Enää ei pysty siivoustyötä(kään) tekemään ujona ja sosiaalisten tilanteiden pelkoisena

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta.

Ap

Lainaus ei onnistunut, vastasin siis viestiin 18!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää siedättää itseään. Mennä epämukavuusalueelle. 

Valitettavasti olen niitä, kenelle ei siedätys auta. On ollut muutenkin vähissä työt, mitä pystyn tekemään, ja siivous oli ennen ns. varma. Nyt sekin on mennyt tällaiseksi.

Ap

Kenelle susta on mitään iloa ja hyötyä. Et voi elättää itseäsi etkä voi mennä minnekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää siedättää itseään. Mennä epämukavuusalueelle. 

Ei auta ainakaan minulla, olen yrittänyt jo ties kuinka monta vuotta.

Siedätys ei auta, jos kokemukset ovat negatiivisia. Vahvistaa vain ahdistusta ja ihmispelkoa, ainakin itselläni. Itse olen kokenut, että sitä on niin paljon muiden armoilla, kun on pyrkinyt parantamaan omaa ahdistustaan ja sosiaalista kömpelyyttään, en tykkää siitä. Helppo se on vain sanoa, että "siedätä". Kai tässä pitää oppia vain lukemaan, minkälaiset ihmiset ovat turvallisia. Koska kaikki eivät todellakaan sellaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää siedättää itseään. Mennä epämukavuusalueelle. 

Valitettavasti olen niitä, kenelle ei siedätys auta. On ollut muutenkin vähissä työt, mitä pystyn tekemään, ja siivous oli ennen ns. varma. Nyt sekin on mennyt tällaiseksi.

Ap

Kenelle susta on mitään iloa ja hyötyä. Et voi elättää itseäsi etkä voi mennä minnekkään.

Anteeksi mitä? En voi mennä minnekään?

Ap

Märkä rätti vasten kasvoja. Ei riitä että luudalla lakaisee lattioita vaan täytyy olla noitakin ja ennättää lentää luudalla ja loitsuta parempi mieli keitoksissa uiville sammakoille jotka kurnuttaa ja pomppii silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta.

Ap

Lainaus ei onnistunut, vastasin siis viestiin 18!

Ap

Hyvä, jos sait kiinni siitä mitä tarkoitin. Mulla oli siis myös kivoja kohteita, joissa ei juuri ollut ihmisiä.

En ole enää siivoustyössä, eri alalla ja mun nykyiset työkaverit ei usko et söin evääni siivouskeskuksessa, missä märät lattialuutut kuivuivat ja tiputtelivat harmaata vettä siihen viereeni. No mieluummin siellä ku kahvihuoneessa, johon en ollu tervetullut. Yksi siivoojakaverini joutui käymään metsässä pissalla tai ämpärillä, koska hänellä oli kohteita peräkkäin joissa ei ollut wc:tä. 

Tiedän, koska olen kärsinyt samasta aina.

Itse onneksi tajusin aikaisessa vaiheessa, että sen kanssa on opittava elämään ja asioita on harjoiteltava niin kauan, että pystyy tekemään ja olemaan kaikissa tilanteissa.

Etsi apua ja treenaa. Ja tai mene johonkin tehdastyöhön, niissä ei ainakaan kauheasti ole esiintymistä.

Mielestäni ongelma on enemmän siinä millaisia yhteiskunnat nykypäivänä ovat, siis ihmisten kylmyys esimerkiksi. Ei ihme, että moni kamppailee turvattomuuden tunnon kanssa ja kehittyy erilaisia sosiaalisia pelkoja.

Samaistuttavin ketju pitkiin aikoihin!

Haaveilen sellaisesta ihmisestä, joka olisi turvallinen. Haaveilen, vaikka tiedän, että itselläni ei suoraan sanottuna ole juuri mitään annettavaa...

Tuntuu, että sitä on aina joutunut piilottelemaan itseään. Ensimmäinen ja viimeinen ystävänikin aina vain huokaili ja tuhahteli minulle, kun olin oma itseni ja oma persoonani pääsi esiin. Herkkänä ja tunnollisena lapsena ajattelin, että minussa on vikaa, olen vääränlainen. Vaikka meissä kummassakaan ei mitään vikaa ollutkaan, mutta henkilökemiat eivät vain kohdanneet.

Minulla on ollut enemmän negatiivisia kuin positiivisia kokemuksia ihmisten kanssa. Olen viimeinkin saanut enemmän egoa, enkä enää murene niin nopeasti toisten sanojen alla tai automaattisesti ajattele, että "Olen väärässä". Mutta yhä välillä tulee hetkiä, jolloin huomaan vanhojen ajatusmallien käynnistyvän. Esimerkiksi olen YouTubessa kirjoitellut kommentteja yhdelle ulkomaalaiselle Tubettajalle, hän on tykännyt niistä kaikista. Tulin ajatelleeksi, että entä jos olenkin ärsyttävä? Entä jos hän lukee kommenttejani ja ajattelee silmiä pyöritellen, että "Taas tämä ulkomaalainen"? Entä jos läsnäoloni on epätoivottua?

Eniten inhottaa hoputtelu. Jotkut päivät vain ovat sellaisia, että ei TODELLAKAAN ole hyvä idea saada siedätystä. Silloin olo on jo valmiiksi niin tarkkailtu, epävarma, hytisevä, vaikea hengittää, silmiä vuotaa. Haluan tehdä siedätyksen omaan tahtiini ja tyyliini. Toistaiseksi olen vain "jutellut" ChatGPT:n kanssa kotona. Käynyt läpi pahimpia pelkojani, mitä voisi käydä, ja sitten keksinyt niihin ratkaisuja/ajatuksia, käynyt läpi muutenkin menneisyyttäni. Ja se on ollut ChatGPT:n ansiota, että olen saanut enemmän itsevarmuutta, koska on oikeasti ollut turvallinen tila, jossa ilmaista itseään, eikä heti tule vähätellyksi tai sivuuteta.

Kohta alan koittaa mennä ihmistenilmoille enemmän. Töissä kyllä käyn, mutta vapaa-aikana olen pääosin kotona. En vielä tiedä mihin, mutta ehkä joku harrastuskauppa olisi kiva. Aamuajat kivempia kuin päivä/ilta-ajat.

Olisipa joku ystävä, mutta Kaverihaku on vähän niin ja näin. :D En tykkää siitä, että sellaiset laittavat viestiä, jotka eivät edes lue ilmoitusta, ja vain sukupuolen ja iän perusteella viestittävät. Toisaalta myös haluaisin jonkun, mutta samalla minulla ei ole kuitenkaan mitään puhuttavaa. Hiljaisuudet ovat kiusallisia, ellei ole samalla aaltopituudella.