Onko se pikemminkin sairauden merkki jos ei pysy ilman töitä järjissään?

Kyllä tietystä näkökulmasta. Jatkuva työteliäisyys on kulttuurinen normi. Se ei siis ole biologista eikä universaali.

Jos yksilö ei pysty muuhun kuin toteuttamaan normia, hän ei ole varsinaisesti sairas, mutta hän ei ole myöskään "täysi" ihminen. Ihmisenä olo kun on muutakin kuin normien mukaisuutta. 

Ei. Ihmisellä on luontainen tarve olla hyödyksi yhteisölleen ja kokea merkitystä toiminnalleen. Palkkatyötä se ei tarvitse olla, mutta elämä ilman jotain merkityksellistä tekemistä on tyhjää. 

Ranskan Georges Bataille pohti asiaa melko paljonkin. Hän näki jopa suurena tappiona ihmisyydelle sellaisen elämäntavan, joka elää vain palvellakseen muita.

Rahan puute ahdistaa osaa. Ei työn puute. Tekemistä riittää monella.

Vaatii vähän vääristyneen minäkuvan jos pitää alentua elämänsä ajaksi johonkin mitä ei halua tehdä. Tämä selittänee työttömien solvaamisen, koska ajatellaan että kun minä itse olen vinksahtanut työ-nisti, niin kaikkien pitää olla.

Suurimmalla osalla rutiinit pitävät elämän koossa ja myös vapaa-ajan langat käsissä. Myös työpaikan sosiaaliset suhteet ja yhteisö ovat mielenterveydelle sitä tärkeämmät, mitä vähemmän ihmisellä on työn ulkopuolisia ihmissuhteita.

Mutta suorittaminen ja sen sitominen ihmisen arvoon ei ole mikään pakko. Itse nautin työnteosta ja kykyjeni hyödyntämisestä, mutta olen edennyt urallani ensisijaisesti siksi, että olen laiska, ja keksin siksi tapoja tehdä työt helpommin ja nopeammin. Suomessa tämä on joissain piireissä tabu, pitäisi vain tehdä paukuttaa enemmän ja enemmän.

Työttömiä ei solvattaisi, jos elättäisivät itsensä, eivätkä loisisi toisten rahoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmisellä on luontainen tarve olla hyödyksi yhteisölleen ja kokea merkitystä toiminnalleen. Palkkatyötä se ei tarvitse olla, mutta elämä ilman jotain merkityksellistä tekemistä on tyhjää. 

Tätä olen viime aikoina miettinyt, että mitähän se hyödyllinen ja merkityksekäs tekeminen voisi olla. Työttömyys pitkittyy, ja kun mitään mielekästä ei voi tehdä ilman että menettää päivärahat, joita ei siis ole nyt varaa menettää, niin elämästä alkaa hävitä mielekkyys. 

Pikemminkin näyttää järki katoavan työssä käyviltä, kun pitää raataa ja ei jaksatehdä  mitään ja rahaakaan ei tunnu jäävän säästöön. Mulla pitkäsikaistyöttömällä on vapaata tehdä mitä haluan ja rahaa on säästössä. Olen järkevämpi kuin yksikään työssäkäyvä tuttuni.

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä ei solvattaisi, jos elättäisivät itsensä, eivätkä loisisi toisten rahoilla. 

Kuulehan nyt solvaaja, kun se työttömyys voi napsahtaa sinunkin kohdallesi. Jos ajattelet, että työttömien määrä on nyt lähiaikoina noussut 100 000:lla, niin ne samat 100 000 ihmistä olivat viime vuonna vielä töissä, maksoivat veroja ja työttömyysvakuutusmaksuja. Moni heistä on ollut töissä vuosikymmeniä ja "maksaneet rahoja toisten elättämiseen". Nyt ovat sitten vuorostaan saamapuolella. Eikä se yleensä ole oma valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vähän vääristyneen minäkuvan jos pitää alentua elämänsä ajaksi johonkin mitä ei halua tehdä. Tämä selittänee työttömien solvaamisen, koska ajatellaan että kun minä itse olen vinksahtanut työ-nisti, niin kaikkien pitää olla.

Entäs jos tällainen vähän vinksahtanut työ-nisti joutuukin seuraavassa yt:ssä itse työttömäksi? Kestääkö pää työttömyyttä?

Työn teko ei ole pelkkää työntekoa. Se on rutiineja, sosiaalisia kanssakäymisiä ja ennen kaikkea rahaa. Viimeisen avulla voi tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin pyöritellä peukaloita tai kävellä sadannetta kertaa sen saman luontoreitin läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vähän vääristyneen minäkuvan jos pitää alentua elämänsä ajaksi johonkin mitä ei halua tehdä. Tämä selittänee työttömien solvaamisen, koska ajatellaan että kun minä itse olen vinksahtanut työ-nisti, niin kaikkien pitää olla.

Entäs jos tällainen vähän vinksahtanut työ-nisti joutuukin seuraavassa yt:ssä itse työttömäksi? Kestääkö pää työttömyyttä?

Työnisti on silloin sekoamisensa ansainnut. Karma. Kaikkia on varoitettu myymästä sieluaan rahalle ja markkinataloudelle. Priorisoimasta niitä. Jos ei ole kuunnellut eikä ymmärtänyt, voi vain katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla rutiinit pitävät elämän koossa ja myös vapaa-ajan langat käsissä. Myös työpaikan sosiaaliset suhteet ja yhteisö ovat mielenterveydelle sitä tärkeämmät, mitä vähemmän ihmisellä on työn ulkopuolisia ihmissuhteita.

Mutta suorittaminen ja sen sitominen ihmisen arvoon ei ole mikään pakko. Itse nautin työnteosta ja kykyjeni hyödyntämisestä, mutta olen edennyt urallani ensisijaisesti siksi, että olen laiska, ja keksin siksi tapoja tehdä työt helpommin ja nopeammin. Suomessa tämä on joissain piireissä tabu, pitäisi vain tehdä paukuttaa enemmän ja enemmän.

Valitettavasti on paljon sosiaalisesti kömpelöitä kenelle työ on ainoa elämän lanka, kotona voidaan murjottaa yksin ja nukkua vapaa-ajat. Ongelmat voivat alkaa silloin kun tulee kenkää ja sosiaalista verkkoa ei enää ole, syrjäydytään tai alkoholisoidutaan koska ei osata hakea seuraa. Työpaikoilla kun seura tuli itsestään, osin pakon sanelemana ja siihen nojattiin.

Vierailija kirjoitti:

Rahan puute ahdistaa osaa. Ei työn puute. Tekemistä riittää monella.

Näin juuri. Mulla ei ole ikinä sellaista tilannetta, että en keksisi tekemistä, mutta useimmiten se tekeminen tarvitsisi myös rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä ei solvattaisi, jos elättäisivät itsensä, eivätkä loisisi toisten rahoilla. 

Itse jäin työttömäksi vasten tahtoa. Takana 35 vuotta työelämää, ja olisin hyvinkin mieluusti jatkanut ainakin 10 vuotta lisää vähintään. Mutta kenkää tuli, yyteet ja pihalle vaan. Uutta työtä ei ole löytynyt. Hirveetä että joku kutsuu loiseksi tässä tilanteessa, tuntuu ihan epäinhimilliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Rahan puute ahdistaa osaa. Ei työn puute. Tekemistä riittää monella.

Varmaan osaa ahdistaa vain rahan puute, koska onhan rahalla ostettavat perustarpeet, kuten ruoka ja lämmin, turvallinen asunto, tärkeämpiä kuin itsensä toteuttamisen tarpeet. Mutta jos osalla työttömistä on taloudellisesti parempi tilanne, on ansiosidonnaista, säästöjä, työssä käyvä puoliso, ehkä pääomatulojakin. Silloin tulee mukaan nuo seuraavan tason tarpeet, esimerkiksi mielekäs tekeminen. 

Ei ole. Ihminen on luonnostaan aktiivinen. Tuota piirettä on tarvittu jotta laji säilyy, ihminen on metsästänyt oman ruokansa, oppinut viljelmän maata yms. vain pysyäkseen hengissä. Nykyään yhteiskunta toimii vain eri tavalla, mutta pohjimmiltaan kyse on aivan samasta asiasta, pitää itsensä ja lajinsa omalla työllä hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii vähän vääristyneen minäkuvan jos pitää alentua elämänsä ajaksi johonkin mitä ei halua tehdä. Tämä selittänee työttömien solvaamisen, koska ajatellaan että kun minä itse olen vinksahtanut työ-nisti, niin kaikkien pitää olla.

Entäs jos tällainen vähän vinksahtanut työ-nisti joutuukin seuraavassa yt:ssä itse työttömäksi? Kestääkö pää työttömyyttä?

Jos on tehnyt samaa työtä 20 vuotta niin kyllä siinä putkiaivoontuu sen verran että pidetään sitä omaa putkiaivo käsitystä maailman totuutena. Tällaisille työttömyys on varmasti shokkitila mistä ei hevillä toivuta.

Tiedän keski-ikäisen työssä käyvän miehen joka aina ryyppää vapaapäivät ja lomat. On tullut mieleen että hän varmaan alkoholisoituu jos joskus jää työttömäksi tai kun eläköityy.