Uskotko että voisi elää onnellisena yksin?
Sellanen illan pohdinta. Tuntuu niin vaikealta löytää ihmistä jonka kanssa alkaa parisuhteeseen. Ja kun on ollu yksin jo kohta 10 vuotta niin se alkaa olla jo vaikeeta senkin puolesta että on ne omat rutiinit ja tavat, et en tiedä osaako enää edes jakaa elämää
Kommentit (56)
Tiedän että voi koska elän tätä unelmaa.
Kyllä. Voit saada unelmiesi elämän ilman kontrollia, aliarvostusta, hyväksikäyttöä ja/tai henkistä väkivaltaa. Toteutan koko ajan unelmiani ilman miestä. Viime vuonna muutin vanhaan taloon maalle ja tänään on ensimmäinen kevätpäivä. Hakkaan täällä jäätä, luon lunta - iltapäivällä ajattelin tehä jotain hyvää ruokaa ja illalla lämmittää saunan. Kissat ovat seuranani, se riittää. t. N56
Yksin voi elää ja olen kokenut voivani elää enimmäkseen hyvää ja mellyttävää elämää. Parisuhde on toistaiseksi jäänyt kokematta . Ikää minulla on jo yli 40 vuotta Onnettomaksi olisin tehnyt itseni monta kertaa, jos olisin odottanut ja vaatinut eloni mielekkyyden olevan kinni parisuhteesta Sen sijaan hyvin onnettomaksi elämäni kävisi, jos joutuisin luopumaan syystä tai toisesta kaikista muista läheusistä ja vähän etäisemmistäkin ihmissuhteistani.
En siis ole erityinen erakko tai syrjäytynyt,, enkä koe samaistuvani palstalla kirjoitteleviin inceleihinkään.
Mutta toisinaan koen turhautumista kun osalla menee joko tiedostaen tai puhtaasta ajattelemattomuudesta ja ymmärtämättö-myydestä sekaisin se, mitä on olla ja elää yksin vs. mitä se on kun on yksinäinen.
Tiedostan liiankin hyvin, että itse minun on jaksettava ja yritettävä, ettei yksin elon eteni ja johtaisi ja tekisi eloani yksinäiseksi.
Toki voi, kuten ap. itsekin jo lienee huomannut ja moni muu täällä.
Itsestä se on pitkälti kiinni, elämänsä kokeminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta oishan se kiva asua vaikka jonkun ystävän kanssa edes vaikkei parisuhteessa olisi.
Niin jos se ystävä asuu vaikka viereisessa ok-talossa niin on ok. Samassa tilassa ja talossa haluan kylläkin olla ihan itte vaan ja pitää sen rauhan ja ihanuuden mikä minulla on.
Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, ne tuottivat vain ahdistusta ja surua. En enää haaveile kumppanista, vaikka elämän jakaminen toisen kanssa olisi joskus helpompaa. Koska oma vapaus on kuitenkin ollut minulle aina tärkeää, en enää jaksaisi opetella toisen tapoja ja alistua kompromisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Toki voi, kuten ap. itsekin jo lienee huomannut ja moni muu täällä.
Itsestä se on pitkälti kiinni, elämänsä kokeminen.
Niin. Kirjoituksesi osaltaan muistutti siitä, kuinka ihmonen on laumaeläin, kuten kirjoitit, niin itsestä seo pitkälti kiinni, siksi on kovin surullista, jos antaa ulkopuolisten määritellä oman elämän arvon tai suunnan
Vaikka ei tämä sitä tarkoita, etteikö itse kukin meistä saisi avoimesti myös haaveksia ja toivoa esim juurikin mahdollisuutta oll ja elää rakastavassa ja väöittäväs parisuhteessa. Tai saada eloonda muita läheisiä ja merkittäviä vastavuoroisia ihmissuhteita, vaikka se ka yksi ja erityinen puuttuisikin
Jotkut varmasti voi, mutta itse en valitettavasti heihin kuulu vaikka yksin elänkin. Omalla kohdalla elämänkumppanin kaipuuta varmasti voimistaa sekin, että olen muutenkin yksin eli ei ole ystäviä eikä perhettä.
Mä olen aina ollut onnellisempi yksin kuin parisuhteessa. Erosin marraskuussa 5 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja en kyllä yhtään kaipaa suhdetta. Tavallaan olisi iän puolesta kiire löytää mies jos lapsia koskaan haluan saada, mutta nautin liikaa yksin olosta. Jossain vaiheessa haluan kyllä oman perheen (kuului siihen sitten lapsia tai ei) mutta just nyt elämä sinkkuna on vaan täydellistä.
en.
mutta olen liian introvertti ja epäsosiaalinen löytämään ketään.. enkä tykkää itse kasvoistani tai persoonallisuudestani muutenkaa.
joka aamu miettii syitä että jaksaa nousta sängystä.. helpoon ja kevyeen työhö joka sentään on ja se helpottaa reenaamista ja antaa vähän "sisältöä" elämään.
olen kiitollinen että olen terve ja kroppa on loistava ja tekee sen mitä haluan salilla urheilun muodossa mutta muuten elämä on täysin tyhjää. koirakin nukkui pois kohta 5 vuotta sitten eikä toisen adoptoiminen tunnu oikealta.
elän täysin salille ja urheilulle tällä hetkellä ja saa nähdä kauan se riittää. muuten tuntuu aika nähdyltä.
M31
Uskon, voin ja elän.
En ole ikinä pitänyt siitä, että tekemisiini puututaan. Itsepäisen ja itsenäisen on parasta asua yksin.
Naien ei asu koskaan yksin kun saa aina seksiä ja parisuhteen. Oksettavan helppoa on naisen elämä
Vierailija kirjoitti:
en.
mutta olen liian introvertti ja epäsosiaalinen löytämään ketään.. enkä tykkää itse kasvoistani tai persoonallisuudestani muutenkaa.
joka aamu miettii syitä että jaksaa nousta sängystä.. helpoon ja kevyeen työhö joka sentään on ja se helpottaa reenaamista ja antaa vähän "sisältöä" elämään.
olen kiitollinen että olen terve ja kroppa on loistava ja tekee sen mitä haluan salilla urheilun muodossa mutta muuten elämä on täysin tyhjää. koirakin nukkui pois kohta 5 vuotta sitten eikä toisen adoptoiminen tunnu oikealta.
elän täysin salille ja urheilulle tällä hetkellä ja saa nähdä kauan se riittää. muuten tuntuu aika nähdyltä.
M31
Ota ihmeessä toinen koira. Vaikka joku vanha, jota muut eivät huoli. Ei itsesi, vaan eläinten takia.
Kyllä. Tosin ei sovi kaikille, vaan osa jopa masentuu. Itselleni kyllä sopii paremmin kuin hyvin.
Kyllä. Ihanaa. Itse sinkku ja yhtään ystävää ei ole. Töissäkin ahdistaa vaan se ihmisten kanssa oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Naiselle parisuhde on huono diili.
Perustelisitko?
Saan hyvän seksikumppanin, hänen kanssaan on kiva keskustella, harrastaa, olla ylipäänsä yhdessä.
Lisäksi maksaa hyvätuloisena lähes kaiken.
Miten tässä häviän?
Uskon. Kaikki parisuhteeni on vieneet minut aina jotenkin epätasapainoon ja tuoneet vain kaikki huonot puoleni esiin. Yksin pysyn ihan itsessään balanssissa ja saan paljon aikaiseksi kun energiaa ei kulu tasapainon hakemiseen ja toisen huomioon ottamiseen. Eli kaikinpuolin elämä yksin on tasaisempaa ja onnellista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihanaa. Itse sinkku ja yhtään ystävää ei ole. Töissäkin ahdistaa vaan se ihmisten kanssa oleminen.
Sarkasmia?
Kyllä.