Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (362)
Ei kai pakko ole aviottomia lapsia nykyään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi jotkut pelkäävät naimisiinmenoa. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon, koska eihän yksi allekirjoitus voi muuten olle vastentahtoista.
Ja saivarteluna voin sanoa ettei tarvitse edes allekirjoittaa mitään, riittää kun vastaa myöntävästi kysymykseen. :D
Itse menin naimisiin 7 vuotta sitten ja piti kyllä allekirjoittaa paperi. Onko se muuttunut?
"Itse menin naimisiin 7 vuotta sitten ja piti kyllä allekirjoittaa paperi. Onko se muuttunut?"
Ilmeisesti. Me ei allekirjoitettu mitään viime marraskuussa.
Itse en aikoinaan miehenä ymmärtänyt, että kihlaus olisi jotenkin aikaan sidottu. Niinpä lopulta kävi kuten kävi. Vaan mitäs sitä vanhoja muistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en aikoinaan miehenä ymmärtänyt, että kihlaus olisi jotenkin aikaan sidottu. Niinpä lopulta kävi kuten kävi. Vaan mitäs sitä vanhoja muistelemaan.
Siis miten aikaan sidottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pakko kysyä että mikä siinä on vaivalloista? Itse varasin miehen kanssa ajan netistä. Esteiden tutkinta tilattiin myös netistä; lomakkeen täyttäminen kesti ehkä minuutin tai kaksi. Vihkipäivänä poljimme paikan päälle fillareilla noin 10 minuutin matkan. Toimitus kesti viitisen minuuttia. Sitten tuoreena aivoparina takaisin kotiin."
No vaikka vapaan järjestäminen. Todistajien saaminen paikalle arkena. Siinä jo pari pikkujuttua. Avioehdon tekeminen, ottaen huomioon kaikki skenaariot, kun molemmilla on lapsia. Kaikista helpointa on kun asiat ja omaisuudet pysyy erillään. Vaikkei lapsia olisikaan, niin en kokisi mitään me-ajattelua. Haluan olla minä enkä kenenkään vaimo.
Nyt on kyllä niin tekemällä keksittyjä syitä että mahtaa olla elämä muutenkin vaikeaa, kun jopa kaupassa käynti on noilla kriteereillä suoritus.
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi jotkut pelkäävät naimisiinmenoa. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon, koska eihän yksi allekirjoitus voi muuten olle vastentahtoista.
Mikä siinä pelottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tyydyt tuohon kieltäytymiseen? On kyllä noloja ikävä tilanne. En olisi pystynyt enää oleen suhteessa.
Mies ajattelee näin: Miksi ostaa koko lehmää, kun saa sitä maitoa muutenkin.
Eli mies saa parisuhteen edut, mutta ei tarvitse sitoutua lopullisesti = voi suksia v .... jos huvittaa. Nainenhan on onnellisempi avioliitossa, kuin avoliitossa, miehelle siihen riittää pelkkä parisuhde.
Mies hyötyy, nainen ei hyödy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi jotkut pelkäävät naimisiinmenoa. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon, koska eihän yksi allekirjoitus voi muuten olle vastentahtoista.
Ja saivarteluna voin sanoa ettei tarvitse edes allekirjoittaa mitään, riittää kun vastaa myöntävästi kysymykseen. :D
Itse menin naimisiin 7 vuotta sitten ja piti kyllä allekirjoittaa paperi. Onko se muuttunut?
Nykyään varmaan vaan kuitataan pankkitunnuksilla pastorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tyydyt tuohon kieltäytymiseen? On kyllä noloja ikävä tilanne. En olisi pystynyt enää oleen suhteessa.
Mies ajattelee näin: Miksi ostaa koko lehmää, kun saa sitä maitoa muutenkin.
Eli mies saa parisuhteen edut, mutta ei tarvitse sitoutua lopullisesti = voi suksia v .... jos huvittaa. Nainenhan on onnellisempi avioliitossa, kuin avoliitossa, miehelle siihen riittää pelkkä parisuhde.
Mies hyötyy, nainen ei hyödy.
Lopullisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi jotkut pelkäävät naimisiinmenoa. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon, koska eihän yksi allekirjoitus voi muuten olle vastentahtoista.
Ja saivarteluna voin sanoa ettei tarvitse edes allekirjoittaa mitään, riittää kun vastaa myöntävästi kysymykseen. :D
Itse menin naimisiin 7 vuotta sitten ja piti kyllä allekirjoittaa paperi. Onko se muuttunut?
Nykyään varmaan vaan kuitataan pankkitunnuksilla pastorille.
Ei, vaan dvv:n työntekijä merkkasi solmitun avioliiton rekisteriin toimituksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuripariskunta meni kihloihin kun olivat olleet yhdessä 40v ja nyt yhdessä 50 + v. Heillä pari lasta ja lastenlasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Eri asunnot ja ero, jos mies sairastuisi. Ei tarvitse olla omaishoitajana, leskeneläkekin vietiin.
Minusta vain liian vähän mietitään ylipäätään parisuhteissa ja avioliitossakin sitä, että jos toisella kunto romahtaa, kuka hoitaa ja ketä?
Totta, mutta toisaalta, miksi meidän naisten näitä pitäisi miettiä, jos miehetkään eivät asiaa mieti? Mies ei halua naimisiin eli ei siis oletakaan, että toinen hoitaisi jos hän sairastuu. Sopii ainakin minulle.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kaveri joka oli 11 vuotta kihloissa. Hänen kihlatulla oli alle 10 vuotias poika mikä ei ollut hänen....
Tämä samankaltainen avaus on täällä vähän väliä. En enää jaksa edes sympatiseerata tällaiseen tilanteeseen hankkiutuneita naisia. Tyhmempikin ymmärtää, ettei ap:n puoliso halua ap:n kanssa naimisiin. Jos naimisiinmeno on haaveissa, niin miksi pitää pyöräyttää aviottomia lapsia kuvioon ja sen jälkeen ihmetellä kun kumppani ei haluakaan naimisiin?
Ensin naimisiin, sitten lapsia. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Kuules nyt, jos on yhdessä perhe perustettu niin on aivan naurettavaa ettei mies sen vertaa viitsi sitoutua että veisi lapsensa äidin vihille. Tuossa elämäntilanteessa pitäisi jo kyetä miettimään jotain muutakin kuin vaan omaa napaa.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi enää naimisiin. Eri asunnot ja ero, jos mies sairastuisi. Ei tarvitse olla omaishoitajana, leskeneläkekin vietiin.
Minusta vain liian vähän mietitään ylipäätään parisuhteissa ja avioliitossakin sitä, että jos toisella kunto romahtaa, kuka hoitaa ja ketä?
Totta, mutta toisaalta, miksi meidän naisten näitä pitäisi miettiä, jos miehetkään eivät asiaa mieti? Mies ei halua naimisiin eli ei siis oletakaan, että toinen hoitaisi jos hän sairastuu. Sopii ainakin minulle.
Oikeassa oot ja tuon voi viedä myös siihen, että miksi edes asua yhdessä tai hankkia mitään yhteistä. Pitää seurustelun kevyenä ja lähtee kun toinen alkaa vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty ymmärtämään, miksi jotkut pelkäävät naimisiinmenoa. En keksi mitään muuta syytä kuin pelon, koska eihän yksi allekirjoitus voi muuten olle vastentahtoista.
Mikä siinä pelottaa?
Olen miettinyt että noilla avioliiton pakoilijoilla se on omatunto joka kolkuttaa. Avoliitossa on helppo elää, mitään lupauksia ja sitoumuksia ei ole tehty, on vaan kannettu kamat samaan kämppään ja vot, ollaan avoliitossa. Samalla lailla voi kantaa kamansa pois, ja hupskukkuu, ollaan erottu. Mihinkään ei olla virallisesti sitouduttu, mitään lupauksia ei ole annettu.
Avioliitossa tehdään julkinen ja virallinen lupaus yhteisestä elämästä. Ainahan on mahdollista ettei se kestä mutta ainakin avioon menevä pari tekee selväksi että nyt ollaan tosissaan. Kirkollisissa toimituksissa puhutaan jopa rakkaudesta.
Ne jotka sydämessään tietävät oikein hyvin että ei tässä rakkaudesta kyse ole vaan tyytymisestä eivät todellakaan halua avioliittoon. Eivät halua tehdä valheellisia lupauksia ja sitoutumista. He haluavat avioliiton vasta sitten kun tapaavat sen suuren rakkauden. Joskus sellaista ei ole eikä koskaan tulekaan. Sitten vaan ollaan avoliitossa lopun elämää.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Naimisiin voi mennä maistraatissa ilman kirkkoa. Kuollessa jälkeen jääneen puolison ei tarvitse maksaa perintöveroa toisin kuin jos tekee keskinäisen testamentin.
Siis miten niin ei ole? Korkeakoulutetulla osalla aloista on kyllä. Jos bruttopalkka vaikkapa 3800€, ei ole muuta velkaa ja ottaa asuntolainaa koko tuon 200 000. Takauksen voi ostaa eli säästöjä ei tarvita kuin joku 5000€.