Onko teillä avioehto?
Täällä puhutaan yhteisistä ja erillisistä rahoista parisuhteessa. No onko teillä avioehto? Millainen? Iso osa avioliitoista päättyy eroon, niin miten olette varmistaneet, että mun omaisuus on mun ja sun on sun, myös eron jälkeen?
Kommentit (22)
Ei ole avioehtoa. Mieheni on meistä selvästi varakkaampi, oli jo silloin 20v sitten, mutta ei halunnut avioehtoa.
Ei ole avioehtoa, ei olla edes naimisissa. Mikä on mun, on mun, vaikka tästä lähtisin.
Ei ole avioehtoa. Minulla on kaikenlaista itselläni, mutta miehelläni on kuitenkin isompi omaisuus eli hän joutuisi pulittamaan aika ison summan. Ottaisin sen kyllä vastaan, koska omaisuuteni hoitamiseen menee rahaa - jo senkin takia, että turvaisin jälkikasvulle kaikki varat siltä varalta, että miehen joku onnistuisi kynimään puhtaaksi esim. dementian iskiessä. Sellaistahan välillä tapahtuu eikä niitä rahoja saa enää takaisin, vaikka rikos todettaisiinkin.
Emme kuitenkaan suunnittele eroa ja toivon, että kuolisin ennen miestäni. Silloin jälkikasvu perii minut kokonaisuudessaan, koska mies on varakkaampi eikä siis saa ositusta. Ja olisi muutenkin parempi kuolla ensin, niin ei tarvitsisi ikävöidä.
Ei ole avioehtoa. Köyhinä ja nuorina menimme yhteen. Edelleenkään ei miljoonaomaisuutta. Jos erottais, kaikki menisi puoliksi. Ihan ok. Mut ei me erota.
Ei ole avioehtoa. Olen huonotuloinen, mieheni on ihan ok-tuloinen (yli mediaanin). Otin avioehdon puheeksi ennen naimisiinmenoa, vajaa 20 vuotta sitten, ja mieheni tuhahti että ei tosiaan halua sellaista.
Ei ole avioehtoa. Kaikki omaisuus on yhdessä hankittua ja tienattua, ja tarkoitus on olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Ei ole avioehtoa, kaks köyhää yhdessä... :D
On avioehto. Ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu, vaikka voittaa lotossa. Omat rahat ne on oltava, tulee vähemmän riitojakin.
On . Vaikka ei olla edes avioliitossa. Minulla on kaikesta kuitit mitä olen ostanut.
Ei ole avioehtoa. Me oltiin naimisiin mennessä molemmat köyhiä opiskelijoita eikä kummallakaan ollut merkittävää omaa omaisuutta. Avioliiton aikana hankittu omaisuus on meidän molempien nimissä. Jos nyt eroottisiin se menisi puoliksi. Mutta ollaan oltu jo 26 vuotta naimisissa eikä kyllä ainakaan just nyt olla eroamassa.
Vierailija kirjoitti:
On . Vaikka ei olla edes avioliitossa. Minulla on kaikesta kuitit mitä olen ostanut.
Ja ne kuitit auttaa miten?
On avioehto minun toiveestani. Mies on minua vanhempi ja huomattavasti varakkaampi. Lisäksi hän tulee perimään omaisuutta enemmän kuin minä. Jos eroamme, niin kumpikin pitää oman omaisuutensa. Mikäli avioliitto taas päättyy toisen kuolemaan, niin silloin toinen perii toisen. Meillä on yhteisiä lapsia ja lisäksi minulla on esikoinen aiemmasta suhteesta. Talo on miehen nimissä, mutta leskenä saisin jatkaa asumista kuitenkin elinikäisen asumisoikeuden turvin. Mies maksaa vapaaehtoisesti asumiseen liittyvät kulut. Ruokakuluihin osallistun tulojen suhteessa. Lisäksi mies kannustaa minua säästämään joka kuukausi rahaa itselleni. En koe itseäni loiseksi, sillä mies itse haluaa maksaa enemmän ja minä puolestani olen synnyttänyt hänelle lapsia, mitä hän arvostaa.
Ei ole. Muutenkin omaisuus on yhteistä joten miksi pitäisi olla?
Ei ole avioehtoa. Ihan sovittu näin yhdessä. Kaikki on ollut yhteistä jo seurustelun aikana kun olimme köyhiä opiskelijoita. Sovimme että kaikki avioliiton aikana saatu varallisuus on yhteistä ja jos tulee ero niin kaikki puoliksi. Ei ole tullut eroa ja yhteisiä vuosia on nyt 35. Tiesimme myös että mitään isoja perintöjä ei ollut tulossa. Nykyään olemme aika varakkaita. Olemme molemmat luotettavia ja järkeviä rahankäyttäjiä. Kumpikaan ei ole pihi tai tuhlari. Ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä.
Ei ole avioehtoa. Ollaan oltu aviossa 40 vuotta ja kaikki, mitä on hankittu, on 50/50 eli koti, pari sijoitusasuntoa, mökki ja vähän metsää.
On, molemmat haluttiin se. Luulen että ollaan aika tasavaraisia mutta oikeastaan en tiedä paljonko miehellä on omaisuutta 😀
Vierailija kirjoitti:
On avioehto minun toiveestani. Mies on minua vanhempi ja huomattavasti varakkaampi. Lisäksi hän tulee perimään omaisuutta enemmän kuin minä. Jos eroamme, niin kumpikin pitää oman omaisuutensa. Mikäli avioliitto taas päättyy toisen kuolemaan, niin silloin toinen perii toisen. Meillä on yhteisiä lapsia ja lisäksi minulla on esikoinen aiemmasta suhteesta. Talo on miehen nimissä, mutta leskenä saisin jatkaa asumista kuitenkin elinikäisen asumisoikeuden turvin. Mies maksaa vapaaehtoisesti asumiseen liittyvät kulut. Ruokakuluihin osallistun tulojen suhteessa. Lisäksi mies kannustaa minua säästämään joka kuukausi rahaa itselleni. En koe itseäni loiseksi, sillä mies itse haluaa maksaa enemmän ja minä puolestani olen synnyttänyt hänelle lapsia, mitä hän arvostaa.
Ei kai Suomessa puoliso peri kuolleen puolison omaisuutta jos parilla on lapsia. Eikö lapset ole ensisijaisesti perillisiä?
Siis apua, kuinka monella ei ole avioehtoa. No mikäs siinä, luottamus jne..., kaikenlaista voipi kuitenkin sattua kuten niille yhteisille rahoillekin. Onnea valitsemallanne tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Siis apua, kuinka monella ei ole avioehtoa. No mikäs siinä, luottamus jne..., kaikenlaista voipi kuitenkin sattua kuten niille yhteisille rahoillekin. Onnea valitsemallanne tiellä.
Niin miksi se pitäisi olla jos omaisuus on yhteistä jokatapauksessa?
Ei ole avioehtoa mieheni kanssa. Mieheni ei ole rikas ja minä olen. Jos ero tulisi niin kaikki menisi puoliksi mutta mieheni on sanonut ettei haluaisi asunnostani puolia. Se on sen ajan murhe sitten mutta ei tässä eroamassa olla.