Oletko kokenut radiohiljaisuutta ystävän suunnalta?

Kun ääni kiertää kaikuu on kuuntelija linjoilla . 

Paikannin käy kohtalokkaaksi sodassa . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.

Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.

Njäh en jaksa sitä draamaa mikä siitä syntyisi. 

Ainakin itse olen pitänyt radiohiljaisuutta jos ystävässä on ärsyttänyt joku asia. Tai ei muuten vaan kiinnosta kyseinen ystävä, on tylsää "ystävän" seurassa jne.  

Hänellä on omassa elämässään kiireitä, eikä nyt jaksa.

Koronasta lähtien on kestänyt eikä loppua näy. Kerran kysyi lapsensa ottelun puoliajalla että tulenko katsomaan, en siis tiennyt ottelusta etukäteen. Toisen kerran ilmoitti lapsen juhlista. Siis ilmoitti, ei kutsunut mitenkään 🤷

No jos omaa radiohiljaisuutta pitäisi perustella, niin: aivosyöpä, syöpähoidot, kotihoidon varassa eläminen, amputaatio, lapsen itsetuhoisuus, lapsen itsemurha, etenevä sokeutuminen, vanhempien kuolema onnettomuudessa, oikeudenkäynnit, neurologinen pysyvä vamma, masennus jne.

Aina ei yksinkertaisesti jaksa sanoa enää edes hei. Kaikki voimat menevät arjen sekuntien sietämiseen. Vetäytymiselle löytyy usein ihan oikeat syyt taustalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.

Jep. Aina kaikki pyöri hänen sairautensa ja työkyvyttömyytensä ympärillä. En enää jaksanut olla kuunteleva korva.

Kuuleeko Kieku täällä Kaiku.

Yksi ystäväni alkoi tavatessa kertoilemaan, kuinka oli käynyt x kanssa siellä, y kanssa täällä, ja z kanssa tuolla. Mun kanssa ei voinut käydä missään, kun oli jo käynyt joka paikassa ainakin 4 kertaa. Lopetin sitten ehdottelun, menköön paremmassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.

Jep. Aina kaikki pyöri hänen sairautensa ja työkyvyttömyytensä ympärillä. En enää jaksanut olla kuunteleva korva.

Onkohan meillä sama " ystävä"? Kuulostaa vaan niin tutulta.

Oletko yrittänyt itse laittaa viestiä tai ehdottaa tapaamista? Jos et, niin ei sinulla ole oikeutta arvostella toistakaan asiasta johon itsekin syyllistyt.

Vierailija kirjoitti:

No jos omaa radiohiljaisuutta pitäisi perustella, niin: aivosyöpä, syöpähoidot, kotihoidon varassa eläminen, amputaatio, lapsen itsetuhoisuus, lapsen itsemurha, etenevä sokeutuminen, vanhempien kuolema onnettomuudessa, oikeudenkäynnit, neurologinen pysyvä vamma, masennus jne.

 

Aina ei yksinkertaisesti jaksa sanoa enää edes hei. Kaikki voimat menevät arjen sekuntien sietämiseen. Vetäytymiselle löytyy usein ihan oikeat syyt taustalta.

Tuo on täysin totta. Ihmiset turhan usein vetävät asian itseensä ja loukkaantuvat. Elämässä voi tosiaan olla niin rankkoja hetkiä, että voimat eivät vaan riitä mihinkään muuhun.  

Mulla on yksi kaveri joka puhuu VAIN itsestään. Jos yritän kertoa jotain omasta elämästäni, katse lasittuu välittömästi. Hyväksyn tilanteen koska en odota enempää ja kuulen samalla kylän viimeisimmät juorut. Ihan kohtuu viihdyttävää hänen kanssaan on jutella hänen elämästään. Mutta aika usein käy mielessä että etkö tosiaankaan huomaa ettei keskustelussa ole vastavuoroisuuden hiventäkään.

Teininä minut hiljennettiin perusteena ensimmäinen poikaystävä. Olin ollut miespuolinen ystävä vuosia. 

Se teki kipeää varsinkin kun toista näki joka arkipäivä - ei vain enää noteerannut yhtäkkiä. Puolisen vuotta kesti hämmennyksessä, kun en tiennyt mikä nyt tuli. Aluksi yritin puhua, mutta vastauksetkin lyhenivät yhteen sanaan ja loppuivat nopeasti.

Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en vieläkään ymmärrä tapausta. Se on jättänyt melko pahat jäljet. En kuitenkaan usko, että oli satuttamistarkoitus.

Ystäväni on ludiitti. Ei hänellä oo radiopuhelinta.

Ei jaksa enää vapaa-ajalla kuunnella vittuilua, töissä saa tarpeeksi 

Vierailija kirjoitti:

No jos omaa radiohiljaisuutta pitäisi perustella, niin: aivosyöpä, syöpähoidot, kotihoidon varassa eläminen, amputaatio, lapsen itsetuhoisuus, lapsen itsemurha, etenevä sokeutuminen, vanhempien kuolema onnettomuudessa, oikeudenkäynnit, neurologinen pysyvä vamma, masennus jne.

 

Aina ei yksinkertaisesti jaksa sanoa enää edes hei. Kaikki voimat menevät arjen sekuntien sietämiseen. Vetäytymiselle löytyy usein ihan oikeat syyt taustalta.

Tuonhan nyt ymmärtää, on todella raskas taakka yhdelle kannettavaksi. Voimia sinulle.

Mä teen noin silloin kun mulla on vaikea masennusjakso. En halua että mun ystävät joutuu kuuntelemaan mua kun oon masennuksen syövereissä. En halua sopia tapaamisia, kun en voi luottaa siihen, että jaksan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä syyt löytyvät omasta elämästä, rakastumisia, työkuormaa, arjen menoja, sairastumisia, synttäreitä, sukujuttuja, lapsi arkea. Tuntuu pinnalliselta heittää joku viesti, jos ei kerkeä vastaamaan/paneutumaan keskustelemaan rauhassa, tietää että toinen ehdottaa jotain eikö halua / pysty sopimaan nyt juuri mitään. Ystävä käy mielessä, mutta ei tule tehtyä mitään konkreettista sen eteen; saamattomuus. Toinen voi myös antaa tilaa, odottaa että toinen soittaa. Aina en muista vastata ellen vastaa heti.

Voihan se olla kuollut, puhelin kadonnut tms.

Pitkän listan tekosyitä rustasit.

Tiputan pois arjestani nykyään juuri tuommoiset saamarin syyllistäjämarttyyrit. Tuo voi ehkä olla sinulle tekosyylista, mutta minun arjessani totisinta totta. Kun koko ajan on kalenteri piukassa kaiken maailman vasuja, neuvoloita, arviointikeskusteluja, hammaslääkäreitä, lääkärikäyntejä, vanhempainiltoja, synttäreitä, lasten harrastusten kuskauksia/kisoja/talkootyötä, sairasteluja ja muuta ruuhkavuosirallia, en vaan jaksa yhtäkään kuormittavaa ihmissuhdetta. En jaksa niitä ihmisiä, jotka hiillostavat ja tivaavat loputtomiin milloin nähdään ja eipä ole sinustakaan pitkään aikaan kuulunut. No nyt kuului, mutta käytät senkin hetken marmattamiseen?! Tosi motivoivaa nähdä tai laittaa viestiä kun aina joutuu puolustuskannalle. Arvostan ystäviä, joiden tietää olevan rinnalla ja tukena, vaikka ei ruuhkavuosina koko ajan nähdä tai kuulla. Mutta kun kuullaan, juttu jatkuu siitä mihin se jäi.

En uskoa sinua sekuntiakaan. Jos kalenterisi olisi täynnä, ei sinulla olisi aikaa palstailla, vaan viettäisit aikaa perheesi tai niiden oikeiden ystävien kanssa etkä olisi heti syllistämässä muita. Mieti sitä. Vaikutat todella uupuneelta, joten pyydä hyvä ihminen apua.