Kumpaan sinä uskot Darwinin "Lajien synty" -kirjaan vai Raamattuun ?

Vierailija kirjoitti:

Darwinilla oli oikea perusidea, mutta paljon vähemmän tietoa kuin nykyään. Eikä tieteellisiin kirjoihin uskota samalla tavoin kuin uskonnollisiin. Jos Darwin tulisi nyt katsomaan mitä kaikkea tieteessä on tullut hänen aikojensa jälkeen, hän varmaan pitäisi aika omituisina ihmisiä, jotka vielä vetoavat hänen kirjaansa.

Siksi ei kukaan siihen ole reiluun sataan vuoteen vedonnutkaan, paitsi luulevaisten olkiukkoargumenteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että Darvin etsi keinoa tuho kristinusko ja hänen ystävänsä ehdotti että väitetään maapallon olevan miljoonia vuosia vanha jotta se kumoaisi Raamatun.

Kannattaa ottaa asioista selvää ennenkuin uskoo kaikenmaailman darvineita.

Tiesitkö että olet idiootti?

Vierailija kirjoitti:

Tieteellä on loputtomia ongelmia, kuten mistä se alkuräjähdys saattoi tulla, kun olematon ei voi räjähtää. Ja miksi apinoita on vieläkin.

Miksi nuo olisi ongelmia? (Vihje: eivät ole)

Vierailija kirjoitti:

Jumala loi ihmisen hallitsemaan sitä kaikkea, mistä tiede väittää ihmisen tulleen. 

Ja ihminen loi puolestaan sen jumalan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että Darvin etsi keinoa tuho kristinusko ja hänen ystävänsä ehdotti että väitetään maapallon olevan miljoonia vuosia vanha jotta se kumoaisi Raamatun.

Kannattaa ottaa asioista selvää ennenkuin uskoo kaikenmaailman darvineita.

Tuota...ei maapallon ikä liity Darwiniin mitenkään. Mistä olet tällaista hömppää saanut päähäsi? 

Kuolaavien idioottien kretupamfleteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellä on loputtomia ongelmia, kuten mistä se alkuräjähdys saattoi tulla, kun olematon ei voi räjähtää. Ja miksi apinoita on vieläkin.

Jotkut väittävät, että valkoiset amerikkalaiset polveutuisivat eurooppalaisista. Mutta sehän on mahdotonta, koska eurooppalaisia on vieläkin. 

Eli loogisesti jumala on luonut valkoiset amerikkalaiset ihmiset suoraan Amerikkaan jokaisen omaan kotiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan puhe rististä on hullutusta niille jotka kadotukseen joutuu.

Kidutusväline, jollaiseen Jeesus Kristus naulittiin kuolemaan. 
Klassisessa kreikassa sana (stauros), joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty kidutuspaaluksi, merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua, eikä ole mitään todisteita siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat tarkoittaneet tällä sanalla paalua, jossa oli poikkipuu. (Ks. PAALUUN PANEMINEN; Int, liite 3C; Rbi8, liite 5C.)

 

John Denham Parsonsin kirjassa The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanotaan: 

Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros  oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta ristin muotoon yhteen naulatusta kappaleesta.   Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ristiä kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ristin selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jossa Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.

Vanhimmat tunnetut kuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nimenomaan ristinmuotoiselle puulle ovat 100- ja 200-luvun vaihteen tienoilta. Vanhin varmasti ajoitettu on pakanan piirtämä pilakuva, jossa Jeesuksella on aasin pää, ja se on 200-luvun alusta.  Varhaisista kristityistä kirjoittajista Barnabaan kirjeen kirjoittaja selitti Jeesuksen teloitusvälineen olleen tau-kirjaimen muotoinen, eli poikkipuulla varustettu. Barnabaan kirje oli melko laajalti luettu alkuseurakunnissa, mutta jäi lopulta pois Uuden Testamentin kaanonista. Barnabaan kirje on todennäköisesti vanhempi kuin nuorimmat Uuteen Testamenttiin otetut kirjoitukset. 

 

Eli riippumatta siitä, mitä UT:iin otettujen kirjojen kirjoittajat sanalla tarkoittivat, kristityt ovat viimeistään 100-luvulla tulleet siihen käsitykseen, että kyseessä on ollut ristin muotoinen puu. 

Ristin alkuperä

Jos kerran Raamattu ei sano, että Jeesus olisi teloitettu ristillä, miksi kaikki kirkkokunnat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun opetuksia katolilaiset, protestantit ja ortodoksit koristelevat rakennuksensa risteillä ja käyttävät ristiä uskonsa vertauskuvana?    Miten siitä tuli suosittu symboli?

 

Ristiä eivät kunnioita ainoastaan kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun ohjeita, vaan myös sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa ja joiden palvonta juontuu varhaisemmilta ajoilta kuin kristillisten kirkkojen. Lukuisissa uskonnollisissa hakuteoksissa myönnetään, että erimallisia ristejä käytettiin jo varhain ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin jumaluuksista kertovissa hieroglyfikirjoituksissa ja kuvissa esiintyy usein T-kirjaimen muotoinen risti, jonka päällä on silmukka. Sitä sanotaankin silmukka- tai kahvaristiksi, ja sen arvellaan olleen elämän symboli. Myöhemmin tätä ristityyppiä käytettiin runsaasti muun muassa koptilaisessa kirkossa.

Tietoteoksen The Catholic Encyclopedia mukaan ristin alkumuoto oli ilmeisesti niin sanottu gammadion (crux gammata), jonka orientalistit ja esihistoriallisen arkeologian opiskelijat tuntevat paremmin sen sanskritinkielisellä nimellä svastika [hakaristi]. Tätä merkkiä käyttivät laajalti Intian hindut samoin kuin buddhalaiset kaikkialla Aasiassa, ja sen voi yhä nähdä noilla alueilla erilaisissa koristeissa ja ornamenteissa.

 

Aivan tarkkaan ei tiedetä, milloin risti omaksuttiin kristilliseksi symboliksi. Edellä mainittu tutkija W. E. Vine sanoo: 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden  irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. (Expository Dictionary of New Testament Words.) Näihin merkkeihin kuului myös risti.

 

Sittemmin käyttöön on otettu monenmallisia ristejä. Erään hakuteoksen mukaan esimerkiksi Antoniuksen risti on ison T-kirjaimen muotoinen ja sen ajatellaan juontuvan [babylonialaista] Tammus-jumalaa symboloivasta tau-kirjaimesta. Andreaksen risti taas on X-kirjaimen muotoinen, ja tutussa latinalaisessa ristissä pystyhirren poikkipuuta on laskettu hieman alaspäin. Tätä muotoa pidetään perinteisesti ristinä, jollaisella Herramme kuoli. (The Illustrated Bible Dictionary.)

 

Tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat käyttäneet ristiä. Ristin historiaa käsittelevässä kirjassa lainataan 1600-luvun lopulla elänyttä kirjoittajaa, joka kysyi: Voiko siunattua Jeesusta miellyttää se, että hänen opetuslapsensa riemuitsevat sen välineen kuvasta, jolla hänen kuolemanrangaistuksensa pantiin toimeen ja jolla hän [yleisen käsityksen mukaan] tyynesti ja viattomasti kärsi, häpeästä välittämättä? (History of the Cross.) 

Tuo "History of the Cross" -kirja, jota Jehovan todistajat käyttävät lähteenään, painettiin vuonna 1871. Se, että 150 vuotta sitten ei ollut todisteita alkuseurakunnan käyttämistä risteistä ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi myöhemmin löytynyt.

Ja itseasiassa silloinkin niitä oli. Kuten tuo jo mainitsemani Barnabaan kirje (tosin Henry Ward ei välttämättä ollut tietoinen kirjeen koko tekstistä, koska se oli julkaistu vasta pari vuotta aiemmin) sekä 100-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen Klemens Aleksandrialaisen kirjoitukset, joissa hän puhuu tau-kirjaimen muotoisesta rististä Jeesuksen merkkinä.

Mutta sen jälkeen on löytynyt mm. tuo aiemmin mainitsemani aasinpäinen Jeesus, suunnilleen saman ikäinen jaspiksesta tehty ristiamuletti sekä varhaiset kreikankieliset evankeliumitekstit, joissa on käytetty ristin muotoista staurogrammia sanan 'stauros' kirjoittamiseen.  
 

Mutta eivätkö kirjoittajat ajanlaskumme alussa väittäneet Jeesuksen kuolleen ristillä? Esimerkiksi Justinus Marttyyri (114167) kuvaili näin, millaisen hän uskoi Jeesuksen kuolinpaalun olleen: Yksi hirsi on asetettu pystyyn niin, että sen yläpää jää ylimmäksi sakaraksi, kun toinen hirsi asetetaan kohdalleen sen yläosaan niin, että hirren päät näyttävät ikään kuin pystysuoran sakaran molemmilla puolilla olevilta sakaroilta. Tämä osoittaa Justinuksen itse uskoneen, että Jeesus kuoli ristillä.

Justinus ei ollut kuitenkaan Jumalan henkeyttämä, niin kuin Raamatun kirjoittajat olivat. Hän syntyi yli 80 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen eikä ollut tapahtuman silminnäkijä. Justinuksen uskotaan ristiä kuvaillessaan lainanneen erästä aikaisempaa kirjoitusta, joka tunnetaan Barnabaan kirjeenä. Tämä Raamattuun kuulumaton kirje väittää, että Raamattu esittää Aabrahamin ympärileikanneen 318 huonekuntansa jäsentä. Sitten se johtaa erikoismerkityksen kreikkalaisin kirjaimin muodossa IHT esitetylle luvulle 318. Tämän apokryfisen kirjan kirjoittaja väittää, että IH edustaa Jeesus-sanan kahta ensimmäistä kirjainta kreikan kielessä. T:n katsotaan edustavan Jeesuksen kuolinpaalun muotoa.

MClintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo tästä kohdasta: Kirjoittaja ei ilmeisestikään tuntenut Raamatun heprealaisia kirjoituksia, ja hän teki myös kömmähdyksen siinä, että oletti Aabrahamin tunteneen kreikan kielen aakkoset muutamia vuosisatoja ennen kuin ne olivat olemassa. Eräs, joka on kääntänyt tätä Barnabaan kirjettä englannin kielelle, mainitsee, että se sisältää monia epätarkkuuksia, Raamatun järjettömiä ja pintapuolisia tulkintoja ja että sen kirjoittaja antautuu usein kerskumaan typerästi yliluonnollisella tiedolla. Luottaisitko sellaiseen kirjoittajaan tai häntä seuranneisiin ihmisiin saadaksesi täsmällistä tietoa siitä paalusta, jossa Jeesus kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala loi ihmisen hallitsemaan sitä kaikkea, mistä tiede väittää ihmisen tulleen. 

Ja ihminen loi puolestaan sen jumalan. 

Muinaisia asumuksia (5000 EKr ja yli) tutkimalla on havaittu, että ihmisyhteiskuntien piti olla aika suuria ennen kuin joku keksi moralisoivan jumalan ts. jumalan, joka kertoo, miten eletään. Ks. esim. https://www.nature.com/articles/s41586-019-1043-4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan puhe rististä on hullutusta niille jotka kadotukseen joutuu.

Kidutusväline, jollaiseen Jeesus Kristus naulittiin kuolemaan. 
Klassisessa kreikassa sana (stauros), joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty kidutuspaaluksi, merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua, eikä ole mitään todisteita siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat tarkoittaneet tällä sanalla paalua, jossa oli poikkipuu. (Ks. PAALUUN PANEMINEN; Int, liite 3C; Rbi8, liite 5C.)

 

John Denham Parsonsin kirjassa The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanotaan: 

Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros  oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta ristin muotoon yhteen naulatusta kappaleesta.   Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ristiä kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ristin selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jossa Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.

Vanhimmat tunnetut kuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nimenomaan ristinmuotoiselle puulle ovat 100- ja 200-luvun vaihteen tienoilta. Vanhin varmasti ajoitettu on pakanan piirtämä pilakuva, jossa Jeesuksella on aasin pää, ja se on 200-luvun alusta.  Varhaisista kristityistä kirjoittajista Barnabaan kirjeen kirjoittaja selitti Jeesuksen teloitusvälineen olleen tau-kirjaimen muotoinen, eli poikkipuulla varustettu. Barnabaan kirje oli melko laajalti luettu alkuseurakunnissa, mutta jäi lopulta pois Uuden Testamentin kaanonista. Barnabaan kirje on todennäköisesti vanhempi kuin nuorimmat Uuteen Testamenttiin otetut kirjoitukset. 

 

Eli riippumatta siitä, mitä UT:iin otettujen kirjojen kirjoittajat sanalla tarkoittivat, kristityt ovat viimeistään 100-luvulla tulleet siihen käsitykseen, että kyseessä on ollut ristin muotoinen puu. 

Ristin alkuperä

Jos kerran Raamattu ei sano, että Jeesus olisi teloitettu ristillä, miksi kaikki kirkkokunnat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun opetuksia katolilaiset, protestantit ja ortodoksit koristelevat rakennuksensa risteillä ja käyttävät ristiä uskonsa vertauskuvana?    Miten siitä tuli suosittu symboli?

 

Ristiä eivät kunnioita ainoastaan kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun ohjeita, vaan myös sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa ja joiden palvonta juontuu varhaisemmilta ajoilta kuin kristillisten kirkkojen. Lukuisissa uskonnollisissa hakuteoksissa myönnetään, että erimallisia ristejä käytettiin jo varhain ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin jumaluuksista kertovissa hieroglyfikirjoituksissa ja kuvissa esiintyy usein T-kirjaimen muotoinen risti, jonka päällä on silmukka. Sitä sanotaankin silmukka- tai kahvaristiksi, ja sen arvellaan olleen elämän symboli. Myöhemmin tätä ristityyppiä käytettiin runsaasti muun muassa koptilaisessa kirkossa.

Tietoteoksen The Catholic Encyclopedia mukaan ristin alkumuoto oli ilmeisesti niin sanottu gammadion (crux gammata), jonka orientalistit ja esihistoriallisen arkeologian opiskelijat tuntevat paremmin sen sanskritinkielisellä nimellä svastika [hakaristi]. Tätä merkkiä käyttivät laajalti Intian hindut samoin kuin buddhalaiset kaikkialla Aasiassa, ja sen voi yhä nähdä noilla alueilla erilaisissa koristeissa ja ornamenteissa.

 

Aivan tarkkaan ei tiedetä, milloin risti omaksuttiin kristilliseksi symboliksi. Edellä mainittu tutkija W. E. Vine sanoo: 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden  irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. (Expository Dictionary of New Testament Words.) Näihin merkkeihin kuului myös risti.

 

Sittemmin käyttöön on otettu monenmallisia ristejä. Erään hakuteoksen mukaan esimerkiksi Antoniuksen risti on ison T-kirjaimen muotoinen ja sen ajatellaan juontuvan [babylonialaista] Tammus-jumalaa symboloivasta tau-kirjaimesta. Andreaksen risti taas on X-kirjaimen muotoinen, ja tutussa latinalaisessa ristissä pystyhirren poikkipuuta on laskettu hieman alaspäin. Tätä muotoa pidetään perinteisesti ristinä, jollaisella Herramme kuoli. (The Illustrated Bible Dictionary.)

 

Tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat käyttäneet ristiä. Ristin historiaa käsittelevässä kirjassa lainataan 1600-luvun lopulla elänyttä kirjoittajaa, joka kysyi: Voiko siunattua Jeesusta miellyttää se, että hänen opetuslapsensa riemuitsevat sen välineen kuvasta, jolla hänen kuolemanrangaistuksensa pantiin toimeen ja jolla hän [yleisen käsityksen mukaan] tyynesti ja viattomasti kärsi, häpeästä välittämättä? (History of the Cross.) 

Tuo "History of the Cross" -kirja, jota Jehovan todistajat käyttävät lähteenään, painettiin vuonna 1871. Se, että 150 vuotta sitten ei ollut todisteita alkuseurakunnan käyttämistä risteistä ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi myöhemmin löytynyt.

Ja itseasiassa silloinkin niitä oli. Kuten tuo jo mainitsemani Barnabaan kirje (tosin Henry Ward ei välttämättä ollut tietoinen kirjeen koko tekstistä, koska se oli julkaistu vasta pari vuotta aiemmin) sekä 100-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen Klemens Aleksandrialaisen kirjoitukset, joissa hän puhuu tau-kirjaimen muotoisesta rististä Jeesuksen merkkinä.

Mutta sen jälkeen on löytynyt mm. tuo aiemmin mainitsemani aasinpäinen Jeesus, suunnilleen saman ikäinen jaspiksesta tehty ristiamuletti sekä varhaiset kreikankieliset evankeliumitekstit, joissa on käytetty ristin muotoista staurogrammia sanan 'stauros' kirjoittamiseen.  
 

Toiset kirjoittajat viittaavat näkyyn, jonka aurinkoa palvova Konstantinus väitti saaneensa sotaretkellä vuonna 312 ja jossa risti loisti auringossa ja siinä näkyivät sanat in hoc vinces (lat.), tällä voitat. Jonkin ajan kuluttua hänen armeijansa sotamerkkejä, kilpiä ja muita varusteita koristi kristillinen merkki.  

Konstantinuksen väitetään kääntyneen kristityksi, vaikka hänet kastettiin vasta 25 vuotta myöhemmin kuolinvuoteellaan. Hänen vaikuttimensa on kyseenalaistettu. Vaikuttaa siltä, että hän yritti muuttaa kristillisyyden joksikin sellaiseksi, minkä hän uskoi alamaistensa todennäköisimmin hyväksyvän katolisena [yleisenä] uskontona, sen sijaan että olisi itse muuttunut Jeesus Nasaretilaisen opetusten mukaiseksi, sanotaan ristiä käsittelevässä kirjassa The Non-Christian Cross.

Lisää 1800-lukuisia kirjoja. Oletko koskaan miettinyt, miksi järjestönne opettajat käyttävät yli 100 vuotta vanhoja kirjoja selittäessään raamatunhistoriaa? Eikö ole mahdollista, että viimeisen 100 vuoden aikana olisi voinut löytyä uusia lähteitä?

Mutta palataas tähän Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Tilannehan on se, että kukaan ei tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Ristiinnaulitsemisen tekivät roomalaiset, ja roomalaiset käyttivät erilaisia puita. Jeesuksen aikalainen Seneca kirjoitti, että rikollisia naulittiin sekä suoriin puihin että kädet levitettyinä risteihin. Kumpaakin tapaa käytettiin, ja kummastakin käytettiin kreikan kielessä sanaa "stauros". Kreikassa ei ollut omaa sanaa kädet levällään ristiinnaulituille, joten evankeliumien tekstejä ei voi käyttää puun muodon määrittämiseen.

Toisella vuosisadalla ristiinnaulitsemisia kuvanneet roomalaiset kirjoittajat puhuvat melkein järjestään kädet levällään naulituista, ja kaikissa säilyneissä roomalaisissa kuvissa ristiinnaulitut ovat myös kädet levällään. Ilmeisesti siitä tuli yleisin ristiinnaulitsemisen muoto.

On aivan turhaa yrittää etsiä jotain pakanallista uskonnon korruptoitumista syyksi ristin vakiintumiseksi Jeesuksen teloitusvälineen muodoksi. 100-luvun kristityt näkivät kuinka heidän oman aikansa rikolliset naulittiin ristin muotoiseen puuhun, ja vetivät siitä johtopäätöksen, että Jeesus naulittiin samanlaiseen.

Minä en tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Sinä et tiedä sitä, Jehovan todistajien korkeat oppineet eivät sitä tiedä ja erittäin todennäköisesti evankeliumien kirjoittajatkaan eivät sitä tienneet. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Kristittyjen keskuuteen vakiintui jo alkukirkon aikana käsitys, että puu oli ristinmuotoinen, ja se käsitys oli ainakin 150 vuotta vanha ennen Konstantinuksen aikaa. 
 

Vierailija kirjoitti:

Yhtään esimerkkiä evoluutiosta ei ole. Abiogeneesi on myös todettu mahdottomaksi.

Ehkä siellä uskonnollisessa pseudotodellisuudessa näin, täällä oikeassa maailmassa abiogeneesitutkimus etenee koko ajan.

https://www.science.org/doi/10.1126/science.adt2760

Despite its small size, QT45 showed an ability to copy a variety of different RNA templates, including sequences with tightly folded secondary structure and those encoding a hammerhead endonuclease ribozyme. Most importantly, QT45 was able to synthesize a copy of both itself and its encoding templatethe two key reactions necessary for self-replication.

Elämän alkusysäyksen kuilua kurotaan kovaa vauhtia umpeen molemmista suunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään esimerkkiä evoluutiosta ei ole. Abiogeneesi on myös todettu mahdottomaksi.

Ehkä siellä uskonnollisessa pseudotodellisuudessa näin, täällä oikeassa maailmassa abiogeneesitutkimus etenee koko ajan.

https://www.science.org/doi/10.1126/science.adt2760

Despite its small size, QT45 showed an ability to copy a variety of different RNA templates, including sequences with tightly folded secondary structure and those encoding a hammerhead endonuclease ribozyme. Most importantly, QT45 was able to synthesize a copy of both itself and its encoding templatethe two key reactions necessary for self-replication.

Elämän alkusysäyksen kuilua kurotaan kovaa vauhtia umpeen molemmista suunnista.

Älä huoli, siellä on jo uskovaiset maalitolpissa kiinni, valmiina siirtämään niitä heti kun jokin läpimurto saavutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tieteellä on loputtomia ongelmia, kuten mistä se alkuräjähdys saattoi tulla, kun olematon ei voi räjähtää. Ja miksi apinoita on vieläkin.

Jos ihminen (mies) luotiin savesta, miksi vielä on savea? Jos nainen luotiin kylkiluusta, miksi vielä on kylkiluita? Jos amerikkalaiset polveutuvat englantilaisista, miksi vielä on englantilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellä on loputtomia ongelmia, kuten mistä se alkuräjähdys saattoi tulla, kun olematon ei voi räjähtää. Ja miksi apinoita on vieläkin.

Jos ihminen (mies) luotiin savesta, miksi vielä on savea? Jos nainen luotiin kylkiluusta, miksi vielä on kylkiluita? Jos amerikkalaiset polveutuvat englantilaisista, miksi vielä on englantilaisia?

Eikös mies luotu maan tomusta? Kuinkahan monta miestä olen imuroinut eteisen matolta vuosien saatossa? 😮

Vierailija kirjoitti:

Tieteellä on loputtomia ongelmia, kuten mistä se alkuräjähdys saattoi tulla, kun olematon ei voi räjähtää. Ja miksi apinoita on vieläkin.

Apinoiden olemassolo ei ole kenellekään täysijärkiselle ongelma.

Alkuräjähdys on vielä työn alla, mutta siitäkin on hyviä hypoteeseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan puhe rististä on hullutusta niille jotka kadotukseen joutuu.

Kidutusväline, jollaiseen Jeesus Kristus naulittiin kuolemaan. 
Klassisessa kreikassa sana (stauros), joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty kidutuspaaluksi, merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua, eikä ole mitään todisteita siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat tarkoittaneet tällä sanalla paalua, jossa oli poikkipuu. (Ks. PAALUUN PANEMINEN; Int, liite 3C; Rbi8, liite 5C.)

 

John Denham Parsonsin kirjassa The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanotaan: 

Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros  oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta ristin muotoon yhteen naulatusta kappaleesta.   Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ristiä kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ristin selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jossa Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.

Vanhimmat tunnetut kuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nimenomaan ristinmuotoiselle puulle ovat 100- ja 200-luvun vaihteen tienoilta. Vanhin varmasti ajoitettu on pakanan piirtämä pilakuva, jossa Jeesuksella on aasin pää, ja se on 200-luvun alusta.  Varhaisista kristityistä kirjoittajista Barnabaan kirjeen kirjoittaja selitti Jeesuksen teloitusvälineen olleen tau-kirjaimen muotoinen, eli poikkipuulla varustettu. Barnabaan kirje oli melko laajalti luettu alkuseurakunnissa, mutta jäi lopulta pois Uuden Testamentin kaanonista. Barnabaan kirje on todennäköisesti vanhempi kuin nuorimmat Uuteen Testamenttiin otetut kirjoitukset. 

 

Eli riippumatta siitä, mitä UT:iin otettujen kirjojen kirjoittajat sanalla tarkoittivat, kristityt ovat viimeistään 100-luvulla tulleet siihen käsitykseen, että kyseessä on ollut ristin muotoinen puu. 

Ristin alkuperä

Jos kerran Raamattu ei sano, että Jeesus olisi teloitettu ristillä, miksi kaikki kirkkokunnat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun opetuksia katolilaiset, protestantit ja ortodoksit koristelevat rakennuksensa risteillä ja käyttävät ristiä uskonsa vertauskuvana?    Miten siitä tuli suosittu symboli?

 

Ristiä eivät kunnioita ainoastaan kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun ohjeita, vaan myös sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa ja joiden palvonta juontuu varhaisemmilta ajoilta kuin kristillisten kirkkojen. Lukuisissa uskonnollisissa hakuteoksissa myönnetään, että erimallisia ristejä käytettiin jo varhain ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin jumaluuksista kertovissa hieroglyfikirjoituksissa ja kuvissa esiintyy usein T-kirjaimen muotoinen risti, jonka päällä on silmukka. Sitä sanotaankin silmukka- tai kahvaristiksi, ja sen arvellaan olleen elämän symboli. Myöhemmin tätä ristityyppiä käytettiin runsaasti muun muassa koptilaisessa kirkossa.

Tietoteoksen The Catholic Encyclopedia mukaan ristin alkumuoto oli ilmeisesti niin sanottu gammadion (crux gammata), jonka orientalistit ja esihistoriallisen arkeologian opiskelijat tuntevat paremmin sen sanskritinkielisellä nimellä svastika [hakaristi]. Tätä merkkiä käyttivät laajalti Intian hindut samoin kuin buddhalaiset kaikkialla Aasiassa, ja sen voi yhä nähdä noilla alueilla erilaisissa koristeissa ja ornamenteissa.

 

Aivan tarkkaan ei tiedetä, milloin risti omaksuttiin kristilliseksi symboliksi. Edellä mainittu tutkija W. E. Vine sanoo: 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden  irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. (Expository Dictionary of New Testament Words.) Näihin merkkeihin kuului myös risti.

 

Sittemmin käyttöön on otettu monenmallisia ristejä. Erään hakuteoksen mukaan esimerkiksi Antoniuksen risti on ison T-kirjaimen muotoinen ja sen ajatellaan juontuvan [babylonialaista] Tammus-jumalaa symboloivasta tau-kirjaimesta. Andreaksen risti taas on X-kirjaimen muotoinen, ja tutussa latinalaisessa ristissä pystyhirren poikkipuuta on laskettu hieman alaspäin. Tätä muotoa pidetään perinteisesti ristinä, jollaisella Herramme kuoli. (The Illustrated Bible Dictionary.)

 

Tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat käyttäneet ristiä. Ristin historiaa käsittelevässä kirjassa lainataan 1600-luvun lopulla elänyttä kirjoittajaa, joka kysyi: Voiko siunattua Jeesusta miellyttää se, että hänen opetuslapsensa riemuitsevat sen välineen kuvasta, jolla hänen kuolemanrangaistuksensa pantiin toimeen ja jolla hän [yleisen käsityksen mukaan] tyynesti ja viattomasti kärsi, häpeästä välittämättä? (History of the Cross.) 

Tuo "History of the Cross" -kirja, jota Jehovan todistajat käyttävät lähteenään, painettiin vuonna 1871. Se, että 150 vuotta sitten ei ollut todisteita alkuseurakunnan käyttämistä risteistä ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi myöhemmin löytynyt.

Ja itseasiassa silloinkin niitä oli. Kuten tuo jo mainitsemani Barnabaan kirje (tosin Henry Ward ei välttämättä ollut tietoinen kirjeen koko tekstistä, koska se oli julkaistu vasta pari vuotta aiemmin) sekä 100-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen Klemens Aleksandrialaisen kirjoitukset, joissa hän puhuu tau-kirjaimen muotoisesta rististä Jeesuksen merkkinä.

Mutta sen jälkeen on löytynyt mm. tuo aiemmin mainitsemani aasinpäinen Jeesus, suunnilleen saman ikäinen jaspiksesta tehty ristiamuletti sekä varhaiset kreikankieliset evankeliumitekstit, joissa on käytetty ristin muotoista staurogrammia sanan 'stauros' kirjoittamiseen.  
 

Toiset kirjoittajat viittaavat näkyyn, jonka aurinkoa palvova Konstantinus väitti saaneensa sotaretkellä vuonna 312 ja jossa risti loisti auringossa ja siinä näkyivät sanat in hoc vinces (lat.), tällä voitat. Jonkin ajan kuluttua hänen armeijansa sotamerkkejä, kilpiä ja muita varusteita koristi kristillinen merkki.  

Konstantinuksen väitetään kääntyneen kristityksi, vaikka hänet kastettiin vasta 25 vuotta myöhemmin kuolinvuoteellaan. Hänen vaikuttimensa on kyseenalaistettu. Vaikuttaa siltä, että hän yritti muuttaa kristillisyyden joksikin sellaiseksi, minkä hän uskoi alamaistensa todennäköisimmin hyväksyvän katolisena [yleisenä] uskontona, sen sijaan että olisi itse muuttunut Jeesus Nasaretilaisen opetusten mukaiseksi, sanotaan ristiä käsittelevässä kirjassa The Non-Christian Cross.

Lisää 1800-lukuisia kirjoja. Oletko koskaan miettinyt, miksi järjestönne opettajat käyttävät yli 100 vuotta vanhoja kirjoja selittäessään raamatunhistoriaa? Eikö ole mahdollista, että viimeisen 100 vuoden aikana olisi voinut löytyä uusia lähteitä?

Mutta palataas tähän Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Tilannehan on se, että kukaan ei tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Ristiinnaulitsemisen tekivät roomalaiset, ja roomalaiset käyttivät erilaisia puita. Jeesuksen aikalainen Seneca kirjoitti, että rikollisia naulittiin sekä suoriin puihin että kädet levitettyinä risteihin. Kumpaakin tapaa käytettiin, ja kummastakin käytettiin kreikan kielessä sanaa "stauros". Kreikassa ei ollut omaa sanaa kädet levällään ristiinnaulituille, joten evankeliumien tekstejä ei voi käyttää puun muodon määrittämiseen.

Toisella vuosisadalla ristiinnaulitsemisia kuvanneet roomalaiset kirjoittajat puhuvat melkein järjestään kädet levällään naulituista, ja kaikissa säilyneissä roomalaisissa kuvissa ristiinnaulitut ovat myös kädet levällään. Ilmeisesti siitä tuli yleisin ristiinnaulitsemisen muoto.

On aivan turhaa yrittää etsiä jotain pakanallista uskonnon korruptoitumista syyksi ristin vakiintumiseksi Jeesuksen teloitusvälineen muodoksi. 100-luvun kristityt näkivät kuinka heidän oman aikansa rikolliset naulittiin ristin muotoiseen puuhun, ja vetivät siitä johtopäätöksen, että Jeesus naulittiin samanlaiseen.

Minä en tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Sinä et tiedä sitä, Jehovan todistajien korkeat oppineet eivät sitä tiedä ja erittäin todennäköisesti evankeliumien kirjoittajatkaan eivät sitä tienneet. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Kristittyjen keskuuteen vakiintui jo alkukirkon aikana käsitys, että puu oli ristinmuotoinen, ja se käsitys oli ainakin 150 vuotta vanha ennen Konstantinuksen aikaa. 
 

Monet uskonnot käyttävät kuvia tai ristiä. Tälläinen ei ole Raamatusta lähtöisin. Raamattu varoittaa useimmissa kohtaa epäjumalanpalveluksesta, jota kuvien, patsaiden ja kaikenlaisten ristien käyttö on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan puhe rististä on hullutusta niille jotka kadotukseen joutuu.

Kidutusväline, jollaiseen Jeesus Kristus naulittiin kuolemaan. 
Klassisessa kreikassa sana (stauros), joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty kidutuspaaluksi, merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua, eikä ole mitään todisteita siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat tarkoittaneet tällä sanalla paalua, jossa oli poikkipuu. (Ks. PAALUUN PANEMINEN; Int, liite 3C; Rbi8, liite 5C.)

 

John Denham Parsonsin kirjassa The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanotaan: 

Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros  oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta ristin muotoon yhteen naulatusta kappaleesta.   Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ristiä kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ristin selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jossa Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.

Vanhimmat tunnetut kuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nimenomaan ristinmuotoiselle puulle ovat 100- ja 200-luvun vaihteen tienoilta. Vanhin varmasti ajoitettu on pakanan piirtämä pilakuva, jossa Jeesuksella on aasin pää, ja se on 200-luvun alusta.  Varhaisista kristityistä kirjoittajista Barnabaan kirjeen kirjoittaja selitti Jeesuksen teloitusvälineen olleen tau-kirjaimen muotoinen, eli poikkipuulla varustettu. Barnabaan kirje oli melko laajalti luettu alkuseurakunnissa, mutta jäi lopulta pois Uuden Testamentin kaanonista. Barnabaan kirje on todennäköisesti vanhempi kuin nuorimmat Uuteen Testamenttiin otetut kirjoitukset. 

 

Eli riippumatta siitä, mitä UT:iin otettujen kirjojen kirjoittajat sanalla tarkoittivat, kristityt ovat viimeistään 100-luvulla tulleet siihen käsitykseen, että kyseessä on ollut ristin muotoinen puu. 

Ristin alkuperä

Jos kerran Raamattu ei sano, että Jeesus olisi teloitettu ristillä, miksi kaikki kirkkokunnat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun opetuksia katolilaiset, protestantit ja ortodoksit koristelevat rakennuksensa risteillä ja käyttävät ristiä uskonsa vertauskuvana?    Miten siitä tuli suosittu symboli?

 

Ristiä eivät kunnioita ainoastaan kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun ohjeita, vaan myös sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa ja joiden palvonta juontuu varhaisemmilta ajoilta kuin kristillisten kirkkojen. Lukuisissa uskonnollisissa hakuteoksissa myönnetään, että erimallisia ristejä käytettiin jo varhain ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin jumaluuksista kertovissa hieroglyfikirjoituksissa ja kuvissa esiintyy usein T-kirjaimen muotoinen risti, jonka päällä on silmukka. Sitä sanotaankin silmukka- tai kahvaristiksi, ja sen arvellaan olleen elämän symboli. Myöhemmin tätä ristityyppiä käytettiin runsaasti muun muassa koptilaisessa kirkossa.

Tietoteoksen The Catholic Encyclopedia mukaan ristin alkumuoto oli ilmeisesti niin sanottu gammadion (crux gammata), jonka orientalistit ja esihistoriallisen arkeologian opiskelijat tuntevat paremmin sen sanskritinkielisellä nimellä svastika [hakaristi]. Tätä merkkiä käyttivät laajalti Intian hindut samoin kuin buddhalaiset kaikkialla Aasiassa, ja sen voi yhä nähdä noilla alueilla erilaisissa koristeissa ja ornamenteissa.

 

Aivan tarkkaan ei tiedetä, milloin risti omaksuttiin kristilliseksi symboliksi. Edellä mainittu tutkija W. E. Vine sanoo: 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden  irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. (Expository Dictionary of New Testament Words.) Näihin merkkeihin kuului myös risti.

 

Sittemmin käyttöön on otettu monenmallisia ristejä. Erään hakuteoksen mukaan esimerkiksi Antoniuksen risti on ison T-kirjaimen muotoinen ja sen ajatellaan juontuvan [babylonialaista] Tammus-jumalaa symboloivasta tau-kirjaimesta. Andreaksen risti taas on X-kirjaimen muotoinen, ja tutussa latinalaisessa ristissä pystyhirren poikkipuuta on laskettu hieman alaspäin. Tätä muotoa pidetään perinteisesti ristinä, jollaisella Herramme kuoli. (The Illustrated Bible Dictionary.)

 

Tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat käyttäneet ristiä. Ristin historiaa käsittelevässä kirjassa lainataan 1600-luvun lopulla elänyttä kirjoittajaa, joka kysyi: Voiko siunattua Jeesusta miellyttää se, että hänen opetuslapsensa riemuitsevat sen välineen kuvasta, jolla hänen kuolemanrangaistuksensa pantiin toimeen ja jolla hän [yleisen käsityksen mukaan] tyynesti ja viattomasti kärsi, häpeästä välittämättä? (History of the Cross.) 

Tuo "History of the Cross" -kirja, jota Jehovan todistajat käyttävät lähteenään, painettiin vuonna 1871. Se, että 150 vuotta sitten ei ollut todisteita alkuseurakunnan käyttämistä risteistä ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi myöhemmin löytynyt.

Ja itseasiassa silloinkin niitä oli. Kuten tuo jo mainitsemani Barnabaan kirje (tosin Henry Ward ei välttämättä ollut tietoinen kirjeen koko tekstistä, koska se oli julkaistu vasta pari vuotta aiemmin) sekä 100-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen Klemens Aleksandrialaisen kirjoitukset, joissa hän puhuu tau-kirjaimen muotoisesta rististä Jeesuksen merkkinä.

Mutta sen jälkeen on löytynyt mm. tuo aiemmin mainitsemani aasinpäinen Jeesus, suunnilleen saman ikäinen jaspiksesta tehty ristiamuletti sekä varhaiset kreikankieliset evankeliumitekstit, joissa on käytetty ristin muotoista staurogrammia sanan 'stauros' kirjoittamiseen.  
 

Toiset kirjoittajat viittaavat näkyyn, jonka aurinkoa palvova Konstantinus väitti saaneensa sotaretkellä vuonna 312 ja jossa risti loisti auringossa ja siinä näkyivät sanat in hoc vinces (lat.), tällä voitat. Jonkin ajan kuluttua hänen armeijansa sotamerkkejä, kilpiä ja muita varusteita koristi kristillinen merkki.  

Konstantinuksen väitetään kääntyneen kristityksi, vaikka hänet kastettiin vasta 25 vuotta myöhemmin kuolinvuoteellaan. Hänen vaikuttimensa on kyseenalaistettu. Vaikuttaa siltä, että hän yritti muuttaa kristillisyyden joksikin sellaiseksi, minkä hän uskoi alamaistensa todennäköisimmin hyväksyvän katolisena [yleisenä] uskontona, sen sijaan että olisi itse muuttunut Jeesus Nasaretilaisen opetusten mukaiseksi, sanotaan ristiä käsittelevässä kirjassa The Non-Christian Cross.

Lisää 1800-lukuisia kirjoja. Oletko koskaan miettinyt, miksi järjestönne opettajat käyttävät yli 100 vuotta vanhoja kirjoja selittäessään raamatunhistoriaa? Eikö ole mahdollista, että viimeisen 100 vuoden aikana olisi voinut löytyä uusia lähteitä?

Mutta palataas tähän Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Tilannehan on se, että kukaan ei tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Ristiinnaulitsemisen tekivät roomalaiset, ja roomalaiset käyttivät erilaisia puita. Jeesuksen aikalainen Seneca kirjoitti, että rikollisia naulittiin sekä suoriin puihin että kädet levitettyinä risteihin. Kumpaakin tapaa käytettiin, ja kummastakin käytettiin kreikan kielessä sanaa "stauros". Kreikassa ei ollut omaa sanaa kädet levällään ristiinnaulituille, joten evankeliumien tekstejä ei voi käyttää puun muodon määrittämiseen.

Toisella vuosisadalla ristiinnaulitsemisia kuvanneet roomalaiset kirjoittajat puhuvat melkein järjestään kädet levällään naulituista, ja kaikissa säilyneissä roomalaisissa kuvissa ristiinnaulitut ovat myös kädet levällään. Ilmeisesti siitä tuli yleisin ristiinnaulitsemisen muoto.

On aivan turhaa yrittää etsiä jotain pakanallista uskonnon korruptoitumista syyksi ristin vakiintumiseksi Jeesuksen teloitusvälineen muodoksi. 100-luvun kristityt näkivät kuinka heidän oman aikansa rikolliset naulittiin ristin muotoiseen puuhun, ja vetivät siitä johtopäätöksen, että Jeesus naulittiin samanlaiseen.

Minä en tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Sinä et tiedä sitä, Jehovan todistajien korkeat oppineet eivät sitä tiedä ja erittäin todennäköisesti evankeliumien kirjoittajatkaan eivät sitä tienneet. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Kristittyjen keskuuteen vakiintui jo alkukirkon aikana käsitys, että puu oli ristinmuotoinen, ja se käsitys oli ainakin 150 vuotta vanha ennen Konstantinuksen aikaa. 
 

Monet uskonnot käyttävät kuvia tai ristiä. Tälläinen ei ole Raamatusta lähtöisin. Raamattu varoittaa useimmissa kohtaa epäjumalanpalveluksesta, jota kuvien, patsaiden ja kaikenlaisten ristien käyttö on. 

Raamattu ei kehoita myöskään laittamaan Jehovan todistajien logoa joka paikkaan. Kuvienpalvotaa sekin  on, yhtä paljon kuin risti kirkon seinällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan puhe rististä on hullutusta niille jotka kadotukseen joutuu.

Kidutusväline, jollaiseen Jeesus Kristus naulittiin kuolemaan. 
Klassisessa kreikassa sana (stauros), joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty kidutuspaaluksi, merkitsee ensisijaisesti pystysuoraa paalua, eikä ole mitään todisteita siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat tarkoittaneet tällä sanalla paalua, jossa oli poikkipuu. (Ks. PAALUUN PANEMINEN; Int, liite 3C; Rbi8, liite 5C.)

 

John Denham Parsonsin kirjassa The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanotaan: 

Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros  oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta ristin muotoon yhteen naulatusta kappaleesta.   Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ristiä kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ristin selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jossa Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.

Vanhimmat tunnetut kuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta nimenomaan ristinmuotoiselle puulle ovat 100- ja 200-luvun vaihteen tienoilta. Vanhin varmasti ajoitettu on pakanan piirtämä pilakuva, jossa Jeesuksella on aasin pää, ja se on 200-luvun alusta.  Varhaisista kristityistä kirjoittajista Barnabaan kirjeen kirjoittaja selitti Jeesuksen teloitusvälineen olleen tau-kirjaimen muotoinen, eli poikkipuulla varustettu. Barnabaan kirje oli melko laajalti luettu alkuseurakunnissa, mutta jäi lopulta pois Uuden Testamentin kaanonista. Barnabaan kirje on todennäköisesti vanhempi kuin nuorimmat Uuteen Testamenttiin otetut kirjoitukset. 

 

Eli riippumatta siitä, mitä UT:iin otettujen kirjojen kirjoittajat sanalla tarkoittivat, kristityt ovat viimeistään 100-luvulla tulleet siihen käsitykseen, että kyseessä on ollut ristin muotoinen puu. 

Ristin alkuperä

Jos kerran Raamattu ei sano, että Jeesus olisi teloitettu ristillä, miksi kaikki kirkkokunnat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun opetuksia katolilaiset, protestantit ja ortodoksit koristelevat rakennuksensa risteillä ja käyttävät ristiä uskonsa vertauskuvana?    Miten siitä tuli suosittu symboli?

 

Ristiä eivät kunnioita ainoastaan kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun ohjeita, vaan myös sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa ja joiden palvonta juontuu varhaisemmilta ajoilta kuin kristillisten kirkkojen. Lukuisissa uskonnollisissa hakuteoksissa myönnetään, että erimallisia ristejä käytettiin jo varhain ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin jumaluuksista kertovissa hieroglyfikirjoituksissa ja kuvissa esiintyy usein T-kirjaimen muotoinen risti, jonka päällä on silmukka. Sitä sanotaankin silmukka- tai kahvaristiksi, ja sen arvellaan olleen elämän symboli. Myöhemmin tätä ristityyppiä käytettiin runsaasti muun muassa koptilaisessa kirkossa.

Tietoteoksen The Catholic Encyclopedia mukaan ristin alkumuoto oli ilmeisesti niin sanottu gammadion (crux gammata), jonka orientalistit ja esihistoriallisen arkeologian opiskelijat tuntevat paremmin sen sanskritinkielisellä nimellä svastika [hakaristi]. Tätä merkkiä käyttivät laajalti Intian hindut samoin kuin buddhalaiset kaikkialla Aasiassa, ja sen voi yhä nähdä noilla alueilla erilaisissa koristeissa ja ornamenteissa.

 

Aivan tarkkaan ei tiedetä, milloin risti omaksuttiin kristilliseksi symboliksi. Edellä mainittu tutkija W. E. Vine sanoo: 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden  irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. (Expository Dictionary of New Testament Words.) Näihin merkkeihin kuului myös risti.

 

Sittemmin käyttöön on otettu monenmallisia ristejä. Erään hakuteoksen mukaan esimerkiksi Antoniuksen risti on ison T-kirjaimen muotoinen ja sen ajatellaan juontuvan [babylonialaista] Tammus-jumalaa symboloivasta tau-kirjaimesta. Andreaksen risti taas on X-kirjaimen muotoinen, ja tutussa latinalaisessa ristissä pystyhirren poikkipuuta on laskettu hieman alaspäin. Tätä muotoa pidetään perinteisesti ristinä, jollaisella Herramme kuoli. (The Illustrated Bible Dictionary.)

 

Tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat käyttäneet ristiä. Ristin historiaa käsittelevässä kirjassa lainataan 1600-luvun lopulla elänyttä kirjoittajaa, joka kysyi: Voiko siunattua Jeesusta miellyttää se, että hänen opetuslapsensa riemuitsevat sen välineen kuvasta, jolla hänen kuolemanrangaistuksensa pantiin toimeen ja jolla hän [yleisen käsityksen mukaan] tyynesti ja viattomasti kärsi, häpeästä välittämättä? (History of the Cross.) 

Tuo "History of the Cross" -kirja, jota Jehovan todistajat käyttävät lähteenään, painettiin vuonna 1871. Se, että 150 vuotta sitten ei ollut todisteita alkuseurakunnan käyttämistä risteistä ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi myöhemmin löytynyt.

Ja itseasiassa silloinkin niitä oli. Kuten tuo jo mainitsemani Barnabaan kirje (tosin Henry Ward ei välttämättä ollut tietoinen kirjeen koko tekstistä, koska se oli julkaistu vasta pari vuotta aiemmin) sekä 100-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneen Klemens Aleksandrialaisen kirjoitukset, joissa hän puhuu tau-kirjaimen muotoisesta rististä Jeesuksen merkkinä.

Mutta sen jälkeen on löytynyt mm. tuo aiemmin mainitsemani aasinpäinen Jeesus, suunnilleen saman ikäinen jaspiksesta tehty ristiamuletti sekä varhaiset kreikankieliset evankeliumitekstit, joissa on käytetty ristin muotoista staurogrammia sanan 'stauros' kirjoittamiseen.  
 

Toiset kirjoittajat viittaavat näkyyn, jonka aurinkoa palvova Konstantinus väitti saaneensa sotaretkellä vuonna 312 ja jossa risti loisti auringossa ja siinä näkyivät sanat in hoc vinces (lat.), tällä voitat. Jonkin ajan kuluttua hänen armeijansa sotamerkkejä, kilpiä ja muita varusteita koristi kristillinen merkki.  

Konstantinuksen väitetään kääntyneen kristityksi, vaikka hänet kastettiin vasta 25 vuotta myöhemmin kuolinvuoteellaan. Hänen vaikuttimensa on kyseenalaistettu. Vaikuttaa siltä, että hän yritti muuttaa kristillisyyden joksikin sellaiseksi, minkä hän uskoi alamaistensa todennäköisimmin hyväksyvän katolisena [yleisenä] uskontona, sen sijaan että olisi itse muuttunut Jeesus Nasaretilaisen opetusten mukaiseksi, sanotaan ristiä käsittelevässä kirjassa The Non-Christian Cross.

Lisää 1800-lukuisia kirjoja. Oletko koskaan miettinyt, miksi järjestönne opettajat käyttävät yli 100 vuotta vanhoja kirjoja selittäessään raamatunhistoriaa? Eikö ole mahdollista, että viimeisen 100 vuoden aikana olisi voinut löytyä uusia lähteitä?

Mutta palataas tähän Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Tilannehan on se, että kukaan ei tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Ristiinnaulitsemisen tekivät roomalaiset, ja roomalaiset käyttivät erilaisia puita. Jeesuksen aikalainen Seneca kirjoitti, että rikollisia naulittiin sekä suoriin puihin että kädet levitettyinä risteihin. Kumpaakin tapaa käytettiin, ja kummastakin käytettiin kreikan kielessä sanaa "stauros". Kreikassa ei ollut omaa sanaa kädet levällään ristiinnaulituille, joten evankeliumien tekstejä ei voi käyttää puun muodon määrittämiseen.

Toisella vuosisadalla ristiinnaulitsemisia kuvanneet roomalaiset kirjoittajat puhuvat melkein järjestään kädet levällään naulituista, ja kaikissa säilyneissä roomalaisissa kuvissa ristiinnaulitut ovat myös kädet levällään. Ilmeisesti siitä tuli yleisin ristiinnaulitsemisen muoto.

On aivan turhaa yrittää etsiä jotain pakanallista uskonnon korruptoitumista syyksi ristin vakiintumiseksi Jeesuksen teloitusvälineen muodoksi. 100-luvun kristityt näkivät kuinka heidän oman aikansa rikolliset naulittiin ristin muotoiseen puuhun, ja vetivät siitä johtopäätöksen, että Jeesus naulittiin samanlaiseen.

Minä en tiedä, millaiseen puuhun Jeesus naulittiin. Sinä et tiedä sitä, Jehovan todistajien korkeat oppineet eivät sitä tiedä ja erittäin todennäköisesti evankeliumien kirjoittajatkaan eivät sitä tienneet. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Kristittyjen keskuuteen vakiintui jo alkukirkon aikana käsitys, että puu oli ristinmuotoinen, ja se käsitys oli ainakin 150 vuotta vanha ennen Konstantinuksen aikaa. 
 

Monet uskonnot käyttävät kuvia tai ristiä. Tälläinen ei ole Raamatusta lähtöisin. Raamattu varoittaa useimmissa kohtaa epäjumalanpalveluksesta, jota kuvien, patsaiden ja kaikenlaisten ristien käyttö on. 

Raamattu ei kehoita myöskään laittamaan Jehovan todistajien logoa joka paikkaan. Kuvienpalvotaa sekin  on, yhtä paljon kuin risti kirkon seinällä.

Ajatuksesi kuvienpalvonnasta tässä yhteydessä kuullostaa hieman liian kaukaa haetulta...

Raamattu kertoo että kaikkeuden luojalla Jumalalla on nimi ja me kerromme siitä ihmisille. 

Tässä kirkkoraamatun teksti vuodelta 1992, jossa jumalan nimi Jahve tarkoittaa aivan samaa kuin Jehova. 

(2.Mooseksen kirja 3:15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: Sinun tulee sanoa israelilaisille: Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.)

2. Mooseksen kirja 3:15  Sitten Jumala sanoi vielä kerran Moosekselle:Näin sinun pitää sanoa israelilaisille: Jehova, teidän esi-isienne Jumala Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne. Tämä on minun nimeni ikuisesti, ja tällä nimellä minut on muistettava sukupolvesta toiseen.

(Kirkkoraamattu 1992

Jesaja 42:8 Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.)

Jesaja 42:8 Minä olen Jehova. Se on minun nimeni. Minä en anna kunniaani kenellekään muulle, enkä minulle kuuluvaa ylistystä veistetyille jumalankuville.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan uskovaiset saavat ainakin jenkeissä keskivertoa alhaisempia äo-pisteitä. Pätenee Suomeenkin. Sitä en tiedä miten "uskominen" käytännössä siellä määritellään.

 

Kuuntelin äskeittäin jotain uskovaisen selitystä, missä joku vakavalla naamalla selitti miten dinosaurukset ja raamattu eivät ole ristiriidassa. Myös Euroopassa oli dinosauruksia vielä 1500-luvulla.

TÄMÄ! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan uskovaiset saavat ainakin jenkeissä keskivertoa alhaisempia äo-pisteitä. Pätenee Suomeenkin. Sitä en tiedä miten "uskominen" käytännössä siellä määritellään.

 

Kuuntelin äskeittäin jotain uskovaisen selitystä, missä joku vakavalla naamalla selitti miten dinosaurukset ja raamattu eivät ole ristiriidassa. Myös Euroopassa oli dinosauruksia vielä 1500-luvulla.

TÄMÄ! 

Kuten monet muutkin, minäkin olen kuullut kaikenlaisia juttuja, mutta ei tulisi mielenkään vrt. äö-pisteisiin.