Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että voisi elää onnellisena yksin?
06.03.2026 |
Sellanen illan pohdinta. Tuntuu niin vaikealta löytää ihmistä jonka kanssa alkaa parisuhteeseen. Ja kun on ollu yksin jo kohta 10 vuotta niin se alkaa olla jo vaikeeta senkin puolesta että on ne omat rutiinit ja tavat, et en tiedä osaako enää edes jakaa elämää
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut varmasti voi, mutta itse en valitettavasti heihin kuulu vaikka yksin elänkin. Omalla kohdalla elämänkumppanin kaipuuta varmasti voimistaa sekin, että olen muutenkin yksin eli ei ole ystäviä eikä perhettä.
Sekin on minusta yksinelävästä hyvä,jos osaa olla omia tunteitaan kohtaan rehellinen ja avoin. Myöntää sen, että kyllä, minä haluaisin löytää itsellle mahdollisuuden elää ja olla parisuhteessa tai löytää itselleni kaverin tai kavereita. Sen sijaan, että jämähtää ja sulkeutuu vain itseensä ja alkaisi nähdä muut vain uhkana ja kiusana. - Oman kokemukseni mukaan ei aina helppoa mutta yritettävä on, niin ei jää kiinni ainakaan siitä, etteikö itse olisi yrittänyt. Epäonnistuminen ei ole syy yrittää lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt onnellisena yksin yli 30 vuotta.
M? N? Minkä ikäinen olet? Onko sinulla ystäviä? Läheisiä sukulaisia? Työkavereita?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut varmasti voi, mutta itse en valitettavasti heihin kuulu vaikka yksin elänkin. Omalla kohdalla elämänkumppanin kaipuuta varmasti voimistaa sekin, että olen muutenkin yksin eli ei ole ystäviä eikä perhettä.
Täällä toinen samanmoinen. Toisinaan naureskelen ironisesti itselleni, millainen nainen jäi lopulta täysin yksin: ihan kohtuullisen nätti, kouluttautunut, työssä käyvä, lojaali, ja sitoutumiskykyinen.
Mitä jäi puuttumaan, että olisin kelvannut täyspäiselle tavalliselle miehelle? Poskihoidot ja persseksi?
Kyllä voi. Siitä tehtiin Pohjois-Karjalassa tutkimus, jossa oli eletty jo pitkään yksin ja kysely tehtiin yli 60v. Sieltä löytyi ne elämäänsä onnellisimmat ihmiset, yksin ja syrjässä kaikesta.
https://www.karjalainen.fi/paakirjoitus-mielipide/9279932#Echobox=17728…
Olen elänyt koko elämäni yksin ja olen ihan tyytyväinen näin. Tähän olen tottunut enkä osaa muuta kaivata. Jatkuvan onnellisuuden tavoittelun näen epärealistisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla aikaa kasata ajatuksensa jotta voi elää täyttä elämää.
Tiedän, että voi elää onnellisena yksin. Itsellä ei ole mitenkään tietoinen valinta, että elän yksin, mutta sopivaa pysyvää elämänkumppania ei vaan ole tullut vastaan. Siitä olen aivan varma, että parempi yksin, kuin huonon kumppanin kanssa ja siksikään en ole koskaan väkisin etsinyt, eikä mikään tinderöinti ole oma juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että voi elää onnellisena yksin. Itsellä ei ole mitenkään tietoinen valinta, että elän yksin, mutta sopivaa pysyvää elämänkumppania ei vaan ole tullut vastaan. Siitä olen aivan varma, että parempi yksin, kuin huonon kumppanin kanssa ja siksikään en ole koskaan väkisin etsinyt, eikä mikään tinderöinti ole oma juttuni.
Arjessa pienillä teoilla on suuri merkitys.
Kuulostaa synkältä tähän asti, voisikohan johtua perheyhteyden puutteesta, sinkku äitien/isien kasvattamista lapsista! Jossain paukkuu! Yhteiskunnan ei pitäisi kasvattaa yksineläjäksi, mutta jostain syystä tämä ei ole vain kotimainen ilmiö!
Olin itse sinkkuna 15 vuotta, ja sain todellakin tarpeekseni! En ikinä lähtisi enää siihen vaiheeseen! Avioiduin yli kolmikymppisenä, enkä ole katunut! Elämä selkiintyi, tuli uusia ystäviä, lasten kaverit, ja heidän vanhempansa! Jos tästä joku sinkku masentui, ei kannata, sillä koskaan ei tiedä kenet huomenna tapaat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa synkältä tähän asti, voisikohan johtua perheyhteyden puutteesta, sinkku äitien/isien kasvattamista lapsista! Jossain paukkuu! Yhteiskunnan ei pitäisi kasvattaa yksineläjäksi, mutta jostain syystä tämä ei ole vain kotimainen ilmiö!
Olin itse sinkkuna 15 vuotta, ja sain todellakin tarpeekseni! En ikinä lähtisi enää siihen vaiheeseen! Avioiduin yli kolmikymppisenä, enkä ole katunut! Elämä selkiintyi, tuli uusia ystäviä, lasten kaverit, ja heidän vanhempansa! Jos tästä joku sinkku masentui, ei kannata, sillä koskaan ei tiedä kenet huomenna tapaat!
Jos näkee elämän selkeytymisenä sen, että elämä tulee täyteen ihmisiä ja tekemistä, niin varmaan teit oikean valinnan. Itselleni tuo kuulostaa mielenrauhan vastakohdalta.
En nyt ehkä onnelliseksi luonnehtisi, mutta kaikki on ihan OK... Vähän pakko, kun ei kukaan sellainen josta itse on ollut kiinnostunut, ole lämmennyt tai sitten kun muuten kolahtaa, on tämä ihminen varattu. Mieluummin yksi, kuin jossain tyytymissuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa tämä on. Edullisempaa, hiljaisempaa ja siisteyskin pysyy. Eikä varsinkaan niitä Marttakerhoja oman akan lisäksi.
Jollakin lailla sitä on tietysti seurustellessakin "yksin", yksin oman päänsä sisällä ja yksin oman elämänsä kanssa. Joten, uskon, että ihminrn kaipaa aina elämänaä ajan "sitä ihmistä, ketä rakastaa", mutta se vaihtuu, ja parhainta olis oppia olemaan itsensä kanssa.. itse en haluaisi olla yksin, mutta jotenki iän myötä oon alkanu ajatella asioista erilailla, ei enää odota sitä ns elämän rkkautta vaan joutunu toteamaan, että rakkauksia on monia, ne voi vaihtua, niin se menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt yksin yli 20 vuotta. Kyllä minä haluaisin miehen kosketusta ja rakkautta, mutta ei vaan ole tullut vastaan sitä oikeaa.
Ja kokemuksesta jo tiedän, että ei mikään kädenlämpöinen suhde paranna elämää, päinvastoin.
Täytyy vaan toivoa, että kohtaisin sen oman kultamussukan joskus. Nyt ainakin tiedän, että yksinkin pärjään, eikä yksin jäämistä tarvitse pelätä. Mutta osaisin olla myös hyvin kiitollinen hyvästä miehestä, koska on tämä vaihe jo aika lailla nähty..
N47
Vierailija kirjoitti:
Yksin elää onnellisempana kuin suhteessa. Ehkä 1 % suhteista on niin hyviä, että niissä olisi parempi kuin yksin.
Ei varmasti pidä paikkansa väittämäsi. Olen itse myös ollut todella huonossa suhteessa "naisen" kanssa kymmenen vuotta jonka jälkeen olin vuosia yksin koska en vain hallunnut enään seurustella kokemukseni jälkeen, mutta nykyään olen toista mieltä koska löysin upean naisen toisesta maasta ja usko naisiin ja parisuhteeseen palautui. Olin onnellinen yksin mutta onnellisempi tässä suhteessa. Se vaatii vain oikean asenteen itseltään jonka jälkeen voi löytää oikean ihmisen vierelleen. Uskon että löydät sitä mitä haetkin jos haet täydellistä kumppania niin sen myös löytää koska täydellistä ihmistä ei ole niin et löydä mitään pysyvää jne..
Ei, en tykkää kun ei ole menoseuraa tykkäämääni harrastukseen liittyen. Haluaisin kumppanin tai läheisen ystävän juttelemaan ja olemaan mukana harrastuselämässä.