Mitä mokia olette aikoinaan tehneet lastenkasvatuksessa?

Liika ankaruus, lasten tunteiden sivuuttaminen, jotta "arki pyörisi".

Lapset nyt jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Totesin aikoinaan että millään minun sanomisella ei ole mitään väliä ja jätinkin lasten hoidon äidin huoleksi. Nyt sosiaalihuolto saa jatkaa kun poika lopetti koulun käynnit.

Olet poikasi isä loppuelämäsi.

Osoita edes nyt, että välität hänestä.

Olin aivan liian vaativa esim. koulun suhteen eli ylisuorittamisen painottaminen oli väärin. Ikävä kyllä jäljet näkyvät selvästi jo aikuisissa lapsissa, stressaavat liikaa. Nyt painottaisin enempi ns. luovaa joutilaisuutta ha rennompaa otetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totesin aikoinaan että millään minun sanomisella ei ole mitään väliä ja jätinkin lasten hoidon äidin huoleksi. Nyt sosiaalihuolto saa jatkaa kun poika lopetti koulun käynnit.

Olet poikasi isä loppuelämäsi.

 

Osoita edes nyt, että välität hänestä.

Eihän välittäminen ollutkaan puutteena vaan äidin selkee kanta et iskää ei tarvitse totella. Tiedätkö kuinka nopeesti lapset huomaa et iskää ei tarvikkaan totella. Huomasin sen kun joskus sanoin esim et saappaat jalkaan, siellä sataa, poika kääntyi äidin puoleen ja kysyi onko pakko? Ei ollut. Sillakään kertaa. Jos et tiedä niin todella nopeesti oppivat!

Vierailija kirjoitti:

Liika ankaruus, lasten tunteiden sivuuttaminen, jotta "arki pyörisi".

 

Lapset nyt jo aikuisia.

Tuo "tunteiden sivuuttaminen" on nykymaailmassa aika harvojen kohdalla ajankohtaista. Enemmänkin sitä ylikorostetaan ja lähes kaikki huono käytös kuitataan sillä, että lapsi vain ilmaisee tunteitaan.

Kutsuin tavallista erotinasemaa epähuomiossa muuntoasemaksi. 

Annoin kutsua etunimellä, kun ajattelin että se on vain joku vaihe ja kohta kutsuvat taas äidiksi. Olisi pitänyt puuttua tiukemmin, kukaan ei kutsu enää äidiksi ja koen että sillä on väliä. En osaa kuvailla sitä mielikuvaa mikä minulla on lapsista, jotka kutsuvat vanhempiaan etunimellä, mutta saatte ehkä kiinni.. etäinen? Ei niin läheinen? Ja oikeasti on läheiset välit, mutta tämä yksittäinen asia saa aika ajoin epäilemään sitä.

Eihän tuo mikään kasvatusmoka ole.

Varmaan kaikin tavoin olen mokannut. Teinillä mielenterveysongelmia, ja mietin mitä olen tehnyt väärin.

Huutanut liikaa. Enkä osannut auttaa tunteiden käsittelyssä. Tätä kadun aina.

Miehet on ikuisia pikkupoikia ja siten hyviä isiä.

Vierailija kirjoitti:

Annoin kutsua etunimellä, kun ajattelin että se on vain joku vaihe ja kohta kutsuvat taas äidiksi. Olisi pitänyt puuttua tiukemmin, kukaan ei kutsu enää äidiksi ja koen että sillä on väliä. En osaa kuvailla sitä mielikuvaa mikä minulla on lapsista, jotka kutsuvat vanhempiaan etunimellä, mutta saatte ehkä kiinni.. etäinen? Ei niin läheinen? Ja oikeasti on läheiset välit, mutta tämä yksittäinen asia saa aika ajoin epäilemään sitä.

Yhdellä minun ystävällä lapset ovat aina kutsuneet vanhempiaan etunimillä ja ihan läheiset välit heillä on.

Laitoin lapset jäähylle huoneisiinsa. Tytär on katkera ja lähettelee videoita, joissa sellaista pidetään aivan kauheana ja lapsen hylkäämisenä ja lapsen tunteiden tukahduttamisen. Jooh, yleensä yritin hyvällä, mutta pakko oli välillä laittaa lapset johonkin pois silmistä siksi aikaa, että sain itseni koottua, kun hermot olivat aivan riekaleina. Tekis mieli sanoa tyttärelle, kuten äitini sanoi minulle, että:" Kasvatat sitten omasi paremmin." 

N49, kaksi erityislasta

Vierailija kirjoitti:

Laitoin lapset jäähylle huoneisiinsa. Tytär on katkera ja lähettelee videoita, joissa sellaista pidetään aivan kauheana ja lapsen hylkäämisenä ja lapsen tunteiden tukahduttamisen. Jooh, yleensä yritin hyvällä, mutta pakko oli välillä laittaa lapset johonkin pois silmistä siksi aikaa, että sain itseni koottua, kun hermot olivat aivan riekaleina. Tekis mieli sanoa tyttärelle, kuten äitini sanoi minulle, että:" Kasvatat sitten omasi paremmin." 

 

N49, kaksi erityislasta

Se on siis totta, että 2010-luvun lapset ovat samalla tavalla katkeria jäähyistään kuin mitä 1990-luvun lapset ovat tukkapöllyistään tai 1980-luvun lapset selkäsaunoistaan. Mistähän 2020-luvun lapset vuorostaan ovat katkeria?

Vierailija kirjoitti:

Annoin kutsua etunimellä, kun ajattelin että se on vain joku vaihe ja kohta kutsuvat taas äidiksi. Olisi pitänyt puuttua tiukemmin, kukaan ei kutsu enää äidiksi ja koen että sillä on väliä. En osaa kuvailla sitä mielikuvaa mikä minulla on lapsista, jotka kutsuvat vanhempiaan etunimellä, mutta saatte ehkä kiinni.. etäinen? Ei niin läheinen? Ja oikeasti on läheiset välit, mutta tämä yksittäinen asia saa aika ajoin epäilemään sitä.

Nou vorri, ehkä jostain elokuvasta napattu. Mutta totta, pitemmän päälle ei ehkä niin mukava...

ikävää meille muille kun olette lisääntyneet

Nauraisin paskasta naurua, jos oma jälkikasvu jaksaisi valittaa tuollaisesta jäähyttämisestä vielä videolinkeillä. 

Omankin jälkikasvun suljin vesi ja leipä jäähylle muutamaksi kerraksi muutamaksi tunniksi kun oli isompia mokia tehtynä. Kerran jopa piiskasin lisäksi. Mielestäni se oli ihan oikein tehty. Omilla vanhemmilla oli tapana hakata kunnes kädet väsyivät ja syyt oli ihan naurettavia.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin lapset jäähylle huoneisiinsa. Tytär on katkera ja lähettelee videoita, joissa sellaista pidetään aivan kauheana ja lapsen hylkäämisenä ja lapsen tunteiden tukahduttamisen. Jooh, yleensä yritin hyvällä, mutta pakko oli välillä laittaa lapset johonkin pois silmistä siksi aikaa, että sain itseni koottua, kun hermot olivat aivan riekaleina. Tekis mieli sanoa tyttärelle, kuten äitini sanoi minulle, että:" Kasvatat sitten omasi paremmin." 

 

N49, kaksi erityislasta

Lähetä sille vastineeksi videoita missä kerrotaan, että lapsi tarvitsee kuria ja että vapaa kasvatus on karhunpalvelus lapselle.

Parhaani yritin 😁, mutta aivan varmasti mokasin kaikenlaista. Olin 23 v kun ensimmäinen syntyi eli tosi kypsä. Juuri hoidin lapsenlasta viikon ja täytyy myöntää, että mummuna ehkä olen parempi kuin äitinä. Mutta helppoahan se on olla viikon verran ihana.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin lapset jäähylle huoneisiinsa. Tytär on katkera ja lähettelee videoita, joissa sellaista pidetään aivan kauheana ja lapsen hylkäämisenä ja lapsen tunteiden tukahduttamisen. Jooh, yleensä yritin hyvällä, mutta pakko oli välillä laittaa lapset johonkin pois silmistä siksi aikaa, että sain itseni koottua, kun hermot olivat aivan riekaleina. Tekis mieli sanoa tyttärelle, kuten äitini sanoi minulle, että:" Kasvatat sitten omasi paremmin." 

 

N49, kaksi erityislasta

Huutanut olen, ihan liikaa. Olen aika rauhallinen tyyppi, enkä helposti korota ääntäni, mutta lapset osasivat puristaa minustakin irti suoraa huutoa.