Mitä tehdä? Yksi lapsi terrorisoi koko perhettä =(

Se on ainoa mikä auttaa lapsiin: rakkaus ja välittäminen, pitkämielisyys ja kärsivällisyys.

sai käydä läpi kun 6-vuotiaana muuttui hankalaksi? Kerroppa ap se.

Niin, isoveljeni sai hoitoa VASTA, kun skitsofrenia alkoi. Oirehtimista oli siis ollut murrosiästä asti, ehkäpä jo aikaisemmin.



Näin sisaruksena olen ollut aikoinaan todella vihainen vanhempieni saamattomuudesta viedä veljeni hoitoon. Sisarukset joutuvat koville näin rauhattomassa kodissa. Pakoonkaan ei pääse alaikäisenä:-(

Joidenkin ihmisten ajattelumalli toimii täysin erilailla kuin yleensä. Sanojen merkitykset muuttuvat, näkevät ja kokevat asioita eri tavoin, tekevät omia tulkintojaan jotka voi olla täysin erilainen kuin esitetty viesti.



Meillä niin että lapsi ei saa muka huomiota, häntä ei kuunnella yms. Tämä lapsi kuitenkin vie leijonanosan ajasta ja huomiosta - mikään ei tunnu riittävän.



Väittää että häntä kohdellaan eri tavalla ja muut on lellikkejä - ei ymmärrä sitä että jos muut ei tee sellaisia juttuja josta pitäisi torua tai rangaista.



Näkee asiat musta-valkoisesti, harmaan sävyt puuttuu.



Luonne, temperamentti on jokaisella omansa sen ymmärrän ja pyrin kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti.



Jos tällaisen henkilön kokemus on ettei häntä huomioida niin sanokaa nyt ihmeessä vinkkejä miten asiaa hoitaisin. Keskustelutuokioita on useita päivän mittaan ja välillä minua väsyttää ja tuntuu että minusta on kaikki mehut imetty.



Olen ajatellut että tämä lapsi on älyllisesti liian lahjakas ja pohtinut asioita eri tasolla kuin ikäisensä.



Diagnoosia ei ole. Terapiaa on saanut.

Mitä ajattelit ehdotella pojalle tapahtuneen? Kerron vaan ihan omin sanoin kun noin hyökkäävästi suhtaudut. Ap

Eikä juttelemalla ja vatvomalla asioita. se ei johda mihinkään. mutta jos löytyy joku harrastus, laji, josta lapsi on kiinnostunut ja jossa hän olisi edes jotakuinkin hyvä, sitä voisi tehdä yhdessä hänen kanssaan. Vaikka se olisi ihan leipomista: voisi sitten kehua koko perhe, miten hyvät pullat sisko/veli on meille kaikille leiponut jne. Kehua pienissä arkisissa asioissa, eli kiinnittää huomiota jokaiseen positiiviseen asiaan ja kehua lasta siitä, ja jättää negatiiviset sanomiset niin vähälle kuin mahdollista.

Koirakin kasvatetaan parhaiten palkitsemalla, antamalla namupaloja oninistumisista, sama periaate pätee myös lastenkasvatukseen.

Onko ketjusta ollut sulle mitään apua jos on niin millaista.

Laitetaan ruokaa ja leivotaan yhdessä - opittuaan haluaa tehdä yksin

On harrastus joka on haastava, harrastuksen luonteen vuoksi en voi siihen aina osallistua.



Kiitosta ja kehuja on saanut ja saa päivittäin. En ole keksinyt millään mitä vielä puuttuu.

Kiitos Teille jotka olette kirjoittaneet omista kokemuksista, se antaa uskoa.

Poika on tosiaan usein tulta ja tappuraa ja olen aikuinen enkä lähde yleensä riitoihin mukaan mutta...



Se välinpitämättömyys joka lapsesta huokuu, koski asiat sitten sääntöjä tai mitä tahansa ohjeita aiheuttaa todella kovia konflikteja ja aika usein.



Eilen illallakin kaksinkamppailu päätyi siihen että minä tärisin ja itkin.

Olen aikuinen ja lapsi osaa aina vaan iskeä vyön alle =/



Kun asiaa ajattelee tarkemmin, pojan olisi parempi olla jossain muussa perheessä välillä. Se mikä tästä asiasta tekee merkillisen on se että kun perheen muut lapset ovat vaikka mummolassa niin tämä pikku terroristi on

todella rauhallinen eikä riitaa synny mistään.



Mutta jos asiaa oikein syvällisesti ajattelee niin tälle lapselle ihanteellisin ratkaisu olisi se että hän olisi perheen ainut lapsi =/



Melko hankala tilanne?

Ap

Lienee murrosikään liittyvää ainakin toivon niin kovasti että menisi ohi tämä hankala vaihe.

muunlaisiin hommiin kuin reissuhommiin jo silloin aikanaan. Jos on yksi ns. haastava lapsi ja äiti koettaa yksinään jaksaa useamman pienen kanssa, niin siinä tuppaa käymään heikosti.



Meillä oli kanssa sellainen tilanne, että kolme lasta, joista yksi herkkä, tempperamentiltaan kiihtyvä poika. Mies oli reissuhommissa ja huomasin, että meidän poika ei kestänyt sitä tulemista ja menemistä ja ikävöimistä. Hänelle on muutokset ja siirtymät hankalia ja stressi siitä, että isä välillä oli kotona ja välillä taas yökausia poissa oli selvästi hänelle liikaa. Ja käytös meni tosi hankalaksi, yöunet rikkoinaiseksi jne.



Ongelmia tietysti pahensi se, että minä olin itse väsynyt hoitaessani yksin kolmea pientä, en jaksanut olla tarpeeksi läsnä, hermostuin liian helposti ja pojan kanssa vuorovaikutus meni negatiiviselle kehälle. Todella usein suorastaan vihasin ja pelkäsin tuota pientä poikaa, jonka koin tekevän arjestani helvettiä. Herkkänä lapsena poikani varmasti vaistosi nuo tunteeni ja käytös meni entistä hullummaksi.



Luojan kiitos tajusin ajoissa, että pojassa ei ole mitään vikaa. Hän on vaan herkempi lapsi ja tempperamentiltaan erilainen kuin esim. meidän tytöt. Vika oli meissä aikuisissa. Minulle monet toitotti, että poika on " häiriintynyt" ja pitää saada diagnoosi ja rauhoittavia lääkkeitä jne., kun näkivät pojan riehumista hänen ollessaan 4-5- vuotias. Onneksi en uskonut vaan pidin pääni ja pakotin mieheni etsimään muita töitä, joissa hän pystyi olemaan oikeasti läsnä meidän arjessa.



Nyt tämä " häiriintynyt" poika on 9- vuotias. Todella empaattinen ja herkkä kaveri, joka pärjää hyvin kavereitten kanssa ja kouluhommissa. Rakastaa luontoa ja eläimiä. Kokee asiat hyvässä ja pahassa todella voimakkaasti, mutta on oppinut hallitsemaan reaktioitaan ja mitään päätöntä riehumista ei ole ollut vuosiin. Erittäin kehittynyt moraali- ja oikeudentaju ja vaistoaa tunneilmapiirin välittömästi.



En sano, että ap:n tapauksessa on kyse tälläisestä. Voi olla, että lapsella on mielisairaus. Ja olipa syy mikä tahansa, niin toivotan voimia koko perheelle. Tuollainen tilanne on todella todella kuluttava. Toivottavasti löydätte apua jostain mahdollisimman pian.



Halusin vaan kertoa meidän tarinan, koska näinkin voi olla. Jos perheeseen osuu herkkä lapsi, hän on semmoinen ilmapuntari, joka voimakkaasti reagoi siihen, jos vanhemmat ei ole tarpeeksi läsnä. Ja meidän pojalla ainakin oli selvästi isän nälkä ja ikävä. Hyvää se teki tytöillekin, että saatiin perheeseen oikeasti kaksi aikuista täysillä arkeen mukaan. Erityisen hyvää se teki minun ja lasten suhteille, koska nyt kun en ole liian usein liian väsynyt, pystyn olemaan se rakastava ja turvallinen äiti.



Miedän perheessä yksi aikuinen ei riittänyt kolmen lapsen tarpeisiin. Niitten arjessa olevien aikuisten ei tarvi olla tietysti biologisia vanhempia, he voivat olla isovanhempia, luottoystäviä jne. mutta kuitenkin pitkäaikaisia lapsen arjessa läsnäolevia ihmisiä, jotka tukevat lapsen tunne-elämän kehitystä ja osallistuvat aidosti kasvattamiseen. Meillä ei vaan sellaisia ollut, kun oli muutettu uudelle paikkakunnalle ja kummankaan lapsuudenperheistä ei ollut halukkuutta osallistua lapsiemme elämään synttäreitä ja joululahjoja syvemmin.



Enkä halua tällä tarinalla mollata ketään enkä syyllistää. Uskon, että varmasti on perheitä, joissa on tehty " kaikki" , mutta se ei auta, koska lapsella on sairaus. Toivotan sydämestäni voimia heille. Halusin vaan kertoa tämän tarinan, koska meidän perheessä me ei aluksi tehty " kaikkeamme" , vaikka ensin niin kuviteltiin.



Mieheni oli sitä mieltä, että hän on vallan erinomainen vanhempi. Mutta eipä oltu kumpikaan niille lapsille, joita meille oli syntynyt. Nyt jälkeenpäin ajatellen oltiin aika surkeita vanhempia siinä pikkulapsi vaiheessa. Eikä toki täydellisiä olla nytkään, mutta ehkä jo kuitenkin niitä riittävän hyviä. Ollaan opittu rakastamaan näitä lapsiamme niin kuin he ansaitsevat tulla rakastetuiksi. Omina itsenäin, ei millään aikuisten ehdoilla.

Vierailija:

Olisikohan vaihteeksi isän vuoro elää tämän lapsen kanssa ja jaksaa.

Ap. Siis lapsesi haluaisi jakamattoman suosion ja on sisarkade.



Johtunee osittain tuosta että on ollut jo eskari-ikäinen kun on saanut ensimmäisen sisaruksen ja kokee että elämä hankaloittui kun kilpailija/kilpailijat astui kuvioon mukaan.



Meillä taas niin että sisarrakkaus on mahtavaa mitä nyt pieniä asiaankuuluvia yhteenottoja. Lapsi on tavoitteellinen suorittaja ja haluaa menestyä ja uskon että osittain tästä luonteenlaadusta että vaatii itseltään liikaa johtuu nämä ongelmatkin.



Koulutehtävät suorittaa itsenäisesti ja oma-aloitteisesti - oman huoneen siisteys siitä saa sanoa, kapinat keskittyy tähän. Rajojaan testailee ahkeraan, nukkumaanmenoaika on nyt viimeaikoina kyseenalaistettu toistuvasti.



Haluan että saa riittävän yöunen ja sängyssä viimeistään 21.30 aiemmin oli vielä 21 mutta valoisaan aikaan ei ole unentarvetta niin paljon kuin talvella.

se taas tarkoittaa sitä että hän huomaa että ei voi luottaa sinuun, koska et osaa pitää hänelle puoliasi. eli tässä lienee vielä vähän harjoituksen paikka sinulla, opettele olemaan provosoitumatta. Voit sanoa lapselle rauhallisesti, että et kertakaikkiaan suvaitse etkä siedä tuollaista puhetta/käytöstä ja poistu paikalta jonnekin vetämään henkeä. Lapsi testaa aikuista, voiko aikuiseen luottaa silloinkin kun itse käyttäytyy sietämättömästi. Älä petä lastasi vaan läpäise testi...

Näistä miehen töistä on juteltu ja itse annan siunauksen että hänen ehdotukselle että käy tekemässä töitä silloin tällöin, sillä en halua että mies joutuu samaan tilanteeseen jossa minä olin, riittänee että äiti on jo henkisesti romahtanut väsymyksen kanssa.

Lopullinen niitti minun romahtamiselle olikin kun perheeseen syntyi kaksoset ja luulin jaksavani (olen vahva luonne) ja patistin mieheni töihin vaikka hän itse sanoi että olisi jäänyt kotiin pitemmäksi aikaa.



Itse aloitin vuosi sitten kolmivuorotyön oltuani melkein 10 vuotta kotona, opiskelin välillä melkein kolme vuotta.

Tässä kohtaa haluan sanoa että emme voineet vaikuttaa neljännen raskauden kulkuun että tuloksena oli kaksoset.



No joka tapauksessa, tilanne on tämä, kaikki lapset rakkaudella vastaan otettu ja nämä nuorimmat on tälle terroristi-Ristolle tärkeitä =)



Mietin tuossa että olisiko yksi mahdollisuus että minä ottaisin luokseni asumaan tämän tulisielun. Siinä on vaan yksi kompastuskivi ja se on koulu. Poika joutuisi vaihtamaan koulua ja sitä en haluaisi, eikä kyllä poikakaan.

Pitääkin selvittää saisiko poika mahdollisesti koulukyydin tässä tapauksessa.



Tiedän että idea kuulostaa hullulta kaiken tämän jälkeen mitä olen kirjoittanut mutta painotan sitä että poika on tyyni ja rauhallinen kun läsnä ei ole muita sisaruksia.



Kiitos kaikille jotka ovat kommentoineet, kommentoikaa lisää sillä tämä keskustelu on auttanut minua ajattelemaan asioita monelta eri kantilta ja poika on tässä se tärkein ketä ajatella. Ap

Siis en romahtanut heti kaksosten synnyttyä vaan reilu kaksi vuotta sen jälkeen.

Se vaan pikkuhiljaa antoi lisää kipinää tälle jaksamiselle.

Emmehän olisi enää neljättä alkaneet tekemään jos olisin ollut voimaton ja väsynyt.



Itseasiassa jossain papereissa luki että olisin sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen tämän pojan syntymän jälkeen..

Jos asia näin olisi niin ei perheeseen olisi enää lisää lapsia tullut =)

ainakaan lapsen kuullen - seuraus kokee syvää huonommuuden tunnetta.



Terroristit koetaan yleisellä tasolla Al-Qaidan ja muiden järjestöjen pomminheittelijöiksi.



Tuo idea että ottaisit pojan luoksesi voisi olla järkevä jos teillä kaksin menee hyvin. Lisäksi ne muut lapset joita tuntuu olevan monta saisivat rauhallisemman elämän.



Tai sitten niin että isä olisi tämän hankalan kanssa ja sinä muiden.

roskien vienti

imuroiminen

jos on omakotitalo niin pihatöitä jne.



Kaupungistuminen ja kerrostaloasuminen on tehnyt sen ettei ole pakollisia töitä niin kuin menneinä aikoina. Lapset joutui tekemään työtä, perunakylvöä, heinätöitä, puun pilkkomista, veden hakua ja vientiä, maatalousaskareita. Ei ollut aikaa tällaiseen joutilaisuuteen joka saa aikaan ajankäytön siirtymään hyödyttömään.



Joillakin lapsilla on tekemisen puutetta ja ajankäyttö menee pelailuksi yms. Lisäksi väkivaltapelit eivät ole hyväksi jos lapsella on häiriökäyttäytymistä.

Lapseen täytyy luoda luottamussuhde, vastuuta ja kiitosta asioiden hoidosta.

Tämän hetken jaksamisen rajoissa valitsisin vaihtoehdon: Yksi lapsi minulla muut miehellä. Pakko olla itsekäs ja ajatella näin koska omat voimavarat on aika nollilla. Ap

Tutuillani on neljä lasta ja yksi niistä ei asu enää kotona vaan on jonkinmoisessa koulukodissa... heillä lapsi oli erittäin väkivaltainenkin esim äitiään kohtaan ja meinasi kuristaakin tämän... kesti todella kauan ennenkuin lapselle määriteltiin sairaus...en muista diagnoosia



Tässä vähän aikaa sitten tuli sellainen dokumentti (taisi olla 4d) jossa oli väkivaltainen poika (suht samanikäinen kuin sinun) joka kiusasi sisaruksiaan ihan syyttä ja löi äitiään..sai kauheita raivokohtauksia...siinä äiti jaksoi jaksamaistaan yrittää etsiä vanhimmalle pojalle apua ja siinä samassa unohti muut lapset ja näiden kärsimykset..vanhin tytär muutti lopulta pois kotoaan kun ei jaksanut enää veljensä raivokohtauksia...minusta sinun pitää ajatella kaikkia lapsianne...mikä olisi sellainen lopputulos että kaikilla olisi suht hyvä olla... tuttavaperheessäni lapsi käy viikonloppuisin kotona.