Elämä alkaa hymyillä (ehkä) sittenkin!!

Kuinka kauan sinulla meni henkisesti, että pääsit tuohon pisteeseen?

Keskenmenoja on " vasta" kaksi, jotka tapahtuivat peräkkän. Haamulaskettuaika on tässä kuussa (toinen vielä edessä päin), joten vielä voi tulla yksi suurempi romahdus. Eli melkein 9kuukautta. Mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, että ehkä sitä uskaltaa vielä yrittää.

Toivottavasti saa selvää :)

vaan mennä vaan elämässä eteenpäin. Niin kornilta kuin kuulostaakin. Jos lapsen haluaa, lasta pitää vaan yrittää, eikä jäädä turhaan teoretisoimaan ja ihmettelemään.



Lasketut aikansa tietty muistaa varmaan aina, mutta muuten.

ja tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Voimia!

Saanko udella, mikä teillä nyt on tilanne? Pelottaa kolmas keskenmeno, koska kolmannen km:n jälkeen alkaa vasta tutkimukset ja mahdollinen hoito. Eihän näin saisi ajatella, mutta...

ennen kuin kokeilet. Ja parempihan se on päästä tutkimuksiin.



t. 8, kaksi keskenmenoa, sitten kaksi lasta

Hei ap,

ymmärrän hyvin km:sta tulevat pelot.

Onnea kuitenkin sinulle jatkossa, toivottavasti pystyt elämään rauhassa ja työntämään pelot taka-alalle - vaikka se onkin välillä vaikeaa!



Itsellä ensimmäinen raskaus päättyi km rv 11, eli aika myöhään :( Sen jälkeen siitä km-pelosta ei pääse irti, minulla ainakin seuraavassa raskaudessa kummitteli koko ajan mielessä. E

nsin rv 12 huokaisin, kun pahin aika ohi, sitten odotin rv 16 joka seuraava riskiraja, sitten rv 24, jotta vauva syntyessään voidaan elvyttää jne... Terve poika syntyi, ja oikastaan tuossa puolivälin jälkeen pelot hellitti ja loppuvaiheessa en enää pelännyt ennenaikaista synnytystä tai muutakaan.



Nyt olen toista kertaa raskaana, ja kyllä taas alussa vessassa pyyhkiessä odotin tuleeko paperiin punaista jne. Ja nyt vasta rv 17 menossa, en tunne liikkeitä ja mietin voiko vauva vain kuolla kohtuun ilman että sitä huomaa ja miksei se sitten tule ulos jne... :(



Eli joskus ne pelot vain jäävät elämään... Mutta en minä nyt sentään koko aikaa murehdi, aina välillä vain käy harmaa ajatus mielessä... Onnellinen olen!

Toivotan teille oikein paljon onnea tulevaan!

Olen kokenut kaksi keskenmenoa mutta en ole surrut asiaa. Molemmat meni kesken alle 8vk. Olen ajatellut,että jokin oli pielessä ja luono omassa hienoudessaan hoito " ongelman" pois. Vaikuttaisiko asiaan myös,että keskenmenot tulleet 5 lapsen välissä....

Yhtään lasta meillä ei ole vielä, joten erään lähteen mukaan onnistumisprosentti on 60. Ei hyvältä näytä, mutta olen yllättynyt, miten kaikesta huolimatta se vauvakuume hiipii takaisin :)