Miksi eronneet eivät voi pitää yhteyksiä tyyliin mitä kuuluu?
Ollaan jaettu vuosia, jopa vuosikymmeniä yhteiset historiat. Tulee ero, sen jälkeen ei mitään yhteyttä enää. Minusta se on käsittämätöntä.
Kommentit (29)
Minun puoliso oli uskoton ja kohteli ajoittain huonosti. Tästä syystä erottiin. Hän ei olisi halunnut erota ja hänelle jäi viha minua kohtaan.
Me ehdittiin olla 20 v yhdessä. Hän ei halua pitää mitään yhteyttä minuun. Itselleni, mikä tuntuu kyllä oudolta, hän on ok tyyppi, tärkeä ihminen ja haluaisin kuulla kuulumisia ,enempi vielä muistella lasten juttuja tms.
Hän vihaa täynnä yhdessä tämän salasuhteessa kanssa. Ei voi ymmärtää. On saanut mitä halusi.
Mun täti palasi avioeron jälkeen yhteen ex-miehensä kanssa ja he asuvat nykyään avoliitossa.
Jotkut voi, toiset ei voi. Ja vaikka voisi, ei ole pakko.
Jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, helpottaa se yleensä heidän asioidensa hoitamista, jos edes jonkinlainen puheyhteys säilyy.
Miksi pitäisi? Mitä jos vaan hyväksyisit asian ja miettisit että kannattaako alkaa panemaan sellaisten ihmisen kanssa, jotka haluaa pitää tuttavinaan läpi elämän
Ositus kun oli tehty ja rahat vaihdettu niin ensimmäiset asiat olivat okt:n uudet lukot ja exä numero estolistalle.
Ei ole käsittämätöntä. Olen eronnut enkä halua olla tämän ihmisen kanssa enää missään tekemisissä. Erolle oli syy.
Vierailija kirjoitti:
Minun puoliso oli uskoton ja kohteli ajoittain huonosti. Tästä syystä erottiin. Hän ei olisi halunnut erota ja hänelle jäi viha minua kohtaan.
Me ehdittiin olla 20 v yhdessä. Hän ei halua pitää mitään yhteyttä minuun. Itselleni, mikä tuntuu kyllä oudolta, hän on ok tyyppi, tärkeä ihminen ja haluaisin kuulla kuulumisia ,enempi vielä muistella lasten juttuja tms.
Hän vihaa täynnä yhdessä tämän salasuhteessa kanssa. Ei voi ymmärtää. On saanut mitä halusi.
Sinun kannattaisi nyt ottaa reality check: sinusta tyyppi, joka on pettänyt sinua ja kohdellut sinua huonosti sekä aktiivisesti vihaa sinua ja on saanut sivusuhdenaisensakin vihaamaan sinua on ok tyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voi, toiset ei voi. Ja vaikka voisi, ei ole pakko.
Jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, helpottaa se yleensä heidän asioidensa hoitamista, jos edes jonkinlainen puheyhteys säilyy.
Kun lapset ovat aikuisia, en aio vaihtaa enää sanaakaan lasteni isän kanssa tai tavata häntä missään, jos vain voin suinkin väittää. Olen nyt puoli vuotta ollut jatkuvan vihaviestittelyn kohteena, kun 16-vuotias teini ei enää halua mennä isälleen. Mitään syytä ei löydä itsestään vaan syyttää minua vieraannuttamisesta. Olen kuskannut lasta hänen luokse viimeiset 10 vuotta. Kaksi muuta lasta käy yhä isällään ja heidät sinne aina vien.
No kyllähän ne pitää yhteyttä jos molemmat niin haluaa.