Juha kasvatti kuusi lastaan ilman kieltoja: Minun ei ole koskaan tarvinnut kieltää tai komennella heitä

Yks perhepäivä hoitaja kerto, että hänen hoitolapsensa vanhemmat oli ihmetellyt, miten perhehoitajan luona kaikki oli ehjää. Sillä mukula oli rikkonut aivan kaiken kotonaan.

No, hoitaja oli heille sanonut, että se o se taikasana "Ei"

Sitten tulee itkupotkuraivari kun ensimmäisessä työpaikassa pomo tai työkaveri sanoo ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vai ilman kieltoja. Filosofia se on tuokin. Kuulostaa samantapaiselta meriitiltä, kuin joidenkin avioliitto jossa "ei koskaan riidelty"?

Kyllä. Eli aina se vastapuoli on joustanut, jotta yhden ideologia / sanelema tapa toimia täyttyy. Eikä säännön asettaja näe mitään ongelmaa, hyvinhän tämä menee. 

Ei ole meidän Enniäkään tarvinnut koskaan kieltää tai komennella ja on kohta 7v tyttö. On kyllä rauhallinen lapsi luonnostaan ja fiksu,a

"lapset asuvat nyt pääosin äidillään" 

Hmm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Etkö oikeasti keksi tuollaisiin tilanteisiin muuta sanottavaa kuin ei?? Olen aidosti hämmästynyt.

Mitä sinä sanoisit kun lapsesi hakkaa toista lasta lapiolla päähän: Ole kiltti, voisitko lopettaa toisen lapsen lyömisen lapiolla?

Minulta kyllä ensimmäisenä tulisi Ei saa lyödä! Sitten voidaan tilanteesta keskustella miten pitää olla, mutta ensin pysäytän akuutin toiminnan sanomalla Ei.

-eri-

Olisi mielenkiintoista tietää, että toteuttaako nykyinen rouva Järvinen myös työssään mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa tuota ei-sanan käyttämättä jättämistä. Voin sanoa, että tuossa työssä ei on erittäin tarpeellinen sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Etkö oikeasti keksi tuollaisiin tilanteisiin muuta sanottavaa kuin ei?? Olen aidosti hämmästynyt.

Miksi löit? Toiseen sattuu ja tulee paha mieli. Pyydetään anteeksi. Kuljetaan kävellen. Ollaan tarkkoja autojen kanssa. Ennen kouluun lähtöä on hyvä pukea sään mukaiset vaatteet. Enemmän minä ihmettelen sinun kasvatustyyliä, jossa ensireaktio on EI. - eri

Kyllä siellä kotona varmaan hommat menee hienosti, kun koko porukalla -isää myöten- on samanlainen hippimeininki. Minua kiinnostaa lähinnä se, miten tämä porukka toimii kodin ulkopuolella, koulussa, muiden kotona, työpaikalla, parisuhteessa...

'Ei' on kokonainen sana. Sitä ei tarvitse perustella. Mahtaako tällä kasvatustyylillä kasvatetut pojat esim. tajuta koskaan, että jos nainen sanoo Ei, niin se todella tarkoittaa sitä, ilman perusteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Etkö oikeasti keksi tuollaisiin tilanteisiin muuta sanottavaa kuin ei?? Olen aidosti hämmästynyt.

Miksi löit? Toiseen sattuu ja tulee paha mieli. Pyydetään anteeksi. Kuljetaan kävellen. Ollaan tarkkoja autojen kanssa. Ennen kouluun lähtöä on hyvä pukea sään mukaiset vaatteet. Enemmän minä ihmettelen sinun kasvatustyyliä, jossa ensireaktio on EI. - eri

Sori! Minun piti tämä kirjoittaa juuri siihen sinun lainaamaasi tekstiin. 

Sanoittaa lapsentahtisesti. VMP taas 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ilman kieltoja. Filosofia se on tuokin. Kuulostaa samantapaiselta meriitiltä, kuin joidenkin avioliitto jossa "ei koskaan riidelty"?

 

Kyllä. Eli aina se vastapuoli on joustanut, jotta yhden ideologia / sanelema tapa toimia täyttyy. Eikä säännön asettaja näe mitään ongelmaa, hyvinhän tämä menee. 

Tämä. Tapasin mieheni alle 20-vuotiaana, olin läheisriippuvainen ja lapsuudenkodissa minulle oli opetettu etten ole minkään arvoinen, olen aina väärässä ja muiden tahto menee aina oman tahtoni edelle. Mies sujuvasti käytti tätä tilannetta hyväkseen. En osannut toimia vaikka voin todella huonosti. Kun viimein sain kiskaistua itseni irti tuollaisesta suhteesta jossa olin vain palvelija ja toisen toiveiden täyttäjä oman hyvinvointini kustannuksella, sekä psyykkisen että ihan fyysisenkin, mies oli aiheuttanut minulle lukuisia vakavia vaaratilanteita, niin mies oli ihmeissään miksi en halua enää olla hänen kanssaan. Totesi että meillähän on aina ollut niin mukavaa. Vastasin siihen että sitä mukavaa olisi pitänyt olla myös minulla eikä vain hänellä minun kustannuksellani.

"Mitä sinä sanoisit kun lapsesi hakkaa toista lasta lapiolla päähän: Ole kiltti, voisitko lopettaa toisen lapsen lyömisen lapiolla?

Minulta kyllä ensimmäisenä tulisi Ei saa lyödä! Sitten voidaan tilanteesta keskustella miten pitää olla, mutta ensin pysäytän akuutin toiminnan sanomalla Ei.

-eri-"

"Lapiolla kaivetaan, ei lyödä! Se sattuu, huomaatko nyt kuinka Kaaleppia itkettää! Katso, näin kaivetaan." Ja opastetaan ihan kädestä pitäen taas oikeanlaisen toiminnan pariin.

Toimii paljon paremmin kuin pelkän ein karjaisu, lapion pois ottaminen ja lapsen vieminen pois paikalta tuohtuneena.

Joo anteeksi, mutta mä en kestä näitä vanhempia, jotka eivät kiellä lapsiaan enkä lapsia, joita ei kielletä. Aivan sietämätöntä porukkaa kylässä, tapahtumissa ja julkisissa paikoissa.  
Isä yrittää jotain: älähän nyt viitsi. .

Lapsi: älämölöälämölö

Isä:  no okei riehu sitten, katson muualle

En tajua mitä hienoa tällaisessa kasvatustavassa on. Ihmiset ympärillä veetuuntuvat huutaviin ja riehuviin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Etkö oikeasti keksi tuollaisiin tilanteisiin muuta sanottavaa kuin ei?? Olen aidosti hämmästynyt.

Miksi löit? Toiseen sattuu ja tulee paha mieli. Pyydetään anteeksi. Kuljetaan kävellen. Ollaan tarkkoja autojen kanssa. Ennen kouluun lähtöä on hyvä pukea sään mukaiset vaatteet. Enemmän minä ihmettelen sinun kasvatustyyliä, jossa ensireaktio on EI. - eri

'Ennen kouluun lähtöä on hyvä pukeutua sään mukaiset vaatteet'. Ja uhmaikäinen lapsi vastaa 'Kyllä äiti'..?

Välillä asiat menee perille keskustelemalla, välillä ei. Sellainen loputon neuvottelu lapsen kanssa saa kyllä itsessä aikaan ensireaktiona sanoa sille äidille 'Ei. Sinä olet vanhempi, et mikään panttivankineuvottelija.'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Etkö oikeasti keksi tuollaisiin tilanteisiin muuta sanottavaa kuin ei?? Olen aidosti hämmästynyt.

Miksi löit? Toiseen sattuu ja tulee paha mieli. Pyydetään anteeksi. Kuljetaan kävellen. Ollaan tarkkoja autojen kanssa. Ennen kouluun lähtöä on hyvä pukea sään mukaiset vaatteet. Enemmän minä ihmettelen sinun kasvatustyyliä, jossa ensireaktio on EI. - eri

Jokainen vauvaiän ohittanut lapsi tajuaa, että lyöminen sattuu ja siitä tulee toiselle paha mieli. Mutta siitä huolimatta lapset lyövät koska he eivät ole yhtä empaattisia kuin aikuiset ja koska lyömällä voi esimerkiksi kostaa asioita tai hankkia itselleen valtaa.

Mitä autojen varomiseen taas tulee, niin pienet lapset eivät edes ole kypsiä omaksumaan sitä kovin hyvin vaikka sitä yrittäisi heille opettaa. Moni on täysin päätön menijä ja se korjaantuu usein vasta kun ikää tulee lisää. Jopa 5-vuotias saattaa vuosien opetuksesta huolimatta lähteä säntäämään päättömästi liikenteen keskellä.

Sään mukaisen pukeutumisen arviointi on myös lapselle vaikeaa, ja monet lapset sitä paitsi asettavat esimerkiksi muodin tai mieltymyksen lämpimyyden edelle.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä sinä sanoisit kun lapsesi hakkaa toista lasta lapiolla päähän: Ole kiltti, voisitko lopettaa toisen lapsen lyömisen lapiolla?

Minulta kyllä ensimmäisenä tulisi Ei saa lyödä! Sitten voidaan tilanteesta keskustella miten pitää olla, mutta ensin pysäytän akuutin toiminnan sanomalla Ei.

-eri-"

"Lapiolla kaivetaan, ei lyödä! Se sattuu, huomaatko nyt kuinka Kaaleppia itkettää! Katso, näin kaivetaan." Ja opastetaan ihan kädestä pitäen taas oikeanlaisen toiminnan pariin.

Toimii paljon paremmin kuin pelkän ein karjaisu, lapion pois ottaminen ja lapsen vieminen pois paikalta tuohtuneena.

Miten tämä nyt olennaisesti poikkeaa siitä, jos ensimmäisenä sanotaan Ei saa lyödä! ja sitten keskustellaan miksi. Ei-sana ei saa olla ensimmäisenä vai mistä tulee paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Joo anteeksi, mutta mä en kestä näitä vanhempia, jotka eivät kiellä lapsiaan enkä lapsia, joita ei kielletä. Aivan sietämätöntä porukkaa kylässä, tapahtumissa ja julkisissa paikoissa.  
Isä yrittää jotain: älähän nyt viitsi. .

Lapsi: älämölöälämölö

Isä:  no okei riehu sitten, katson muualle

En tajua mitä hienoa tällaisessa kasvatustavassa on. Ihmiset ympärillä veetuuntuvat huutaviin ja riehuviin lapsiin.

 

On suositusten mukaista kasvattaa lasta positiivisesti ilman ei-sanaa. Suositusten mukaan lapsen tulee myös antaa ilmaista kaikkia tunteita, joten jos lasta älämölötyttää niin se pitää sallia. Sitä paitsi: millä estät lasta huutamasta ja juoksentelemasta? Siihen ei ole juurikaan keinoja, jollei halua tulla syytetyksi julmaksi vanhemmaksi tai rikkoa lakia.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei halunnut kieltää 1-vuotiasta juoksentelemasta keittiössä jossa mies oli jättänyt kuuman pellin puoliksi ilmaan lieden päälle. Ehdin juuri kotiin tullessani nappaamaan lapsen kiinni ennenkuin olisi pää edellä juossut kuumaan uunipeltiin. Mies kaikessa rauhassa mässäili pizzaa metrin päässä mutta takapuoli ei tuolista noussut. Kun mainitsin asiasta, mihen mielestä olin pilannut lapselta oppimiskokemuksen kun en antanut juosta päin kuumaa peltiä.

Sama eksäni oli myös keskustellut vanhempiensa kanssa tavastani kasvattaa ja yhdessä vanhempiensa kanssa olivat ihmetelleet tapaani kieltää lasta. Esimerkkejä kielloista jotka olivat heistä outoja olivat lähestulkoon kaikki asiat. Miehen lapsuudessa hän oli saanut tehdä mitä vaan ja vanhemmat seurasivat tilannetta taustalla myhäillen ja kun lapsi teki väärin, niin siinä vaiheessa vanhemmat puuttuivat peliin ja sanoivat että seuraavalla kerralla teet sitten toisin. Eivät kylläkään kertoneet millä tavalla toisin. Eron jälkeen miehen lapsuudesta ja teiniajoilta paljastui monenlaista ikävää. Hän oli lapsena ja teininä ollut kiusaaja koulussa, harrastuksissa ja kaikkialla missä oli. Hänestä oli ollut hauskaa itkettää varsinkin tyttöjä. Heidän perheessään oli tapana arvostella kaikkia muita, koska he olivat parhaita itse kaikessa, osasivat kaiken parhaiten jne.

Juntit ei edes lukeneet juttua, kun oli niin kiire päästä kritisoimaan sitä, että joku kehtaa kohdata lapset kunnioittavasti eikä alistaen.