Vaellus muuten ei ole halpa harrastus

Vierailija kirjoitti:

Ultrakevyistä saa pulittaa tonneja.

Saahan autostakin pulittaa miljoonia, jos haluaa ja paalua löytyy. Kuitenkin sillä muutaman tonnin autollakin matka taittuu.

Eräjormailussakin voi metsään lähteä nollabudjetilla, tai sitten haaskata varusteisiin tuhansia euroja vain huomatakseen, ettei ollutkaan mun juttu. 

Ainakin alkuun kannattaa lähteä minimi budjetilla ja vaikka lainavarusteilla, jos ei omasta takaa löydy edes peruskamppeita. Jos sitten harrastus kantaa pidemmälle, voi pikkuhiljaa alkaa varusteita hankkimaan ja parantelemaan. Toki ei pakko ole silloinkaan uusia ostella, jos halvemmilla vehkeillä homma toimii.

Siinä lajissa varusteiden hinnat ovat taivaissa ja saa edullisestikin. Kerralla ei tarvi ostaa mitään, pikku hiljaa varustelee itseään. Itsehän aloittaisin hyvistä ja kengistä ja siitä rinkasta. 

Ruokia kannattaa opetella itse tekemään. Siis kuivattamaan ja retkisäilömään, protskupatukoita myöten. Siinä säästää paljon ja saa syödä napansa täyteen ravitsevaa ruokaa. Itse kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Kasviksia kuivattaa keittoihin, sieniä.. 

Muistan kun yläasteella aloittelin. Meillä oli koulussa vaellusryhmä parin opettajan johdolla. Käytiin Nuuksiossa ja Sipoon korvessa ja ysillä sitten Saariselällä viikko. Toinen niistä opettajista veteli lähinnä pussimuussia ja voita järjettömiä klimppejä. Joskus hullutteli ja töräytti tonnikala purkin muusin joukkoon ja sitten oli tietty makkaraa.

Jos liikkuu vain kesällä, hyvällä säällä, pärjää sillä prisman 20e maksavalla festariteltalla ja halvimman makuupussi saa samaan hintaan. Kengäksi käy ihan lenkkarit. 

Mun jälkikasvu harradtaa vaelluksia. Tyyliin viikon reissuja. Norjassa on hienot vaellusreitit, eteläeuroopassa samoin. Useampia tonneja on mennyt jokaisen varusteisiin. 

Kerran varusteiden hankinta kirpaisee. Hyvät varusteet kestävät vuosia. Vaellus on harrastuksista kuitenkin halvimmasta päästä. Ja kohottaa kuntoa ja kluonto hoitaa mielenterveyttä. Onnea uudesta harrastulsesta ja mukavia vaelluksia ap: lle.

Vierailija kirjoitti:

Siinä lajissa varusteiden hinnat ovat taivaissa ja saa edullisestikin. Kerralla ei tarvi ostaa mitään, pikku hiljaa varustelee itseään. Itsehän aloittaisin hyvistä ja kengistä ja siitä rinkasta. 

Ruokia kannattaa opetella itse tekemään. Siis kuivattamaan ja retkisäilömään, protskupatukoita myöten. Siinä säästää paljon ja saa syödä napansa täyteen ravitsevaa ruokaa. Itse kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Kasviksia kuivattaa keittoihin, sieniä.. 

Muistan kun yläasteella aloittelin. Meillä oli koulussa vaellusryhmä parin opettajan johdolla. Käytiin Nuuksiossa ja Sipoon korvessa ja ysillä sitten Saariselällä viikko. Toinen niistä opettajista veteli lähinnä pussimuussia ja voita järjettömiä klimppejä. Joskus hullutteli ja töräytti tonnikala purkin muusin joukkoon ja sitten oli tietty makkaraa.

Itse taas en aloittaisi rinkasta ollenkaan, olen reppumiehiä, mutta makuasioita nämä. Asialliset jalkineet toki hyvä olla, mutta niissäkin makuasiat ratkaisee ja tietenkin maasto sekä vuodenaika. Joku tykkää kumisaappaista, joku taas suosii kevyitä lenkkareita, jollekin taas vaelluskengät on ehdoton edellytys. Kuka mitenkin, mutta ainoastaan yhtä totuutta ei varusteissa ole, vaan omat mieltymykset ratkaisee.

Kävin aikoinani etelä-Tirolissa useampia pitkiä vaelluksia. Meitä oli noin 30 henkilön ryhmä. Siellä kyl ei olisi pärjännyt kumisaappailla tai lenkkareilla ja kunnon kuteet piti olla. Päivittäin mentiin vuoren rinnettä ylös ja alas. Kivisiä polkuja kiivettiin ja laskeuduttiin, puroja täynnä kiviä ylitettiin. Kunnon vaelluskengät oli pakko olla ja muutkin vaatteet. Yövyttiin vuoristoissa pienissä "hotelleissa" joissa sai hyviä ruokia illalla ja oli peseytymismahdollisuudet. Mahtavia retkiä. Voittaa jotkut turistirysälomat mennen tullen ja tapaa rehtejä reippaita ja mukavia ihmisiä. Nyt olen moiseen liian vanha mutta ne patikkakengät kelpaavat edelleen metsälenkeille, ovat vasta jokusen vuosikymmenen vanhat ja oikeeta nahkaa. Ikinä eivät jalat olleet kipeät. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin aikoinani etelä-Tirolissa useampia pitkiä vaelluksia. Meitä oli noin 30 henkilön ryhmä. Siellä kyl ei olisi pärjännyt kumisaappailla tai lenkkareilla ja kunnon kuteet piti olla. Päivittäin mentiin vuoren rinnettä ylös ja alas. Kivisiä polkuja kiivettiin ja laskeuduttiin, puroja täynnä kiviä ylitettiin. Kunnon vaelluskengät oli pakko olla ja muutkin vaatteet. Yövyttiin vuoristoissa pienissä "hotelleissa" joissa sai hyviä ruokia illalla ja oli peseytymismahdollisuudet. Mahtavia retkiä. Voittaa jotkut turistirysälomat mennen tullen ja tapaa rehtejä reippaita ja mukavia ihmisiä. Nyt olen moiseen liian vanha mutta ne patikkakengät kelpaavat edelleen metsälenkeille, ovat vasta jokusen vuosikymmenen vanhat ja oikeeta nahkaa. Ikinä eivät jalat olleet kipeät. 

Niin, maaston mukaan tietenkin. Suomen soisessa maastossa taas kumisaappaat usein ihan ykkösvalinta, tai kuivilla poluilla lenkkarit. Maaston ja kelien mukaanhan varusteet aina valitaan totta kai ja kukin mieltymystensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvitse ostaa joka vuosi uutta rinkkaa, kenkiä, makuupussia tai muita varusteita. Suurimmat kustannukset tulevat matkoista Lappiin ja mahdollisesti muihi pohjoismaihin. Käytännössä tarvitset autin joka on sen verran ajettu että siihen voi vielä luottaa. Majoitus yhdeltä tai kahdelta päivälltä. Ethän halua ajaa kotiin kun olet ollut viikon peseytymättä tunturissa.  Mikäli et halua retkeillä vain kotiseudullasi.

Lappiin pääsee helposti vaeltamaan ilman autoakin. Minä ja perheenjäseneni olemme tehneet yhteensä kymmeniä vaelluksia eri puolilla Lappia. Lähes aina on päästy lähtöpaikkaan julkisilla. Joskus harvoin on otettu viimeisille kymmenille kilometreille taksi.

Rovaniemelle pääsee yöjunalla, ja bussit eri puolille Lappia lähtevät suoraan rautatieaseman pihasta.

Vielä 1990-luvun alussa käytännössä kaikilla vaeltajilla oli Lapissa kumisaappaat ja kuivilla poluilla lenkkarit. Vaelluskenkiä ei nähnyt juuri kellään.

Tosin sen jälkeen kumisaappaiden materiaali on huonontunut, ja nykyisin ne menevät helpommin rikki.

"On se sillä tavalla halpa ettei se luonnossa liikkuminen maksa mitään. Toki varusteet maksaa mutta niin maksaa normivaatteetkin."

Tämä. 

Sitten jos lähtee jonnekin tunturiin tai vuorille tai muuten tiettömille teille useaksi yöksi tai talviretkeilemään yön yli niin voi tarvita erikoisempaa ja kalliimpaa kuin festareilla. 

Itse kun en retkeile yön yli kuin kesällä ja alkusyksystä, enkä ole viikkoa putkeen siellä luonnossa niin ei minulla ole mitään kovin kallista. Nykyään olisi varaakin toisin kuin joitain vuosia sitten, mutta nykyään asun myös korpimökissä ilman juoksevaa vettä miehen kanssa niin ei enää niin tee mieli metsään "pakoon" kuten kaupungissa. 

Se kyllä on totta, että niinsanotun luontoharrastuksen parista voi löytää todellisia snobeja jotka suunnilleen haukkuvat lyttyyn köyhemmän retkeilijän. Käyttäydytään kuin voisit vahingossa nukkua ikiuneen jossain Nuuksiossa jos kesäsade yllättää sinut ilman 3000 EUR telttaa :D

Monet näistä nykyään "pakollisista" varusteista ei olleet edes olemassa joitain vuosikymmeniä sitten. Tai eivät ainakaan olleet tavan viikonloppuretkeilijän saatavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Päivävaelluksilla et tarvi normi reppua kummempaa. Riittävät vaelluskengät saa viidelläkympillä.

Mietin tätä kanssa. Lyhyitä reissuja suhteellisen hyvissä sääoloissa voi tehdä edullisemmillakin kamppeilla. 

Asia erikseen ovat sitten pitkät vaellukset ja vaativat sääolot, joita varten oikeasti tarvitsee parempilaatuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Kukin maksaa siitä mistä ja mitä haluaa. Minä en maksaisi vaeltamisesta.

Sama. Edes ajatus vaeltamisesta tuntuu hölmöltä, mutta että siitä pitäisi vielä maksaa. Intissä sai ihan tarpeeksi marssia painavissa varustuksissa sekä nukkua teltoissa, en kaipaa yhtään.

Mökkipihan rauha (saan sieltä marjat ja sienetkin) ja satunnainen veneily riittää minulle luontoromantiikasta. Oikean luonnon jätän mieluusti eläimille.