Lue keskustelun säännöt.
Syrjäkylässä asuminen ja perheen perustaminen. Kysely naisille.
15.03.2026 |
Kysymys nuorille naisille. Kuinka syrjässä olisit valmis asumaan ja harkitsemaan lasten hankkimista?
Kuinka kaukana saisi olla esim lähin bussipysäkki, lähikauppa, koulu...?
Olisitko valmis asumaan kylässä, missä ei olisi katuvaloja vaan talvella olisi niin pimeä, ettei näe nenäänsä pidemmälle?
Aikuisethan voivat asua vaikka metsässä, mutta lasten kasvatus maaseudulla onkin ihan eri asia.
Maaseudulla asuvan kaverin puolesta kyselen.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni luokilla on just näitä syrjäkylissä asuvia lapsia. Osa tietenkin fiksuja, mutta useimmat tod epäsosiaalisia jurottajia.
Keskustelutaidon puute, epäsiisti olemus, aina samat vaatteet päällä...
Jos vaikka kysyn, mitä sä harrastat, vastaus on, etten mitään..
Juu. Se on juuri näin, että meillä täällä syrjäkylillä ei ole pesukoneita emmekä voi lähteä harrastuksiin, vaatekaupoille tai tapaamaan muita ihmisiä, koska... no, en ehtinyt vielä keksiä, miksi emme, mutta enköhän hetken päästä keksi! Luottakaa vain siihen asti siihen, että emme pääse täältä mihinkään emmekä saa pyykkiäkään pestyksi :(
;-) Pulsaattorikoneilla mennään maaseudulla ;-) No onneksi tosiasiassa meillä on nykyaikaiset pyykinpesukoneet käytössä myös maaseudulla :-) Autolla tehdään reissuja, joiden aikana hoidetaan sitten monta asiaa samalla reissulla, kuten lasten kyläilyt kavereiden luona, kaupoissa käymiset, asioinnit, harrastukset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20km lähimpään kauppaan, että voisin sanoa syrjäkyläksi. Ei oo ongelma ollut, kolme poikaakin kasvamassa täällä.
Asuimme korona-aikana äitini kotitilalla. 6 km päässä oli 1.n kauppa ja 8 km päässä juna-asema. Paikkakunnalla oli silloin jopa ärrä.
Kaikki oltiin etänä ja puolen vuoden aikana lähetin yli 100 ärräpakettiä, matkahuollonkin tuli lähetettyä useita lymmeniä. Lähikaupan pihalla oli yleisimmät kierrätysastiat. Lähes jokaisella kauppareissulla vietiin jätettä kierrätysastioihin ja postitettiin paketteja.
Kylässä asui äitini eli myös minun sukulaisia ja etenkin kesällä jonkin verran tuli nähtyä, kun pihalla pystyttiin treffaamaan. Mutta kyllä elämä oli aika yksinäistä. Tosin missä sitä tutustuu helposti ohmisiin ?
Eihän maalla asuminen tarkoita pitää olla huussi, mutta ei se kylän tarjonta aina mieltä lämmittänyt. Edelleenkin kuulun alueen fb hen ja selkeästi jotkut pvat aktiivisempia miettimään aktivisteettejä.
Tänään luin etsittiin vapaaehtoisia pääsiäistapahtumaan. Ensi viikolla tehdään rairuohoa ja pääsiäisenä on aarteen etsintä.
Paikallisella kirppiksellä on lahjoituspöytä ja myynnillä tehdään ohjelmaa alueen lapsille.
Kun sitten myimme kotitilan, kaikki sisarukset tulivat vuorollaan käymässä. Jokainen sanoi samaa, hiljaisemnaksi oli meno mennyt.
Kesälauantaisin ainot aktiviteetit olivat kesäteatteri ja lavatanssit. Ensimmäinen tuotti vähän voittoa, jälkimmäinen tappiota ja vaati paljon vapaaehtoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten kasvatus maaseudulla on eri asia? Ei kai katulamput kaupungissa lapsia kasvata?
Ennen vanhaan maaseudulla lapsia kasvatti ihan se koko kylä yhdessä. Kaikki katsoivat perään, oli oma tai vieras.
No ennen vanhaan kaupungissa lapsia kasvatti ihan koko kortteli yhdessä. Kaikki katsoivat perään, oli oma tai vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni luokilla on just näitä syrjäkylissä asuvia lapsia. Osa tietenkin fiksuja, mutta useimmat tod epäsosiaalisia jurottajia.
Keskustelutaidon puute, epäsiisti olemus, aina samat vaatteet päällä...
Jos vaikka kysyn, mitä sä harrastat, vastaus on, etten mitään..
Juu. Se on juuri näin, että meillä täällä syrjäkylillä ei ole pesukoneita emmekä voi lähteä harrastuksiin, vaatekaupoille tai tapaamaan muita ihmisiä, koska... no, en ehtinyt vielä keksiä, miksi emme, mutta enköhän hetken päästä keksi! Luottakaa vain siihen asti siihen, että emme pääse täältä mihinkään emmekä saa pyykkiäkään pestyksi :(
No eihän se lapsi voi yksin lähteä minnekään. Kaikki riippuu vanhemmista, viitsiikö vanhemmat kuskata
Miksei viitsisi. Onhan se tiedossa, kun perhettä alkaa perustaa. Mutta jos mä vertaan meidän perhettä ja PK-seudulla asuvien kavereiden perhettä, niin paljon enemmän heillä lopulta menee aikaa lasten harrastuskuskauksiin kuin meillä. Täällä matka voi olla kilometreissä pitempi, mutta ajallisesti lyhyempi kuin siellä. Monella kuitenkin harrastus voi olla toisella puolella kaupunkia ja autokyyti kuitenkin nopein tapa, vaikka periaattessa julkisilla voisi päästä.
Lasten harrastukset on maalla halvempia. Meillä on maksuton tai alle 10 e/6 kk maksava sirkustemppukoulu, sählypelit, näytelmäkerho ja jalkapallo (ja paljon muuta, nuo on omien lasten harrastuksia). Vetäjät on ammattilaisia ja kunta on höveli, tilat saadaan maksutta. Maalle muuttaminen laski harrastusmaksuja todella paljon. Kunhan kuopus innostuu jääkiekosta, joudutaan ajamaan 40 km lähikaupunkiin, mutta ehkä senkin sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa naisen maaseudulle niin se pitää käydä nappaamassa kaupungista. Eli muutto kaupunkiin, vaimon etsiminen, pikkuhiljaa lämmitteleminen maaseudusta ja lopuksi sinne muuttaminen.
😄
En muuttaisi miehen kanssa metsään. mies voi luovuttaa spermaa kaupunkiin tai sitten hankkia itselleen seuraksi koiran. Tai vaikka molempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa naisen maaseudulle niin se pitää käydä nappaamassa kaupungista. Eli muutto kaupunkiin, vaimon etsiminen, pikkuhiljaa lämmitteleminen maaseudusta ja lopuksi sinne muuttaminen.
Tai haluaa lyhyen suhteen. Töitä, ystäviä ja perhettä ei jätetä. Pitää olla hyvä julkinen liikenne ja palvelut lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten kasvatus maaseudulla on eri asia? Ei kai katulamput kaupungissa lapsia kasvata?
Kun katsoo minkälaista meininkiä suurimmissa kaupungeissamme nykyään on tuntuu vahvasti siltä kuin lapset olisi tosiaan jätetty katulamppujen kasvatettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva nainen suostuu asumaan taajaman ulkopuolella.
Väärä lähtökohta.
Parisuhteessa asia pohditaan yhdessä molempien tarpeet ja toiveet huomioiden.
Kunhan nyt ensin tapaat sen kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten kasvatus maaseudulla on eri asia? Ei kai katulamput kaupungissa lapsia kasvata?
Ennen vanhaan maaseudulla lapsia kasvatti ihan se koko kylä yhdessä. Kaikki katsoivat perään, oli oma tai vieras.
No ennen vanhaan kaupungissa lapsia kasvatti ihan koko kortteli yhdessä. Kaikki katsoivat perään, oli oma tai vieras.
Varmaan aika vastenmielinen konsepti monelle nykynaiselle, että jotkut random keskiaikamummot kasvattavat omaa lasta
Ap:n kaverille sellainen vinkki että hän todennäköisesti tuntee elämänkumppaninsa jo. Kaikilla se ei ole hedelmällinen pari, se saattaa olla vaikka tämä kaveri joka ap:n puolesta kyselee. Jos nainen olisi ap:n elämänkumppani niin ap:n pitäisi kysyä, että "missä asumme rakkaani" eikä "pillu tänne kuin olis jo minum tontille kun minä määräämmm!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni luokilla on just näitä syrjäkylissä asuvia lapsia. Osa tietenkin fiksuja, mutta useimmat tod epäsosiaalisia jurottajia.
Keskustelutaidon puute, epäsiisti olemus, aina samat vaatteet päällä...
Jos vaikka kysyn, mitä sä harrastat, vastaus on, etten mitään..
Juu. Se on juuri näin, että meillä täällä syrjäkylillä ei ole pesukoneita emmekä voi lähteä harrastuksiin, vaatekaupoille tai tapaamaan muita ihmisiä, koska... no, en ehtinyt vielä keksiä, miksi emme, mutta enköhän hetken päästä keksi! Luottakaa vain siihen asti siihen, että emme pääse täältä mihinkään emmekä saa pyykkiäkään pestyksi :(
No eihän se lapsi voi yksin lähteä minnekään. Kaikki riippuu vanhemmista, viitsiikö vanhemmat kuskata
Miksei viitsisi. Onhan se tiedossa, kun perhettä alkaa perustaa. Mutta jos mä vertaan meidän perhettä ja PK-seudulla asuvien kavereiden perhettä, niin paljon enemmän heillä lopulta menee aikaa lasten harrastuskuskauksiin kuin meillä. Täällä matka voi olla kilometreissä pitempi, mutta ajallisesti lyhyempi kuin siellä. Monella kuitenkin harrastus voi olla toisella puolella kaupunkia ja autokyyti kuitenkin nopein tapa, vaikka periaattessa julkisilla voisi päästä.
Niin, onhan sen vanhemmat miettineet etukäteen. Se on silti erityisesti teinille aivan perseestä asua syrjässä täysin riippuvaisena vanhempiensa kyydeistä. Vihasin sitä aikaa, kun ei päässyt ikinä mihinkään kavereiden luokse ilman kyytejä. Siksi muutinkin pois heti yläasteen jälkeen opiskelemaan kaupunkiin enkä ikinä pakottaisi lapsiani asumaan niin syrjässä, missä itse vartuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin asua maalla, mutta en voisi tehdä sitä lapsilleni. Eläkkeellä ehkä sitten..
Miksei viitsisi. Onhan se tiedossa, kun perhettä alkaa perustaa. Mutta jos mä vertaan meidän perhettä ja PK-seudulla asuvien kavereiden perhettä, niin paljon enemmän heillä lopulta menee aikaa lasten harrastuskuskauksiin kuin meillä. Täällä matka voi olla kilometreissä pitempi, mutta ajallisesti lyhyempi kuin siellä. Monella kuitenkin harrastus voi olla toisella puolella kaupunkia ja autokyyti kuitenkin nopein tapa, vaikka periaattessa julkisilla voisi päästä.