Juha kasvatti kuusi lastaan ilman kieltoja: Minun ei ole koskaan tarvinnut kieltää tai komennella heitä

Tekisi mieli kysyä Juhalta että eikö heidän perheessä koskaan käy vaikka niin, että Juha pyytää lastaan tekemään jotain mikä ei olisi niin tärkeätä mutta se olisi iloksi vieraille, esim. näyttämään jotain joululahjaksi saamaansa lelua? Niin että jos olisi aavistanut ettei lapsi suostukaan niin ei olisi pyytänytkään, mutta on sitten noloa vieraiden kuullen perääntyä.

Tai sitten jos vaikka ollaan hankkimassa lapselle uutta polkupyörää ja ollaan muutamassa liikkeessä käyty kerran,  mutta yhdessä liikkeessä muutaman kerran peräkkäin "puhumassa myyjää kuumaksi", ja kun taas kerran Juha on lähdössä katselemaan pyöriä ja pyytää lasta mukaan niin lapsi sanoo tulevansa mukaan sillä ehdolla että siihen liikkeeseen ei enää mennä. Hän ei osaa sanoa miksi, häntä ei ole mitenkään kohdeltu kaltoin, hän vain saa niin huonot "vibat" siitä liikkeestä ettei halua sinne enää mennä. Heittääkö Juha sitten vain hukkaan sen kaiken ajan ja energian mitä hän on käyttänyt pyöräkaupoista neuvottelemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Sen se on näköinenkin. Lasten ei varmaan myöskään koskaan ole tarvinnut käydä pesulla, noudattaa nukkumaanmenoaikoja, opetella pöytätapoja, eikä tehdä mitään muutakaan, mikä ei huvita. Eletään kuin possut pellolla ja ollaan vaan ihanan rennosti.

Ohan ne mogadishun tavat hyvä osata jos jatko-opinnot on stadissa

Vierailija kirjoitti:

Lähimmäistä tulee kunnioittaa aina eikä vain siinä tapauksessa, että tämä kunnioittaa ensin. Mitä, jos se toinen on samanlaisen kasvatuksen saanut ja odottaa samaa. Ontuvia selityksiä tällä juhalla.

Sitten ei ole kunnioitusta, hyvin yksinkertaista. Ja puhutaan oikeasta kunnioituksesta ei mistään lässynläästä.

No en minäkään muista että olisi koskaan tarvinnut lapsia erityisesti kieltää tai komentaa. Tietyt säännöt on aina olleet ja johdonmukaisesti on lapset kasvatettu. 

En löytänyt tuosta mitään erikoista, oma kasvatustyylini oli melko samanlainen. Mitään vaarallisia temppuja ei kylläkään tehty. Mulla on 2 lasta, ja ihan minimaalisen vähän tarvitsi mitään kieltää. Eikä tarvinnut rangaistuksia antaa, koska ohjautuivat käyttäytymään perus nätisti, kun asioista kommunikoitiin. Ei tarvittu mitään auktoriteettiasetelmaa, vaikka toki minä kerroin miten vaikka jossain juhlassa käyttäydytään. Olin pitkään kotiäitinä ja lapset ovat nyt aikuisia. Edelleen mukavia tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään muista että olisi koskaan tarvinnut lapsia erityisesti kieltää tai komentaa. Tietyt säännöt on aina olleet ja johdonmukaisesti on lapset kasvatettu. 

Aina ovat siivonneet kiltisti sotkunsa, eivät ole riehuneet, eivät ole puhuneet rumia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään muista että olisi koskaan tarvinnut lapsia erityisesti kieltää tai komentaa. Tietyt säännöt on aina olleet ja johdonmukaisesti on lapset kasvatettu. 

Aina ovat siivonneet kiltisti sotkunsa, eivät ole riehuneet, eivät ole puhuneet rumia?

No eipä tule mieleen tuollaista. Siivottu on yhdessä ja sitten kouluikäisinä siivonneet itsenäisesti kehoituksesta. 

Meillä on siten ollut aina tietyt ehdottomat säännöt, että esim leluja ei ole saanut levitellä lasten huoneista pois. Ei siis ole tarvinnut hermostua jostain olkkarin lelusotkuista. Ulkoiltua on aina ja käyty kerhoissa ym. Kotona lapset ovat olleet rauhallisia. Koskaan ei ole riehuttu. Kolme poikaa on ja nyt siis ovat aikuisia. Kotiäitinä olin kuusi vuotta. 

Hyvä se on tuollaisen viikonloppuiskän leuhottaa ettei tarvi lapsia kieltää. Kivahan se on olla kiva ja saa toinen vanhempi sitten hoitaa sen kasvatuksen. Uskon, että kuka tahansa meistä pystyis samaan. 

Sama kuin mummo leuhottas ettei kiellä kullannuppua vaan antaan aina vaan herkkuja ja hyvin heillä sujuu. Ja vanhemmat sit repii peliverkkarit niiden sokerihumalalasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään muista että olisi koskaan tarvinnut lapsia erityisesti kieltää tai komentaa. Tietyt säännöt on aina olleet ja johdonmukaisesti on lapset kasvatettu. 

Aina ovat siivonneet kiltisti sotkunsa, eivät ole riehuneet, eivät ole puhuneet rumia?

 

No eipä tule mieleen tuollaista. Siivottu on yhdessä ja sitten kouluikäisinä siivonneet itsenäisesti kehoituksesta. 

Meillä on siten ollut aina tietyt ehdottomat säännöt, että esim leluja ei ole saanut levitellä lasten huoneista pois. Ei siis ole tarvinnut hermostua jostain olkkarin lelusotkuista. Ulkoiltua on aina ja käyty kerhoissa ym. Kotona lapset ovat olleet rauhallisia. Koskaan ei ole riehuttu. Kolme poikaa on ja nyt siis ovat aikuisia. Kotiäitinä olin kuusi vuotta. 

Taitaa se helve tin tuli olla tällasilla jeesustelijoilla se jolla on moukaroitu lapset hiljaiseksi. 

Kerran näin matkalla tällasen perheen ABC:llä. Monta pientä lasta. Kaikki lapset istuivat totisina hiljaa syömässä. Ne kasvot ja silmät olivat niin surulliset että muistan vieläkin, vaikka tuosta on jo vuosia aikaa. Pelolla kasvaneet raukat. 

Ei ole tarvinnut lasten meillä pelätä. Johdonmuksisuus ja kasvatus. Hyvin vähän on sääntöjä ollut, mutta ne ovat olleet ehdottomia eikä niisdä ole joustettu. 

"Kerran näin matkalla tällasen perheen ABC:llä. Monta pientä lasta. Kaikki lapset istuivat totisina hiljaa syömässä. Ne kasvot ja silmät olivat niin surulliset että muistan vieläkin, vaikka tuosta on jo vuosia aikaa. Pelolla kasvaneet raukat. "

Vieressä sitten monta positiivisesti kasvatettua vapaan tunneilmaisun perhettä missä pienimmät konttaavat pöydällä ja isommat jahtaavat toisiaan ympäri ravintolaa korviahuumaavasti kiljuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei halunnut kieltää 1-vuotiasta juoksentelemasta keittiössä jossa mies oli jättänyt kuuman pellin puoliksi ilmaan lieden päälle. Ehdin juuri kotiin tullessani nappaamaan lapsen kiinni ennenkuin olisi pää edellä juossut kuumaan uunipeltiin. Mies kaikessa rauhassa mässäili pizzaa metrin päässä mutta takapuoli ei tuolista noussut. Kun mainitsin asiasta, mihen mielestä olin pilannut lapselta oppimiskokemuksen kun en antanut juosta päin kuumaa peltiä.

 

Sama eksäni oli myös keskustellut vanhempiensa kanssa tavastani kasvattaa ja yhdessä vanhempiensa kanssa olivat ihmetelleet tapaani kieltää lasta. Esimerkkejä kielloista jotka olivat heistä outoja olivat lähestulkoon kaikki asiat. Miehen lapsuudessa hän oli saanut tehdä mitä vaan ja vanhemmat seurasivat tilannetta taustalla myhäillen ja kun lapsi teki väärin, niin siinä vaiheessa vanhemmat puuttuivat peliin ja s

 

Covert psykopaatti isäni oli samanlainen. Hän rakensi tilanteita tapaturmille, ei tietenkään itselleen. On tullut hampaat läpi huulesta, jalka käynyt teevedessä, tippunut heikosti kiinnitetystä istuimesta sen mukana jne. 

 

Tuossa kohtaa JUOSKAA lapsi kainalossa, jo ensimmäisestä. Se osoittaa tekijän tunteet lasta kohtaan = ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

En löytänyt tuosta mitään erikoista, oma kasvatustyylini oli melko samanlainen. Mitään vaarallisia temppuja ei kylläkään tehty. Mulla on 2 lasta, ja ihan minimaalisen vähän tarvitsi mitään kieltää. Eikä tarvinnut rangaistuksia antaa, koska ohjautuivat käyttäytymään perus nätisti, kun asioista kommunikoitiin. Ei tarvittu mitään auktoriteettiasetelmaa, vaikka toki minä kerroin miten vaikka jossain juhlassa käyttäydytään. Olin pitkään kotiäitinä ja lapset ovat nyt aikuisia. Edelleen mukavia tyyppejä. 

 

Siis et olisi käyttänyt mitään auktoriteettia, jos lapset olisivat olleet toisenlaisia ja puuhanneet mitä sattuu ja olleet villejä? 

Tutkimustulokset yhden ihmisen otannalla ovat erittäin luotettavia.

Olenkin joskus miettinyt mistä meidän perheessä lapset oppivat käyttäytymisen ja hyvät tavat ja sen mikä on oikea tapa toimia ja mikä on väärä tapa? Muistini mukaan ei meitä näissä asioissa erityisesti kotona ohjattu, mutta olisiko se sitten seurausta esimerkin voimasta ja jostakin huomaamattomasta ohjauksesta?

Juhalla on dementia, vaikuttaa vahvasti siltä.