Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut radiohiljaisuutta ystävän suunnalta?
13.03.2026 |
Ystävä katoaa täysin ei laita viestiä, ei soita, ei ehdota tapaamista - ei mitään - pelkkää radiohiljaisuutta. Kuinka kauan sitä kesti ja mikä oli syy?
Kommentit (53)
Olen kokenut, varsinkin Australian suunnalta.
T: Radioamatööri-harrastaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ääni kiertää kaikuu on kuuntelija linjoilla .
Paikannin käy kohtalokkaaksi sodassa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.
Njäh en jaksa sitä draamaa mikä siitä syntyisi.
Ainakin itse olen pitänyt radiohiljaisuutta jos ystävässä on ärsyttänyt joku asia. Tai ei muuten vaan kiinnosta kyseinen ystävä, on tylsää "ystävän" seurassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on omassa elämässään kiireitä, eikä nyt jaksa.
Koronasta lähtien on kestänyt eikä loppua näy. Kerran kysyi lapsensa ottelun puoliajalla että tulenko katsomaan, en siis tiennyt ottelusta etukäteen. Toisen kerran ilmoitti lapsen juhlista. Siis ilmoitti, ei kutsunut mitenkään 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos omaa radiohiljaisuutta pitäisi perustella, niin: aivosyöpä, syöpähoidot, kotihoidon varassa eläminen, amputaatio, lapsen itsetuhoisuus, lapsen itsemurha, etenevä sokeutuminen, vanhempien kuolema onnettomuudessa, oikeudenkäynnit, neurologinen pysyvä vamma, masennus jne.
Aina ei yksinkertaisesti jaksa sanoa enää edes hei. Kaikki voimat menevät arjen sekuntien sietämiseen. Vetäytymiselle löytyy usein ihan oikeat syyt taustalta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Jep. Aina kaikki pyöri hänen sairautensa ja työkyvyttömyytensä ympärillä. En enää jaksanut olla kuunteleva korva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni alkoi tavatessa kertoilemaan, kuinka oli käynyt x kanssa siellä, y kanssa täällä, ja z kanssa tuolla. Mun kanssa ei voinut käydä missään, kun oli jo käynyt joka paikassa ainakin 4 kertaa. Lopetin sitten ehdottelun, menköön paremmassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Jep. Aina kaikki pyöri hänen sairautensa ja työkyvyttömyytensä ympärillä. En enää jaksanut olla kuunteleva korva.
Onkohan meillä sama " ystävä"? Kuulostaa vaan niin tutulta.
Oletko yrittänyt itse laittaa viestiä tai ehdottaa tapaamista? Jos et, niin ei sinulla ole oikeutta arvostella toistakaan asiasta johon itsekin syyllistyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos omaa radiohiljaisuutta pitäisi perustella, niin: aivosyöpä, syöpähoidot, kotihoidon varassa eläminen, amputaatio, lapsen itsetuhoisuus, lapsen itsemurha, etenevä sokeutuminen, vanhempien kuolema onnettomuudessa, oikeudenkäynnit, neurologinen pysyvä vamma, masennus jne.
Aina ei yksinkertaisesti jaksa sanoa enää edes hei. Kaikki voimat menevät arjen sekuntien sietämiseen. Vetäytymiselle löytyy usein ihan oikeat syyt taustalta.
Tuo on täysin totta. Ihmiset turhan usein vetävät asian itseensä ja loukkaantuvat. Elämässä voi tosiaan olla niin rankkoja hetkiä, että voimat eivät vaan riitä mihinkään muuhun.
Mulla on yksi kaveri joka puhuu VAIN itsestään. Jos yritän kertoa jotain omasta elämästäni, katse lasittuu välittömästi. Hyväksyn tilanteen koska en odota enempää ja kuulen samalla kylän viimeisimmät juorut. Ihan kohtuu viihdyttävää hänen kanssaan on jutella hänen elämästään. Mutta aika usein käy mielessä että etkö tosiaankaan huomaa ettei keskustelussa ole vastavuoroisuuden hiventäkään.
Teininä minut hiljennettiin perusteena ensimmäinen poikaystävä. Olin ollut miespuolinen ystävä vuosia.
Se teki kipeää varsinkin kun toista näki joka arkipäivä - ei vain enää noteerannut yhtäkkiä. Puolisen vuotta kesti hämmennyksessä, kun en tiennyt mikä nyt tuli. Aluksi yritin puhua, mutta vastauksetkin lyhenivät yhteen sanaan ja loppuivat nopeasti.
Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en vieläkään ymmärrä tapausta. Se on jättänyt melko pahat jäljet. En kuitenkaan usko, että oli satuttamistarkoitus.
Ystäväni on ludiitti. Ei hänellä oo radiopuhelinta.
Ei jaksa enää vapaa-ajalla kuunnella vittuilua, töissä saa tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
No jos omaa radiohiljaisuutta pitäisi perustella, niin: aivosyöpä, syöpähoidot, kotihoidon varassa eläminen, amputaatio, lapsen itsetuhoisuus, lapsen itsemurha, etenevä sokeutuminen, vanhempien kuolema onnettomuudessa, oikeudenkäynnit, neurologinen pysyvä vamma, masennus jne.
Aina ei yksinkertaisesti jaksa sanoa enää edes hei. Kaikki voimat menevät arjen sekuntien sietämiseen. Vetäytymiselle löytyy usein ihan oikeat syyt taustalta.
Tuonhan nyt ymmärtää, on todella raskas taakka yhdelle kannettavaksi. Voimia sinulle.
Olen kokenut ja koen parhaillaankin. Tai ei ole pistänyt täysin välejä poikki, mutta entinen paras kaveri ei halua enää viettää aikaa yhdessä. Syyt aika monimutkaiset enkä varmaan kaikkea ymmärräkään. Mutta elän samalla itsekin jonkinlaista kriisiä, jossa olen alkanut ehkä hahmottamaan, että kaipaan lähelleni luotettavia, johdonmukaisia ja henkisesti turvallisia ihmisiä, enkä tuuliviirejä jotka kääntää tiukassa paikassa selkänsä ja taas puolen vuoden päästä esittää ettei mitään ole tapahtunut. Haluan rakentaa sosiaalisen elämäni uudelleen kestävämmälle pohjalle.