Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkien pitäminen on todella itsekästä
11.03.2026 |
Vaikka sitä selitellään vaikka millä eläinrakkaudella niin silti kyse on pelkästä itsekkyydestä ja omien halujen täyttämisestä. Häkkieläinten pitäminen on erityisen julmaa.
Kommentit (49)
Miljonäärien koirat elävät huomattavasti parempaa elämää kuin suurin osa ihmisistä. Gourmet-aterioita ja hierontoja päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö löytö eläimet sitten lopettaa?
Se voi joskus olla näille eläimille armollisempi vaihtoehto.
Ap
Pitääkö löytö eläimet sitten lopettaa?
Se voi joskus olla näille eläimille armollisempi vaihtoehto.
Ap
Sekopäisiä petoja olette, ihmisiksi teitä ei voi kutsua noilla mielipiteillä.
Tekisi mieli sanoa vielä paljon rumemmin, mutta olkoon - ette ole sen arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Koirien pitäminen kerrostaloissa on todella itsekästä. En usko, että koira nauttii kerrostalossa elämisestä, sitten sitä viedään "lenkille" jonkun talon pihaan paskalle ja kuselle ja takaisin sisään. Minusta nämä rakki-ihmiset ovat erittäin tyhmää ja aivotonta sakkia.
Eilen lenkkeillyt koiran kanssa noin 10 kilometriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien pitäminen kerrostaloissa on todella itsekästä. En usko, että koira nauttii kerrostalossa elämisestä, sitten sitä viedään "lenkille" jonkun talon pihaan paskalle ja kuselle ja takaisin sisään. Minusta nämä rakki-ihmiset ovat erittäin tyhmää ja aivotonta sakkia.
Eilen lenkkeillyt koiran kanssa noin 10 kilometriä.
Eilen lenkkeillyt koiran kanssa noin 10 kilometriä.
Varmaan monessa erässä kuitenkin, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Koira pitää pään kasassa, tulee lähdettyä ulos kämpästä.
Aika pehmeä on pää jo, jos ilman koiraa jäisi sisälle happanemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö löytö eläimet sitten lopettaa?
Pitää, koska ne ovat vaarallisia mm. vesikauhun takia ja kulkukoirat saattavat olla agressiivisia. Onneksi Suomessa ei ole löytöeläimiä. Tarpeettomat kotieläimet voi Suomessakin lopettaa jollei joku halua maksaa niiden hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien pitäminen kerrostaloissa on todella itsekästä. En usko, että koira nauttii kerrostalossa elämisestä, sitten sitä viedään "lenkille" jonkun talon pihaan paskalle ja kuselle ja takaisin sisään. Minusta nämä rakki-ihmiset ovat erittäin tyhmää ja aivotonta sakkia.
Sellaista elämää sinä itsekin vietät. mikä vikana?
Ei mua kukaan kuljeteta narun päässä kuselle ja paskalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa saivarrella, niin kaikki mitä ihminen tekee vain omaksi ilokseen on itsekästä. Se ei tarkoita, että se olisi väärin.
Minä olen ratkaissut mahdolliset eettiset dilemmat ottamalla lemmikiksi aikuisia kodittomia tai kodinvaihtajia. Ainakaan minun takiani tätä nykyistä eläinpopulaatiota ei ole tarvinnut lisäännyttää eikä kukaan kasvattaja ole minulta saanut lompakkoonsa täytettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö löytö eläimet sitten lopettaa?
Pitää, koska ne ovat vaarallisia mm. vesikauhun takia ja kulkukoirat saattavat olla agressiivisia. Onneksi Suomessa ei ole löytöeläimiä. Tarpeettomat kotieläimet voi Suomessakin lopettaa jollei joku halua maksaa niiden hoidosta.
Pitää, koska ne ovat vaarallisia mm. vesikauhun takia ja kulkukoirat saattavat olla agressiivisia. Onneksi Suomessa ei ole löytöeläimiä. Tarpeettomat kotieläimet voi Suomessakin lopettaa jollei joku halua maksaa niiden hoidosta.
Itelläs sulla on vesikauhu, etkä osaa edes kirjoittaa sanaa aggressiivinen, vaikka itse olet sellainen ja vielä tosi tyhmäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselytutkimuksesta paljastuu, että etenkin yksi ikäryhmä laiskottelee koirankakkojen siivoamisessa: 4054-vuotiaista vain kolmannes kerää koiransa jätökset.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011873369.html
Voisi kuvitella että iäkkäämmät kaikkein vähiten mutta olle tohdittu selvittää, tunnettu tosiasia että raihnainen ei mieluusti kumartele noukkimaan.
Jos ihmisen pitäisi elää niin, ettei tee ikinä mitään itsekkäistä syistä, niin eipä meidän elämässä paljon iloa olisi. Henkinen pahoinvointi on jo tällä hetkellä runsasta ja ap:n tapaan onnettomimmat yrittävät saada muutkin voimaan huonosti kiusaamalla ja nälvimällä milloin mistäkin, joten jos lemmikit jollekin hyvää mieltä tuottavat ja niistä pystyy huolehtimaan, silloin lemmikeistä on kuitenkin yhteiskunnan kannaltakin enemmän hyötyä kuin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyselytutkimuksesta paljastuu, että etenkin yksi ikäryhmä laiskottelee koirankakkojen siivoamisessa: 4054-vuotiaista vain kolmannes kerää koiransa jätökset.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011873369.html
Voisi kuvitella että iäkkäämmät kaikkein vähiten mutta olle tohdittu selvittää, tunnettu tosiasia että raihnainen ei mieluusti kumartele noukkimaan.
Luulen, että eroa on eri alueiden välilläkin. Maalaiskaupungissa asuva veljeni ei ymmärtänyt, miksi kerään koirani kakat, vaikka itselleni ei näin pk-seudulla asuvana tulisi muu mieleenkään. Ollaan molemmat tuota "huonoa" ikäluokkaa, veljelläni ei tosin koskaan ole ollut koiraa.
Olen miettinyt viime aikoina täysin samaa. Minulla on ollut 2 koiraa, kaneja ja hevonen. Enää en pystyisi ottamaan yhtäkään eläintä ja ihan vain sen takia, kuinka sairasta se mielestäni on!
Otetaan esimerksi koira.
Ihminen on jalostanut sen vastaamaan juuri sellaista, mitä ihminen itselleen haluaa. Viis siitä, ettei geneettistä muuntelua tule ja koirat ovat sairaita, kunhan vaan on just tällainen turkki ja tuollainen kuono! Sitten sitä eläintä pidetään sisällä talossa, jonka ihminen on rakentanut vastaamaan omia tarpeitaan. Ovet visusti lukossa, ettei tuo "rakas" eläin joka on kuin perheenjäsen vaan pääse karkaamaan! Pidetään kaulapantaa ja hihnaa jolla sitä talutetaan ulkona, että raukka pääsee tekemään tarpeensa juuri silloin, kun ihmiselle sopii.
Viedään kaikki mahdollisuudet elää lajityypillistä elämää. Viedään kaikki vapaus. Ja hei, syötetään sille ihmisen tekemään kuivaa nappulaa! Ei ei, et sinä saa syödä eläimiä. SInä syöt tätä ruskeaa mössöä! Sitten sanotaan kuinka rakas se koira on. Onko tuo rakkautta? Miettikää hetki, jos tekisitte noin puolisollenne tai lapsellenne. Niinpä... Kaikki rakkaat vaan vangiksi ja panta kaulaan!
Ihminen haluaa sen koiran siksi, koska vankina pidetty ja alistettu koira ei tiedä paremmasta ja haluaa miellyttää ihmistä viimeiseen asti. Paitsi jos tulee mahdollisuus karata... Kyllä minäkin karkaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyselytutkimuksesta paljastuu, että etenkin yksi ikäryhmä laiskottelee koirankakkojen siivoamisessa: 4054-vuotiaista vain kolmannes kerää koiransa jätökset.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011873369.html
Voisi kuvitella että iäkkäämmät kaikkein vähiten mutta olle tohdittu selvittää, tunnettu tosiasia että raihnainen ei mieluusti kumartele noukkimaan.
Jos on 4054-vuotias niin siinä iässä varmaan kroppa ei enää toimi kunnolla ja esim. kumartuminen voi olla vaikeaa.
Onko lemmikin pitäminen itsekästä?
Varmaan osittain, ihminen pitää toista eläintä vankina, koska saa siltä hellyyttä, läsnäoloa ja rakkautta. Mutta ihminen on vähän kuin kapybara, se tykkää olla muiden lajien kanssa. Lemmikit on ihminen jalostanut - itsekästä! - mutta nyt kissat ja koirat ovat domestikoituneita eivätkä pärjää ilman ihmistä. Luonnossa ne eivät pärjää.
Lemmikin kanssa asuvan ihmisen velvollisuus on pitää lemmikistä hyvää huolta ja tarjota mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Pitää siis myös sivistää itseään.
Lähtisin myös purkamaan väitteen kehystä. Kuka on uhri tässä itsekkäässä käytöksessä? Jos koira tai kissa elää hyvässä kodissa, saa virikkeitä, rakkautta ja turvaa, onko se uhri? Monille lemmikeille koti on parempi vaihtoehto kuin mikään saatavilla oleva "vapaus". Kysymys on enemmän vastuusta eläimestä.
Kapybara-vertausta voisi miettiä myös siten, että ihminen ei vain satu tykkäämään muista lajeista. Olemme kehittyneet rinnakkain koirien kanssa kymmeniä tuhansia vuosia. On tutkimusnäyttöä siitä, että koiran ja ihmisen katsekontakti nostaa molempien oksitosiinia. Se on aika hämmästyttävää: kaksi eri lajia, jotka ovat kirjaimellisesti kehittyneet tuntemaan kiintymystä toisiaan kohtaan.
Ehkä raja kulkee siinä, pidetäänkö lemmikkiä olentona vai esineenä. Kun koira on statussymboli, koristelu tai emotionaalinen työkalu jota ei kuunnella. Silloin koiran pitäminen on itsekästä. Sinun mainitsemasi velvollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen on juuri se eettinen ydin.
Eksoottisten lemmikkien kohdalla tilanne on mielestäni eri. Eksoottinen lemmikki irrotetaan sen luontaisesta ympäristöstä puhtaasti ihmisen halun takia. Siinä "itsekkyys" on mielestäni oikeampi sana. Kissojen ja koirien luontainen elinympäristö on ihmisen koti, muualla ne eivät pärjää.
Mutta olisiko lemmikin ja ihmisen suhteessa kyse ennemmin symbioosista?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime aikoina täysin samaa. Minulla on ollut 2 koiraa, kaneja ja hevonen. Enää en pystyisi ottamaan yhtäkään eläintä ja ihan vain sen takia, kuinka sairasta se mielestäni on!
Otetaan esimerksi koira.
Ihminen on jalostanut sen vastaamaan juuri sellaista, mitä ihminen itselleen haluaa. Viis siitä, ettei geneettistä muuntelua tule ja koirat ovat sairaita, kunhan vaan on just tällainen turkki ja tuollainen kuono! Sitten sitä eläintä pidetään sisällä talossa, jonka ihminen on rakentanut vastaamaan omia tarpeitaan. Ovet visusti lukossa, ettei tuo "rakas" eläin joka on kuin perheenjäsen vaan pääse karkaamaan! Pidetään kaulapantaa ja hihnaa jolla sitä talutetaan ulkona, että raukka pääsee tekemään tarpeensa juuri silloin, kun ihmiselle sopii.
Viedään kaikki mahdollisuudet elää lajityypillistä elämää. Viedään kaikki vapaus. Ja hei, syötetään sille ihmisen tekemään kuivaa nappulaa! Ei ei, et sinä saa syödä eläimiä. SInä syöt tätä ruskeaa mössöä! Sitten sanotaan kuinka rakas se koira on. Onko tuo rakkautta? Miettikää hetki, jos tekisitte noin puolisollenne tai lapsellenne. Niinpä... Kaikki rakkaat vaan vangiksi ja panta kaulaan!
Ihminen haluaa sen koiran siksi, koska vankina pidetty ja alistettu koira ei tiedä paremmasta ja haluaa miellyttää ihmistä viimeiseen asti. Paitsi jos tulee mahdollisuus karata... Kyllä minäkin karkaisin!
Eihän ihmisetkään vietä lajityypillistä elämää enää nykypäivänä.
Ei minulla ole lemmikkiä.
Minulla on kissa ja kaikki joilla on kissa tietää, että kissa on se joka määrää.
Symbioosi on kaunis ajatus!
Koira tai kissa saa turvan, ruuan, rakkauden ja tarkoituksen. Ihminen saa seuraa, rakkautta, ehkä jopa terveyshyötyjä ja lemmikkien omistajilla on tutkitusti matalampi verenpaine ja vähemmän yksinäisyyttä.
Mutta ehkä kaikkein kauneinta on se, että symbioosissa ei ole mitään laskelmitua. Se on tunnetason side joka ylittää lajirajan. Koira/kissa ei mieti "hyödynkö tästä" eikä ihminen parhaimmillaan myöskään. Symbioosi vain on.
Tilannehan tekee ihmisestä aika erikoisen eläimen. Useimmat lajit elävät omisensa parissa. Ihminen on rakentanut symbioosin kissojen, koirien, hevosten, jopa kalojen kanssa ja ottanut ne kotiinsa. Se kertoo jotain siitä, millainen laji me olemme. Ehkä empatiamme ei ole vain sisäryhmäilmiö vaan jotain laajempaa.
Kapybara-vertauksesi oli osuva juuri tässä mielessä. Kapybara näyttää vain haluavan olla kaikkien kanssa, ilman hyötylaskelmia.
Se, että ihminen on alkanut hyödyntää eläimiä, on taas toinen ihmisen suuntaus. Mutta ehkä meidän pitäisi vaalia sisäistä kapybaraamme?
Vierailija kirjoitti:
Onko lemmikin pitäminen itsekästä?
Varmaan osittain, ihminen pitää toista eläintä vankina, koska saa siltä hellyyttä, läsnäoloa ja rakkautta. Mutta ihminen on vähän kuin kapybara, se tykkää olla muiden lajien kanssa. Lemmikit on ihminen jalostanut - itsekästä! - mutta nyt kissat ja koirat ovat domestikoituneita eivätkä pärjää ilman ihmistä. Luonnossa ne eivät pärjää.
Lemmikin kanssa asuvan ihmisen velvollisuus on pitää lemmikistä hyvää huolta ja tarjota mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Pitää siis myös sivistää itseään.
Lähtisin myös purkamaan väitteen kehystä. Kuka on uhri tässä itsekkäässä käytöksessä? Jos koira tai kissa elää hyvässä kodissa, saa virikkeitä, rakkautta ja turvaa, onko se uhri? Monille lemmikeille koti on parempi vaihtoehto kuin mikään saatavilla oleva "vapaus". Kysymys on enemmän vastuusta eläimestä.
Kapybara-vertausta voisi miettiä myös siten, että ihminen ei vain satu tykkäämään muista lajeista. Olemme kehittyneet rinnakkain koirien kanssa kymmeniä tuhansia vuosia. On tutkimusnäyttöä siitä, että koiran ja ihmisen katsekontakti nostaa molempien oksitosiinia. Se on aika hämmästyttävää: kaksi eri lajia, jotka ovat kirjaimellisesti kehittyneet tuntemaan kiintymystä toisiaan kohtaan.
Ehkä raja kulkee siinä, pidetäänkö lemmikkiä olentona vai esineenä. Kun koira on statussymboli, koristelu tai emotionaalinen työkalu jota ei kuunnella. Silloin koiran pitäminen on itsekästä. Sinun mainitsemasi velvollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen on juuri se eettinen ydin.
Eksoottisten lemmikkien kohdalla tilanne on mielestäni eri. Eksoottinen lemmikki irrotetaan sen luontaisesta ympäristöstä puhtaasti ihmisen halun takia. Siinä "itsekkyys" on mielestäni oikeampi sana. Kissojen ja koirien luontainen elinympäristö on ihmisen koti, muualla ne eivät pärjää.
Mutta olisiko lemmikin ja ihmisen suhteessa kyse ennemmin symbioosista?
Jos ihmistä pidetään vauvasta lähtien vankilassa, mutta hänestä pidetään siellä hyvää huolta, niin hän ei ole uhri, koska hän ei tiedä paremmasta?
Sellaista elämää sinä itsekin vietät. mikä vikana?