiaa kommentillasi kuin noin salamyhkäisesti esitettynä. Fiksuimmat jo hoksaa ettei kukaan katkaise välejä lapsuudenperheeseen ihan pienestä syystä.
Mutta minä voin kertoa lyhyesti omakohtaisesti syitä sille miksei kiinnosta omien vanhempien seura: Jo hyvin nuorena olin tietoinen siitä että vanhempani tulevat hylkäämään minut. Vartuin niin että kaikki tavarani oli matkalaukussa valmiina. Koti ei tuntunut kodilta. Kulissit pidettiin pystyssä hinnalla millä hyvänsä, mutta sen takana oli alkoholismia ja fyysistä/seksuaalista/henkistä väkivaltaa, ja näiden ongelmien kieltämistä. Kun sitten isäni viimeisen kerran pahoinpiteli minut, tein vihdoin rikosilmoituksen. Se kaatui siihen että ainoa todistaja eli äitini kieltäytyi todistamasta, eikä sana sanaa vastaan riittänyt (en ollut tajunnut kerätä todistusaineistoa, esim. tutkituttaa vammat). Koin että se rikosilmoitus oli viimeinen kädenojennus äidilleni jotta tämä olisi saanut vietyä itsensä tai edes pikkuveljeni turvaan siltä mieheltä, mutta hän valitsi puolisonsa omien lastensa yli. Sitä minä en voi koskaan antaa anteeksi.
Kaikki tämä traumatisoi minut pahasti, enkä halua nähdä heitä enää koskaan, edes vaikka pyytäisivät anteeksi. Luultavasti tuntisin vain vihaa jos he kehtaisivat edes pyytää, koska jouduin lapsena antamaan aina kaiken anteeksi ilman että edes pyydettiin. Minä en ole velkaa heille anteeksiantoa. Kaikista vähiten haluan että lapseni joutuisi heidän vaikutuspiiriin, kun tiedän kokemuksesta ettei heidän käsiin voi luottaa lasta.
Kohta saadaan onneksi terve maailma, joka on yhtä turvallista tilaa vaan. (sarkasmia)
Vierailija kirjoitti:
On hyvä sanoa joitakin syitä. Mutta itse joutunut olemaan ikäni yhteydessä, ei ole ollut helppoa.
"Mutta itse joutunut olemaan ikäni yhteydessä"
Ei ole pakko.
Kukaan ei ole pakottanut puuk_ko kurkulla olemaan yhteydessä.
Tekosyy, että olisi muka pakko.
Ei ole!
Vierailija kirjoitti:
On hyvä sanoa joitakin syitä. Mutta itse joutunut olemaan ikäni yhteydessä, ei ole ollut helppoa.
Joutunut!
Eli joku on pakottanut a.s.e ohimollla olemaan yhteydessä. Tuskin! Itse olet VALINNUT olla yhteydessä, Pakkoa ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi myös katkaissut välinsä. Ollaan varmasti epätäydellisiä vanhempia ja pyydetty monta kertaa virheitä anteeksi. Ei tiedetä edes onko tyttö elossa, varmaankin niin kauan kunnes virkavalta ilmoittaa toisin. Kaikki yhteydet on estetty ja osoite on salainen. Hän on erityislapsena joutunut kokemaan kaikenlaista, mutta olemme aina olleet hänen puolellaan. Jos saisimme vielä joskus keskustella hänen kanssa, pyytäisimme anteeksi kaikkia virheitämme.
Anteeksipyyntö ei auta jos ette osoita mitään muutosta käytöksessänne. Siihen on varmasti hyvä syy ettei halua teidän löytävän häntä eikä halua teiltä enää yhtään tyhjää anteeksipyyntöä. Vuosien syyt. Tyypillinen huonojen vanhempien ajatus tuo että lapsi ei pärjää ilman teitä ja odotatte että poliisi tulee kertomaan teille hänen kuolemasta. Lapsi saattaa hyvinkin pärjätä paljon paremmin ilman teitä.
Kaikki lapset eivät kasva aikuiseksi.
Ilmeisesti on kasvanut, jos pärjää omillaan eikä halua olla yhteydessä kaiken kultalusikassa tarjoaviin vanhempiin.
Myöhemmässä iässä paljastuvat perheen salaisuudet tabu, on yksi syy, miksi välit katkaistaan. Esim. jos ei ole kerrottu, että onkin adoptoitu lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset katkaisee välit ja toiset pysyy väleissä, vaikka äiti lähettäisi lapsensa nimissä viestejä esittäen olevansa lapsi. Kaikenlaista.
Mielenkiintoista. Mistä tiedät että esittää olevansa lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Mutta vanhemmat eivät saa tehdä samoin! Vaikka lapsi olisi millainen hirviö, niin täytyy vaan rakastaa ja ymmärtää ja lohduttaa ja ennen kaikkea antaa rahaa.
Jos jättää lapsensa perinnöttömäksi, pidetään kauheana vanhempana, koska on isän ja äidin vika, jos lapsesta tulee vankiloissa viihtyvä elämäntaparikollinen.
Vanhemmalla on kyllä suurempi vastuu lapsestaan kuin toisinpäin, koska vain vanhempi voi päättää tuoda lapsen tähän maailmaan ja miten lasta kasvatetaan, ja sitten lapsen täytyy henkensä pitimiksi yrittää miellyttää tätä vanhempaa koska on täysin tämän armoilla. Lapselta ei ole kysytty haluaako syntyä, haluaako kasvaa mahdollisesti kieroon ja haluaako mielistellä jotta säästyy hengissä.
Mitään rikollista itseään kohtaan ei tarvitse tietenkään sietää, ja siksi sinua suojelee laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vanhemmat eivät saa tehdä samoin! Vaikka lapsi olisi millainen hirviö, niin täytyy vaan rakastaa ja ymmärtää ja lohduttaa ja ennen kaikkea antaa rahaa.
Jos jättää lapsensa perinnöttömäksi, pidetään kauheana vanhempana, koska on isän ja äidin vika, jos lapsesta tulee vankiloissa viihtyvä elämäntaparikollinen.
Vanhemmalla on kyllä suurempi vastuu lapsestaan kuin toisinpäin, koska vain vanhempi voi päättää tuoda lapsen tähän maailmaan ja miten lasta kasvatetaan, ja sitten lapsen täytyy henkensä pitimiksi yrittää miellyttää tätä vanhempaa koska on täysin tämän armoilla. Lapselta ei ole kysytty haluaako syntyä, haluaako kasvaa mahdollisesti kieroon ja haluaako mielistellä jotta säästyy hengissä.
Mitään rikollista itseään kohtaan ei tarvitse tietenkään sietää, ja siksi sinua suojelee laki.
Nää saa nauramaan. Miksi kasvattivat hirviön? Miten se tapahtui? Todella harva syntyy hirviönä, olisikohan psykopaattejakin vain noin 1% väestöstä.
Vanhemman tehtävä on olla rakastava ystävä ja luotettava, turvallinen, esimerkillinen johtaja. Siinä voi vanhemmat miettiä miksi ei oman lapsen kanssa tule toimeen vaikka on vauvan sileistä aivoista asti ollut mahdollisuus aivopestä se biologisesti vanhempiaan rakastamaan ohjelmoitu muksu.
-aina lapsen puolella-