Miten olet pystynyt käsittelemään sen että puolisosi ei halua sinua?

Kun puoliso vihan vääristämin kasvoin sanoo: "En voi edes KUVITELLA seksiä kanssasi" niin eipä siinä enää haluille ole minkäänlaista mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

 Ei kai kukaan halua suoraan sanoa ainakaan sitä, ettei toinen enää ole omasta mielestä haluttava. Sellainen loukkaa, suhteen tilasta riippuen enemmän tai vähemmän. On helpompi sanoa, ettei vika ole kenessäkään. Jos ei halua muiden asioiden muuttuvan tai kärsivän, pyrkii kompromisseihin. Oma seksitön suhteeni on päättymässä, ilman draamaa kuitenkin.

Tottakai se loukkaa, mutta niin loukkaa sekin, että seksiä ei ole eikä saa vastakaikua. Joten miksi jättäisi sanomatta sen, jos se olisi totuus?

Ajan kysymyksellä takaa sitä, että hän ei ole välttämättä sitä mieltä, että ei halua, vaan tilanteen tullen ei halua. Eli ei ole päättänyt, että enää koskaan en halua. Ehkä itsekin haluaisi haluta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Hän kuulostaa masentuneelta. Lääkäri, pariterapia?

Voiko masennus oireilla vain haluttomuutena/kyvyttömyyteen? Täysin toimintakykyinen hän on muuten. Stressiä toki on, mutta seksin ja läheisyyden luulisi lievittävän sitäkin jos haluja olisi. Mutta haluja ei ole, eikä oikein niitä kykyjäkään. Välillä kun hän selvästi yrittää suoriutua ihan ilmeisesti minun vuokseni, mutta epäonnistuneet yritykset vain saavat tilanteen tuntumaan pahemmalta. Enkä sitäkään voi hänelle sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun puoliso vihan vääristämin kasvoin sanoo: "En voi edes KUVITELLA seksiä kanssasi" niin eipä siinä enää haluille ole minkäänlaista mahdollisuutta.

Oli varmasti loukkaavaa. Tosin kuulostaa, että riidassa ja loukkaamistarkoituksessa sanottu.

Tuohon voisi kysyä, että mitä sinä sitten minusta ja tästä avioliitosta haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Hän kuulostaa masentuneelta. Lääkäri, pariterapia?

Voiko masennus oireilla vain haluttomuutena/kyvyttömyyteen? Täysin toimintakykyinen hän on muuten. Stressiä toki on, mutta seksin ja läheisyyden luulisi lievittävän sitäkin jos haluja olisi. Mutta haluja ei ole, eikä oikein niitä kykyjäkään. Välillä kun hän selvästi yrittää suoriutua ihan ilmeisesti minun vuokseni, mutta epäonnistuneet yritykset vain saavat tilanteen tuntumaan pahemmalta. Enkä sitäkään voi hänelle sanoa. 

Hei nyt lääkäriin! Hän yrittää. Haluaa haluta. Haluaa tuottaa sinulle mielihyvää. Keinoja on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Hän kuulostaa masentuneelta. Lääkäri, pariterapia?

Voiko masennus oireilla vain haluttomuutena/kyvyttömyyteen? Täysin toimintakykyinen hän on muuten. Stressiä toki on, mutta seksin ja läheisyyden luulisi lievittävän sitäkin jos haluja olisi. Mutta haluja ei ole, eikä oikein niitä kykyjäkään. Välillä kun hän selvästi yrittää suoriutua ihan ilmeisesti minun vuokseni, mutta epäonnistuneet yritykset vain saavat tilanteen tuntumaan pahemmalta. Enkä sitäkään voi hänelle sanoa. 

Hei nyt lääkäriin! Hän yrittää. Haluaa haluta. Haluaa tuottaa sinulle mielihyvää. Keinoja on!

Mutta kun hän ei halua. Hän on käynyt testot mittauttamassa (oli normaalit) mutta muuta hän ei halua. Ei halua lääkkeitä, ei halua lääkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti koin surullisena sen että en enää ole hänen silmissään haluttava, mutta eip tuolle mitään voi, joten runkety runk sitten vain.

Varmasti on tosi surullista. Pariterapia voisi auttaa tunnesuhteen palauttamiseen.

Tunne on jo, vain panetus uupuu.

Joo, mutta tarvitaan muitakin tunteita kuin pettymys ja loukkaantuminen. 😁

Niitä tunteita mitä teillä oli kun halusitte toisianne. Mihin se puoliso on pettynyt?

Kaikkia muita tunteita on, ja myös ikää ja painoa molemmilla- eli iän puolesta olen oikeastaan väärä vastaamaan. 

Tosin itselläni ei kumpikaan ole vienyt halua.

Joten runkety runk! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Hän kuulostaa masentuneelta. Lääkäri, pariterapia?

Voiko masennus oireilla vain haluttomuutena/kyvyttömyyteen? Täysin toimintakykyinen hän on muuten. Stressiä toki on, mutta seksin ja läheisyyden luulisi lievittävän sitäkin jos haluja olisi. Mutta haluja ei ole, eikä oikein niitä kykyjäkään. Välillä kun hän selvästi yrittää suoriutua ihan ilmeisesti minun vuokseni, mutta epäonnistuneet yritykset vain saavat tilanteen tuntumaan pahemmalta. Enkä sitäkään voi hänelle sanoa. 

Hei nyt lääkäriin! Hän yrittää. Haluaa haluta. Haluaa tuottaa sinulle mielihyvää. Keinoja on!

Mutta kun hän ei halua. Hän on käynyt testot mittauttamassa (oli normaalit) mutta muuta hän ei halua. Ei halua lääkkeitä, ei halua lääkäriin. 

Sano hänelle, että nyt pitää mennä ja etsiä ratkaisuja. Varaa aika.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on joskus käsittämättömän suuri kynnys erota paskasta parisuhteesta. Töistä voi  koska tahansa ottaa loparit, kun joku sanoi tai ei sanonut tai teki tai ei tehnyt sitä sun tätä. Mutta huonossa parisuhteessa ryvetään itsesäälissä kunnes kuolo korjaa. Tai oorkeintaan aktiivisesti odotetaan, että unelmien prinssi tai varsinkin prinsessa tulisi sieltä kotisohvalta hakemaan ja veisi mukanaan...

Kynnys erota voi olla täysin käsitettävä, ja suuri. Joissain suhteissa on todella paljon menetettävää. Yhteiset perinteet ja muistot, keskinäinen ystävyys ja kumppanuus, luottamus ja tuki, yhteiset projektit ja tavoitteet. Perhe, lapset, suku. Yhteinen omaisuuskin. Ja läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on joskus käsittämättömän suuri kynnys erota paskasta parisuhteesta. Töistä voi  koska tahansa ottaa loparit, kun joku sanoi tai ei sanonut tai teki tai ei tehnyt sitä sun tätä. Mutta huonossa parisuhteessa ryvetään itsesäälissä kunnes kuolo korjaa. Tai oorkeintaan aktiivisesti odotetaan, että unelmien prinssi tai varsinkin prinsessa tulisi sieltä kotisohvalta hakemaan ja veisi mukanaan...

Kynnys erota voi olla täysin käsitettävä, ja suuri. Joissain suhteissa on todella paljon menetettävää. Yhteiset perinteet ja muistot, keskinäinen ystävyys ja kumppanuus, luottamus ja tuki, yhteiset projektit ja tavoitteet. Perhe, lapset, suku. Yhteinen omaisuuskin. Ja läheisyys.

Joillain ihmisillä on käsittämättömän suuri tarve hajottaa asioita ja vetää muita mukaansa, vain jotta saisivat vahvistusta omalle ratkaisulleen. Ei kenenkään ole pakko yrittää yli omien kykyjensä jos ei halua. Muilla voi olla parempi liitto siellä pohjalla ja paremmat kyvyt ratkoa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Avatkaa suhde ellette halua erota. Siinä tilanteessa se haluton osapuoli on myös pakotettu miettimään omaa suhdettaan seksiin. Asiat sattuu mutta tuossa tilanteessa olette kohta kumpikin rikki. Pyydä että jos haluaa jatkaa sinun kanssa ,sinun pitää seksuaalisena olentona saada toteuttaa seksuaalista puolta jollain tapaa. Parhaimmillaan tämä vie teidät puuttuneet keskusteluyhteyden äärelle VAIKKA se varmasti sattuu. Mulla on ollu mieheni kanssa kriisi. Mieheni onneksi on alkanut tekemään asioita jotta seksuaalinen halu tulisi takaisin. Myös minä oon joutunut katsomaan itseäni peiliin. Vaikeaa tämä on , kaksi vuotta mennyt jo. Mutta nyt meillä on jälleen seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on joskus käsittämättömän suuri kynnys erota paskasta parisuhteesta. Töistä voi  koska tahansa ottaa loparit, kun joku sanoi tai ei sanonut tai teki tai ei tehnyt sitä sun tätä. Mutta huonossa parisuhteessa ryvetään itsesäälissä kunnes kuolo korjaa. Tai oorkeintaan aktiivisesti odotetaan, että unelmien prinssi tai varsinkin prinsessa tulisi sieltä kotisohvalta hakemaan ja veisi mukanaan...

Kynnys erota voi olla täysin käsitettävä, ja suuri. Joissain suhteissa on todella paljon menetettävää. Yhteiset perinteet ja muistot, keskinäinen ystävyys ja kumppanuus, luottamus ja tuki, yhteiset projektit ja tavoitteet. Perhe, lapset, suku. Yhteinen omaisuuskin. Ja läheisyys.

Ei niitä muistoja eikä elettyä elämää menetä, vaikka eroaisikin. Tai yhteisiä lapsia. Mutta nykyinen elämä voi olla jo menetetty, samoin tuleva, ellei ole rohkeutta viheltää peliä poikki. Me kaikki muutumme iän myötä ja joskus vain muutokset vievät niin eri suuntiin, että se loistava tulevaisuus nykyisen kumppanin kanssa on takana peruuttamattomasti.

Lukekaa tai kuunnelkaa eroon liittyviä kirjoja. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat kipuilleet samojen ongelmien kanssa ennen teitäkin ja osa kirjoittanut kokemuksistaan jopa hyviä kirjoja. Teidän ei tarvitse keksiä samaa pyörää uudelleen kantapään kautta.

KVG Suomalainen eroseminaari.

En pystynyt käsittelemään vaan masennuin. Vaikutti siihen tietysti sekin, että exä päätyi pettämäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikeaa tämä on. Tilanne on pysynyt ennallaan jo vuosia mutta puoliso ei ole kiinnostunut tekemään asialle mitään konkreettista. Itse unohdin itseni pitkäksi aikaa ja yritin vain panostaa puolison hyvinvointiin. Jotta hänellä ei olisi niin paljon stressiä, jotta hän jaksaisi paremmin, jotta hänellä olisi hyvä olla. Jossain vaiheessa ymmärsin että puolisoni haluttomuus / kyvyttömyys ei muutu millään mitä minä teen. Sen täytyisi lähteä hänestä itsestään. Mutta koska hän ei tee asialle mitään, alan uskoa että häntä ei edes kiinnosta tehdä sille mitään. Ja samaan aikaan hän toistelee myös sitä että "vika" ei ole minussa, se on hänessä. Minä en ymmärrä miten se EI olisi minussa. Olen aika rikki kyllä. 

Hän kuulostaa masentuneelta. Lääkäri, pariterapia?

Voiko masennus oireilla vain haluttomuutena/kyvyttömyyteen? Täysin toimintakykyinen hän on muuten. Stressiä toki on, mutta seksin ja läheisyyden luulisi lievittävän sitäkin jos haluja olisi. Mutta haluja ei ole, eikä oikein niitä kykyjäkään. Välillä kun hän selvästi yrittää suoriutua ihan ilmeisesti minun vuokseni, mutta epäonnistuneet yritykset vain saavat tilanteen tuntumaan pahemmalta. Enkä sitäkään voi hänelle sanoa. 

Hei nyt lääkäriin! Hän yrittää. Haluaa haluta. Haluaa tuottaa sinulle mielihyvää. Keinoja on!

Mutta kun hän ei halua. Hän on käynyt testot mittauttamassa (oli normaalit) mutta muuta hän ei halua. Ei halua lääkkeitä, ei halua lääkäriin. 

Sano hänelle, että nyt pitää mennä ja etsiä ratkaisuja. Varaa aika.

Mun puolisolle ei voi tehdä noin. Hän on niin itsepäinen, vain loukkaantuu tai jopa suuttuu. Tunnen hänet. Joka kerta kun olen tavalla tai toisella ottanut tilanteen puheeksi, se on mennyt vain huonompaan suuntaan. 

Mulle kävi niiku ystävättäreilleni, ukolta loppu kiinnostus, selitti ikääntymisellä. Jokainen meissä todella pitkissä suhteissa.

Lopulta paljastu kaikissa tapauksissa että seksiä kyllä harrastettiin, mutta toisen kanssa. Omat vaimot vaan kyllästytti. Kyseessä ei ollut myöskään mitään yksittäisiä pettämisiä.

Kaksi meistä on eronnu pettäjämiehistään, yksi vielä yrittää yhdessä.

Elikkä mulla tulis ap ensinnäkin mieleen että vaimolla/miehelläsi on toinen.