Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon olet tekemisissä puolisosi sukulaisten kanssa?
15.03.2026 |
Kuinka paljon vietät aikaa puolisosi sukulaisten, esim. Hänen vanhempien, sisarusten tai lasten kanssa? Pidätkö heistä?
Mä olen kuullut, että jotkut miniä/vävyt tosi paljon tykkää appivanhemmistaan ja puolisonsa sisaruksista ja sitten taas on niitä, jotka välttelevät heidän seuraansa.
Mutta kai se menee niin, että joidenkin kanssa vaan synkkaa erityisen hyvin ja joidenkin kanssa ei ollenkaan.
Kommentit (32)
En paljonkaan, vääräuskoisten kanssa ei kannata olla paljoa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystäväni suku on kutistunut ja riidellyt välinsä poikki.
Hän on ainoa lapsi, jolla on vain vanhuudenhöpsö äiti hengissä.
Ketään en ole tavannut.
Appiukko kuoli jokunen vuosi sitten, siellä tuli käytyä pari kertaa vuodessa. Pitkä matka ja appi ei ikinä reissannut meille päin.
Sisaruksia näkee ehkä kerran vuodessa kun ollaan mökillä ja kissanristiäisissä. Mies ei näille soittele eikä ilmoittele milloin ollaan maisemissa, joten ei tämä tapaamattomuus musta johdu.
Yllättäen näen miehen setää varmaan useimmin, siellä poiketaan kun käydään metsässä.
En mä kyllä omianikaan näe. Vanhemmat kuolleet ja veli muutti 400 km paikkakunnalle johon mulla ei ole mitään muuta asiaa kuin poiketa kaffelle veljen luo.
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisko ei ensimmäisinä seurusteluvuosinsmme sanonut minulle sanaakaan (edes tervehtinyt) tai ottanut edes katsekontaktia, joten vaikea mitään lämpimiä välejä enää kehitellä, vaikka nykyään tunnustaakin jo olemassa oloni.
Ehkä oli kuullut sinun vaatineen miestäsi valitsemaan sinä tai sisko. (Olen näitä juttuja kuullut, etteivät sisko ja veli saa olla tekemisissä tai edes tavata toisiaan)
Ne on tehnyt minulle hyvin selväksi että en ole tervetullut eikä ne halua olla minun kanssa tekemisissä. Vielä kun vaimokin tämän ymmärtäisi että aiheuttaisi lähes päivittäin riitoja kun haluaisi viettää kaiken aikansa vanhemmillaan kun se saa olla siellä kuin lapsi palveltavana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempia näen lähinnä lasten synttäreillä pari kertaa vuodessa.
Miksi niin harvoin? Asuvatko he kaukana?
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisko ei ensimmäisinä seurusteluvuosinsmme sanonut minulle sanaakaan (edes tervehtinyt) tai ottanut edes katsekontaktia, joten vaikea mitään lämpimiä välejä enää kehitellä, vaikka nykyään tunnustaakin jo olemassa oloni.
Miksi hän käyttäytyi noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanillani on tiiviit välit vanhempiinsa, jotka asuvat vajaan kilometrin etäisyydellä meistä. Aika paljon tulee oltua heidän kanssaan tekemisissä ja vallankin kun ostimme tämän nykyisen talomme, kumppanin isä oli korvaamaton apu remontointiurakassa. Viikoittain tulee oltua jollain tapaa yhteydessä. Lisäksi olemme paljon tekemisissä kumppanin sisaruksen kanssa, mutta näemme kuitenkin suht harvoin, koska hän asuu ulkomailla. Muu suku on etäisempää ja heitä tavataan lähinnä joissain sukujuhlissa.
Pidän kumppanini perheestä. Itselläni on melko erilainen perhetausta, joten hetken meni ymmärtää ja tottua tuollaiseen keskenään läheiseen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisko ei ensimmäisinä seurusteluvuosinsmme sanonut minulle sanaakaan (edes tervehtinyt) tai ottanut edes katsekontaktia, joten vaikea mitään lämpimiä välejä enää kehitellä, vaikka nykyään tunnustaakin jo olemassa oloni.
Ehkä oli kuullut sinun vaatineen miestäsi valitsemaan sinä tai sisko. (Olen näitä juttuja kuullut, etteivät sisko ja veli saa olla tekemisissä tai edes tavata toisiaan)
Tuo nyt oli typerin selitys ikinä. Näin ei ensinnäkään ole tapahtunut. Ja jos uskoo toisesta ihmisestä juoruja, joita on kuullut kolmannen osapuolen kautta asianosaisten sijaan, niin mitä se kertoo tämän kuulijan älykkyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison sisko ei ensimmäisinä seurusteluvuosinsmme sanonut minulle sanaakaan (edes tervehtinyt) tai ottanut edes katsekontaktia, joten vaikea mitään lämpimiä välejä enää kehitellä, vaikka nykyään tunnustaakin jo olemassa oloni.
Miksi hän käyttäytyi noin?
Syytä ei koskaan paljastunut. Ei nuo sisarukset siis ole olleet läheisiä koskaan, edes ennen kuin aloimme seurustella. Mitä nyt muutaman kerran vuodessa näkivät ja juttelivat. Ei siis erityisesti juttele miehellenikään, muutaman sanan vaihtavat kun näkevät. On silti outoa ettei tervehditä tai haluta edes tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Appivanhemmat ovat kuolleet jo ajat sitten eivätkä olleet mukavia ihmisiä ja onneksi asuivat tuhansien kilometrien päässä eri maassa. Miehen sisko oli ihan ok mutta mokasi elämänsä kun aloitti suhteen äitinsä uuden miehen kanssa.
Miksi tuo oli moka?
no onhan toi aika villi muuvi.
No on, kun se tietysti tapahtui äidin selän takana. En sinänsä tunne mitään empatiaa koska mieheni äiti oli väkivaltainen ja jotenkin hyvin vaikea ihminen kaiken kaikkiaan. Mieheni sisko tuon tapauksen jälkeen vei tyttären poikaystävän, ikäeroa oli tietysti aika paljon. Mieheni mietti aikoinaan millä ihmeen resursseilla siskonsa onnistui ns viettelemään näitä miehiä. Perheestä pitäisi tehdä saippuasarja kun nuo eivät ole ainoita juttuja🤣
Meidän, M68 ja N67, vanhemmat nyt jo edesmenneet. Välimatkaa vuosikymmenten aikana runsaat 400 km joten aikoinaan muutama kerta vuodessa kävimme kylässä. Omia serkkuja kyllä elossa mutta ei kontaktia kun emme tiedä toistemme yhteystietoja, vaimon sisko ja serkkuja elossa ja heidän kanssa lähetämme pääsiäis- ja joulukortteja. Vaimo viime vuonna kävi enonsa hautajaisissa, meni aamujunalla ja tuli iltajunalla. Ei ollut minkäänlaista sukuriitaa vuosien saatossa.